tiistai 31. lokakuuta 2017

Päiväkodissa on valokuvaus? Hoituu!

Tänään pojallani on päiväkodissa valokuvaus.
Poika on luonani aina joka toinen viikko, ja nyt minun viikolleni osui tuo tärkeä tilaisuus. 

Kävimme eilen suihkussa ja pesimme tukat. Parturissa emme tällä kertaa käyneet. Voitte lukea yhden parturireissun aiemmista postauksista. Nykyään meillä kasvatetaan pitkää tukkaa. 
Suihkun jälkeen valitsimme yhdessä vaatteet jotka kuvauksiin laitamme. Kaikki on nyt valmista huomista varten. Pistän vielä herätyskellon hyvissä ajoin soimaan, niin ehditään sitten hyvin päiväkodille. Tämä on tärkeä juttu. Suoritustani pääsee koko suku arvioimaan kun kuvat on tulleet. 

Aamulla herätys. Pistän pojan pukemaan. Hetken kuluttua kuulen ”tämä paita puristaa!”... Ei voi puristaa. Katsotaanpa. Ai, no onhan se hihoista vähän lyhyt... Pituuskin jotenkin outo... Aluspaita näkyy kaula-aukosta ja helman alta. On se ehkä liian pieni paita. 
Järjestelmällinen suunnitelmani alkaa sortua. 
No tämähän oli myös hyvä paita, pistetään se. Liian pieni sekin. 
Mietin, mitä näitä paitoja pestessäni on tapahtunut. En mieti kauaa, alkaa olla kiire. 

Menemme yhdessä pojan vaatekaapille. Tämä? Eikun tämä on yöpaita. Tämä? Tämä on liian lyhyt. 
Lopulta useamman sovituksen jälkeen kaapista löytyy paita jota en muista nähneeni hetkeen. Siinä on moottoripyörän kuva. Se mahtuu päälle. Poika on tyytyväinen moottoripyörästä, hän tykkää niistä. Toteaakin sen minulle iloisesti. Menemme sillä.

Kello juoksee. Aamupala on syömättä. 

Teen pojalle aamupalan. Tajuan että paita olisi ollut varmempi vaihtaa päälle vasta syönnin jälkeen. No, pyydän tarkkuutta syöntiin ja laitan sormet ristiin. 

Ai se kello on jo noin paljon! Päädymme syömään autossa loput leivästä, maito vain naamaan ja pukemaan ulkovaatteet. 

Auton ikkunat ovat umpijäässä. En laittanut autoa lämmitykseen illalla. Se kostautuu jäätyvillä käsillä ikkunoiden raapimiseen. 

Pääsemme liikkeelle. 
Kappas, bensa on aivan lopussa. Pakko tankata. 

Tankkausta ja 30 kilometriä myöhemmin pääsemme päiväkodin pihaan. Kello kertoo että yhdeksän minuutin päästä alkaa kuvaus. 

Sisälle päästyämme riisumme vauhdikkaasti ulkovaatteet. Pojan ryhmä on jo siirtymässä saliin kuvausta varten. Yritän vielä kiireesti pyyhkiä kuivuneet maitoviikset sekä taputella joka puolelta pystyyn nousseen tukan vedellä. ”Muista hymyillä!” Poika kääntyy, nyökkää, hymyilee, ja lähtee reippaasti muiden mukaan. 

Tämän kuvan kehystän. Tuli siitä millainen vain. 


A-J/Parrakas Mies


perjantai 27. lokakuuta 2017

Blogin jatkosta

Snoqualmie Falls, US
Onpas ollut ikävä tätä omaan blogiinsa kirjoittamista. Tässä on ollut suoraan sanottuna melko lukossa ja niin muissa maailmoissa viimeisen vuoden, ettei ole oikein saanut jäsenneltyä ajatuksiaan järkeväksi tekstiksi. Monen monta kertaa on aloitettu, postattukin jotain ja sitten on taas hiljennytty. Ei ole suoraan sanottuna huvittanut kirjoittaa.

Viime syksystä alkoi melkoinen ralli. The Voice Of Finland alkoi, josta olen varmaankin jo tarpeeksi kirjoittanutkin, mutta todettakoon vielä, että se oli pitkä ja aikaa vievä projekti, josta en kuitenkaan päivääkään ottaisi pois. Mutta kun siihen lisätään vielä samaan hetkeen avioeroprosessi, alkaa aivot lyömään väliajoin ylikierroksilla. Sitten pitäisi vielä tehdä keikkoja, päivätöitä ja blogia, niin jostain se pää on tiputtanut pois. Ei vaan aika ja kapasiteetti riittänyt kaikkeen.

Seinäjoki, kesä '17
Nyt, savun hälvettyä alkaa tuntumaan että kyllä tämä ihan oikeasti tästä. Huomasin pitkästä aikaa vuodenajan vaihtumisenkin. Edellinen syksy, talvi, kevät ja "kesä" meni niin että huomasin vasta jälkeenpäin että "kappas, siinä vilahti sekin!"... Olen tavannut ihanan ihmisen jonka kanssa jakaa arjen ilot, surut, ahdistukset, naurut, itkut... kaiken. Enkä koe enää syyllisyyttä, että tunnen hyvää oloa toisen läsnäolosta. Kiitos hänelle.

Keikkoja on tehty paljon tänä vuonna! On ollut mukavaa käydä soittamassa erilaisissa paikoissa, ja pääasiassa ”mies ja kitara”-tyyliin. Se on ollut hauskaa hommaa, mutta täytyy myöntää, että toisinaan siellä lavalla on melko yksinäistäkin. Ehkäpä ensi vuonna voisi tehdä enemmän taas bändikeikkaa!

Ja koska kaikkeen pitää nykyään ryhtyä, joka vähänkin tuntuu hyvältä, menin mukaan Suomen Musiikkiteatterin Raparperitaivas-musikaaliin! Musikaali pohjautuu löyhästi Leevi & The Leavingsin tarinaan, ja siinä kuullaan paljon heidän biisejään. Esitän siinä "Leevi"-nimistä hahmoa.
Kuva: Anire / AK-Team
Kuva: Anire / AK-Team

Tavoitteeni on tällä kertaa, ja sanon tämän paljon ponnekkaammin kuin edellisillä kerroilla, oikeasti aktivoitua kirjoittamaan blogia. Tämä on kuitenkin helvetin mukavaa! Ymmärrän että hiljaiseloni aikana seuraajia on tippunut pois, eikä se mitään. Se on täysin ymmärrettävää ja "oma moka". Parranhoitotuotteista on silti selkeästi käyty ottamassa minunkin sivuiltani selvää myös taukoni aikana. Kävijämäärät ovat pysyneet useammassa sadassa päivittäin, hienoa jos jotain hyödyllistä täältä löytyy!
Mutta nyt on aika taas tuottaa tuoretta sisältöä, ja avata taas vähän Parrakkaan Miehen maailmaa. Olet tervetullut mukaan, kommentoi jos pidät/et pidä lukemastasi!
Tein uutta ulkonäköäkin blogiin, annahan palautetta siitäkin! Niin ruusut kuin risutkin kelpaa!

Ja ota some haltuun, siellä ollaan edelleen niin Facebookin, kuin Instagraminkin puolella!

Palataan!

A-J/Parrakas Mies

torstai 26. lokakuuta 2017

TESTISSÄ: Suomalaiset RISU-partaöljyt

Minä liputan suomalaisten tuotteiden puolesta. Suomalainen käsityö ja valmistus on nykypäivänä harvinaista herkkua niin monella saralla.
Siksi olinkin todella innoissani testaamassa RISUn partaöljyjä jotka he ystävällisesti minulle testiin lähettivät!

RISU on siis suomalainen yritys, joka on perustettu 2015. RISU on perheyritys, jonka ovat perustaneet sisarukset Linus ja Linda. Tuotteet tehdään itse käsityönä, ja ajatuksena on ollut luoda mahdollisimman hyvä partaöljy, miettimättä sen valmistamiseen meneviä kustannuksia. Hattu päästä.

Minulla oli heiltä testissä tuoksut 'Baltic Blue' ja 'Bistre Brown'.

'Bistre Brown' on sitä perinteistä metsäistä tuoksua, mitä meille tarjotaan melkein säännöstäen partaöljymaailmassa. Eikä siinä mitään, onhan luonnon tuoksut pääsääntöisesti mielettömän hienoja tuoksuja, ainakin allekirjoittaneen mielestä! Tämä RISUn tuoksu ei myöskään ole millään tasolla teollinen, vain oikeinkin lempeä ja mukava.

'Baltic Blue' tarjoilee raikkaampaa tuoksua leviteltäväksi. Mukava kevyt piparmintun tuoksu nousikin näistä kahdesta suosikikseni, ja huomaan tarttuvani useammin juuri tähän pulloon. Oman kuvauksensa mukaan tässä on myös setripuun tuoksu, enkä lähde väittelemään vastaan. Piparminttuöljy hallitsee kuitenkin omaa nenääni, ja minulle tuleekin kaikista eniten mieleen marianne-karkki, kun laitan silmät kiinni ja tuoksutan. Joka tapauksessa, mukava raikas tuoksu.
Ja HOX! Tämä partaöljy on kehitetty Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi, ja samalla on haluttu tehdä jotain hyvää! RISU lahjoittaakin jokaisesta myydystä 'Baltic Blue'-pullosta yhden euron(1€) Lahja Itämerelle Ry:lle Itämeren pelastamiseksi. Taas yksi syy unohtaa ne ruotsalaiset öljyt hyllyyn ja tukea kotimaista tuotantoa!

Tämä on hyvä partaöljy. Kosteuttaa ihoa, pitää hilseilyn loitolla, eikä aika ajoin minuakin joskus vaivannut leuan kutina ole ollut läsnä näitä öljyjä käyttäessäni. Eikä ihme, loistava arganöljy on pohjaöljynä näissä molemmissa partaöljyissä. Lisäksi näistä löytyy rypäleensiemenöljyä, aprikoosinsiemenöljyä ja jälleen kerran suomalaisuutta lisäämässä; tyrninsiemenöljyä!


Jälleenmyyntihinta(29,90€-39,90€) on hieman kovempi kuin esim. naapurimaan öljyillä, mutta kun tämä pullo kuitenkin kestää hyvän tovin, minun käsittelyssäni jopa muutaman kuukauden, on hintaero lopulta melko marginaalinen. Ja kotimaisesta mielellään maksaakin hieman enemmän, eikö niin?


Jälleenmyyjiä RISUn tuotteilla on jo yli 25, joten tuotetta löytyy monesta paikkaa, mutta jos esim. sinun parturillasi tai parran trimmaajallasi ei tätä ole hyllyssä, kannattaa vinkata.

Sillä välin voit tilata RISU-öljyä vaikka heidän omilta sivuiltaan tai GROOMin verkkokaupasta!

Parrakas Mies approv.... HYVÄKSYY!

A-J/Parrakas Mies


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Mies, viisi syytä harkita kesäparran kannattavuutta!

Minulta on kyselty useampaan kertaan mm. eri toimittajien toimesta näin kevään korvilla ja kesän alussa vinkkejä kesäpartaan, miten sitä hoidetaan ja mitä kannattaa ottaa huomioon.

Ja niin, kesäparran kasvattamisessahan on omat riskinsä. Toisin kuin luullaan, ei se niin yksinkertaista ole! 

Luettelenkin tässä muutaman vaaranpaikan jonka kesäparran kasvattaminen sisältää, jotta voit itse harkita sen kasvattamisen kannattavuuden. 


Jäätelön syönti vaarantuu

Kaikki parrakkaat miehet tietää, että jäätelön syönti on aina vähän sotkuisempaa ja haastavampaa parralla. Tuutti, tötterö ja pehmis, hankalaa ja vittumaista syöntiä. Vaan ei hätää! Parrakas, tällä keinolla saat jäätelösi syötyä helpommin (tästä sais hienon klikkiotsikon...) eikä jäätelöhävikkiä synny partakarvoihin tarttuessaan! Ota jätskisi kioskista kuppiin, lusikka käteen, ja avot, jo liukuu mango-melonijäde paljon helpommin ohi karvaston!


Sukulaiset ei tunnista


Parta muuttaa yllättävän paljon ihmisen kasvonpiirteitä. Tai siis, oikeastaan peittää niitä kasvonpiirteitä. 
No, tässähän on sekä hyvät että huonot puolet. Mutta onhan se hankalaa kun juhannuskokolla joudut kättelemään kokoajan, kun toisessa kädessä on makkara ja toisessa tölkki. Mihin nekin nyt lasket, jatkuvasti?!


Aika kuluu parranhoitoon

Työlästä on pitää parta kunnossa. Sitä pitää pestä, kammata, siistiä saksilla/partatrimmerillä... Jos hairahtaa olemaan vielä turhamaisempi, se pitää öljytäkin, vahata, föönata(?!)... Ei tuu mitään!
Kysy siis itseltäsi, oletko valmis menettämään joka päivä vuorokaudestasi kaksi minuuttia tähän?!


Kesäparta=kesäkissa?

Niin... tässähän on sellainenkin riski, että kesäterassilla kesäparrassaan kesäjuomaa juova kesämies saattaa tulla yllätetyksi ns. kesäkissan lähestymisestä. Ja eihän siitä sitten taas tule mitään... Kesä voi olla vielä ihan kivaa aikaa, rapsuttelut ja sen sellaiset, mutta se mouruaminen alkaa viimeistään syksyllä... Hiekkaa on joka paikassa, kermakaan ei enää maistu... Saattaa raapiakin.   
Ja nehän sanoo ettei sellaista edes saa ottaa...?

Parrankasvatus jää päälle

Se voi alkaa viattomasti alkukesästä muutaman karvan kasvattamisesta. Ajattelet että eihän sellainen lyhyt parta mitään haittaa, se on harmiton. Kasvatat viiksetkin... Kesän mittaan saattaa tulla pituutta lisää, mutta ajattelet että ajat sen sitten loman jälkeen pois, viimeistään syksyllä... Saatat sanoa itsellesi, että kasvatat sitten vaikka vaan viikonloppuisin ja vapaapäivinä... Mutta kesällä mukaan on saattanut tulla partaöljyt, partavahat, viiksivahat, partasaippuat ja -hoitoaineet, ja pian huomaat työpaikan vessassa kampaavasi naamaa salaa partakammallasi... Lokakuussa jo kädet täristen etsit netistä "anonyymit parrankasvattajat"-yhteisöä, jaat parrasta kuvia somessa, otat yhteyttä Bearded Villainsiin... Joillain parrankasvu saattaa olla jopa perinnöllistä ja riski tähän kaikkeen kasvaa entisestään! 



Ei se kesäparran kasvattaminen niin yksinkertaista ole. Harkitse nyt vielä. Joudut pian lukemaan enemmän mun blogiakin...

A-J/Parrakas Mies


torstai 8. kesäkuuta 2017

Kootut selitykset hiljaiseloon ja Heikki Paasosen parta!

Ei, tätä blogia ei ole vieläkään kuopattu. Tiedän, edellisestä tekstistä on jo tovi. Tässä on ollut vaan vähän kaikenlaista...

The Voice Of Finland-hässäkät loppuivat minulla semifinaaleihin, Anssi Kelan Nummela-vetoon, jossa vingutin huuliharppua ja rämpytin kitaraani. Se oli hauskaa!

TVOFin jälkeen keikat ovat lisääntyneet, mikä on todella hieno homma! TVOF antoi minulle siis huikeiden muistojen ja uusien ystävien lisäksi hiukan lisää mieluista sisältöä elämääni tulevaisuuteenkin!

Kuten tarkkasilmäisimmät Parrakas Mies-blogin lukijat ovat ehkä huomanneet, blogin ja yhden pitkäaikaisen ja tiiviin yhteistyökumppanin tiet ovat erkaantuneet. Vaan aika aikaansa kutakin. Ahneudesta tai muusta ei ollut kyse, se on vaan välillä sellasta...

On ollut hienoa huomata, kun tuolla keikoilla on kulkenut, että miehet kasvattaa edelleen partaa, ja sen hoitaminenkin kiinnostaa! Olen edelleen päässyt paljon keskustelemaan parranhoidosta ja -kasvatuksesta. Hyvä ukot! Parrat kasvuun ja siistiksi!

Ja hei, Heikki Paasosellakin on nykyään parta! Ja siitä kirjoitetaan lehteen! Hyvä Heikki! Nyt partatoimijat Suomessa, pistäkäähän Heikille joku paketti hyviä hoitotuotteita, niin saadaan Heikin parta pidettyä hyvässä kunnossa!

Myrkytin Lenni-Kalle Taipaleenkin TVOF-kuvauksissa hoitamaan partaansa, ja mies tuntui olevan hyvin tunnollinen siinä hommassa, keskustelimme useaan otteeseen mm. partaöljyn käytön hyvistä puolista! Hyvä Leka!

No juu, keikkoja on kesällä kivasti, mutta aion nyt ottaa itseäni niskasta kiinni, ja kirjoittaa jälleen aktiivisesti tätä rakasta blogiani. Koneeni on paskana, joten haastetta se hiukan luo, mutta hei, mää tykkään haasteista!

Pysykäähän siis linjoilla!

Niin, mitä sulle kuuluu? Onko kesäpartaa?

A-J/Parrakas Mies

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Matka The Voice Of Finlandin live-lavalle on viimeisellä suoralla...

Se olisi sitten tänään aika astua The Voice Of Finlandin live-lavalle... En vieläkään oikein käsitä kuinka tänne asti on päästy, mutta arvostan tätä näytön paikkaa suuresti. 
Tosiaan, tänään klo 20 alkaa The Voice Of Finland-lähetys suorana Turun Logomosta, ja minulla on kunnia esiintyä ensimmäisten joukossa. Ennen lavalle astumista, ja sitä, mitä te ihmiset näette televisiosta, on kuitenkin tehty vaikka mitä. 
Esitettävä biisi on ensin valittu. Ja kyllä, olen itse laulajana saanut mukana olla valitsemassa kappaletta, sitä ei ole meille laulajille kylmästi määrätty. Minulta on kysytty useamman kappaleen lista biiseistä joita tahtoisin vetää, ja minulle on ehdotettu myös. Olen demottanut kotona kitaran kanssa useamman biisin ja lähetellyt tuotannolle. Lopulta yksi kappale on yhdessä valmentajani ja tuotantotiimin kanssa valittu laulettavakseni. 
Sen jälkeen kun biisi on valittu, käydään treenaamassa se hyvissä ajoin pianotreeneissä, joissa Lenni-Kalle Taipaleen kanssa yhdessä käydään biisi läpi, ja mietitään sovitusta siihen biisiin. Kun kyse on tv-ohjelmasta, ja mukana on useampi laulaja, joudutaan biisiä yleensä myös lyhentämään. Tämä myös mietitään pianotreeneissä yhdessä. 
On myös kuvattu jossain välissä insertti, joka näytetään meidän tiimin laulajien esitysten välissä. Me olimme voimistelemassa Rion olympiaedustajan Katja Volkovan kanssa, ja se oli vähintäänkin mielenkiintoista... No, näette sitten. 
Team bleha! Kuva: Kimmo

Tällä viikolla kävimme Helsingissä tiistaina pressitilaisuudessa, joka koski nyt alkavia livejä. Sinne harjoittelimme tiimin kesken yhden kappaleen yhdessä esitettäväksi. 
Keskiviikkona saavuimme Turkuun. Siitä asti olemme treenanneet täällä biisejämme, tutustuneet bändin(joka on kasvanut huomattavasti edellisistä vaiheista) sovitukseen omasta kappaleestamme, valinneet vaatteet lähetykseen, keskustelleet lavalla liikkumisesta, ottaneet huomioon kamerat, tutustuneet toisiimme ja nostaneet yhteishenkeä yhdessä aikaa viettäen. 
Nyt makaan hotellihuoneen sängyssä tuntia ennen kuin kyyti Logomolle lähtee. Tunnelma on jännittynyt, mutta malttamattoman kiehtova. Tiedostan, että matkani tässä ohjelmassa saattaa päättyä reilun 12 tunnin kuluttua, joka tuntuu ajatuksena haikealta, koska tämä on ollut yksi elämäni hienoimpia kokemuksia. En kuitenkaan voi olla missään nimessä pettynyt siihenkään, jos se kuitenkin tänään päättyy, koska matka on ollut pidempi kuin koskaan olisin voinut kuvitella. 
Tiimi jonka kanssa saan tehdä töitä, on aivan huikea huippuammattilaisista koostuva ryhmä. Ja Olli on kova ukko, arvostan häntä, ja olen todella otettu, että hän on nähnyt minussa jotain, minkä takia vielä olen mukana. Olen myös äärimmäisen otettu kaikista niistä viesteistä ja kommenteista joita tutut ja tuntemattomat ovat antaneet, kiitos. 
Nyt ei muuta kuin urheilutermein, "pitkä päätyyn ja perään". 
Lisää kuvateksti

lauantai 4. maaliskuuta 2017

The Voice Of Finland – Matka syvälle itseensä

Huh.
Torstaina The Voice Of Finland-jaksossa tuli minun ja Tavisen Petrin Kaksintaistelu-esitys, Vesterinen Yhtyeineen-bändin kappale "Kukaan Ei Koskaan", ja olin todella jännittynyt koko päivän, mietin että kuinkahan se on mennyt, kun en muistanut esityksestäni juuri mitään. Biisi ja teksti tuossa kappaleessa on minulle niin iso, se kertoo minulle suurta ja lähellä olevaa tarinaa. Menin tekstiin täysin sisään, ja muistan ennen lavalle menoa pelkästään, että olin selkeästi vain siinä tarinassa kiinni. En ajatellut siinä hetkessä lähteväni lunastamaan mitään jatkopaikkaa, tai taistelemaan Petriä vastaan, vaan olin vakavana siitä, että pääsen tulkitsemaan tuon tarinan yhdessä Peten kanssa. 
Muistan, että olimme saaneet valmentajille ja apuvalmentajille jotain siitä tekstistä välitettyä, mutta tarkkaa ajatusta siitä mitä he kommentoivat, ei ollut. 
Kaksintaistelu. Kuva: Saku Tiainen

Torstaina katsoessani ohjelmaa suorana pääsin taas samaan tilaan kuin mitä minulla oli esitettäessä, ja olin huojentunut että se meni noinkin hyvin. Olin onnistunut siinä mitä lähdin tavoittelemaan. 

Petri on todella hieno laulaja ja aivan mahtava ihminen, me tapasimme jo ensimmäisen "Ääni ratkaisee"-vaiheen kuvauksissa ja tsemppasimme sielläkin toisiamme tietämättä että päädymme samaan tiimiin saati seuraavassa vaiheessa vastakkain. Siksi tilanne tuntui puristavalta. Mielessä pyöri, että toinen meistä voi vain jatkaa Ollin tiimissä, ja se oli raastava ajatus. Päätin kuitenkin jättää sen ajatuksen taakse, ja tehdä yhdessä Petrin kanssa parhaani tuon huikean biisin parissa. Ja niin siinä sitten kävi, että minä pääsin jatkamaan Ollin tiimissä, ja Petri lähti Saarijärvelle. 
Ääni Ratkaisee-vaihe. Kuva: Saku Tiainen

Heti perjantaina tuli ulos Ollin tiimin Knockout-jakso, jossa esitin Mikko Kuustosen Auroran. 
Knockoutissa meitä oli yhdeksän loistavaa laulajaa, ja olimme todella tiivis porukka, joka johtui siitä, että kaikki siinä olevat ihmiset ovat aitoja ja hyviä tyyppejä, teimme ohjelmaa yhdessä. Tsemppasimme toisiamme harjoituksissa ja häkellyin itse henkilökohtaisesti joka kerta kun kuulin muiden esityksiä. Mielettömiä laulajia ja esiintyjiä koko porukka. Mitenhän minun tässä tiimissä käy, vain neljä meistä pääsee jatkoon ja livelähetyksiin...
Aurora on ollut aina mielestäni yksi parhaita suomalaisia kappaleita, ja tämänkin biisin teksti on paljon enemmän kuin moni saattaa ensimmäisellä kuuntelukerralla ajatella. Tämä kertoo raastavan tarinan, jossa on kaipausta, luopumista, hiljaista toivoa ja lohdutonta ikävää. 
Siksi minulle olikin kova paikka onnistua, ja tehdä kunniaa näin isolle biisille. 
Perjantaina katsoessani lähetystä jännitys nousi taas. Muistan että bändi oli kova, ja antoi hienosti tilaa laululleni ja tulkinnalleni. Ja se fiilis kun Olli kehotti istumaan ensimmäiselle tuolille jo todella hienojen esitysten jälkeen, oli huikea ja hämmästynyt. 
Knockout. Kuva: Saku Tiainen

Knockout-vaihe oli piinaava. En edes tajunnut missä vaiheessa olin turvassa, ja Tiina minua jossain vaiheessa tökkäsi kylkeen istuessamme ylhäällä jännittämässä muiden tiimiläisten esityksiä, että "A-J, sä olet kanssa livelähetyksissä!" Mitä?! Olen vai?!
Niin siinä sitten lopulta kävi, että neljän parhaan joukkoon huikeasta Team Ollista päädyttiin!
Mukana olleet muut kanssakilpailijat olisivat mielestäni ansainneet myös jatkaa kilpailua, mm. Tenho Olavi hienona persoonana ja upeana taiteilijana oli yksi suosikkejani alusta asti. Sini Ikävalko, tuo flirttaileva pappi, on todella ammattitaitoinen, osaava ja tyylikäs esiintyjä. Ja aivan mieletön ihminen!
Mutta pelin henki on tämä. Osa jatkaa, ja joidenkin kohtalona on tippua kisasta. 
Kuva: Saku Tiainen

Olen täynnä intoa jatkaessani kohti suoraa lähetystä, ja nyt aion nauttia tästä matkasta. Olen sitä jo tehnytkin toki, mutta nyt tavoitteeni on täyttynyt moninkertaisesti. Takki auki ei mennä lavalle vieläkään, ja olen tosissani edelleen. Mutta jos minun matkani The Voice Of Finlandissa päättyy seuraavassa vaiheessa, olen silti enemmän kuin onnellinen. Olen saanut jo sellaisen kokemuksen elämäntarinaani, ja saanut tutustua niin hienoihin uusiin ihmisiin, että se lämmittää varmasti lopun ikääni. 

Kiitos kaikille ihmisille, tutuille ja tuntemattomille siitä kannustuksesta ja palautteesta mitä olen esityksistäni saanut. Olen häkeltynyt ja todella kiitollinen. Kiitos Olli Lindholmille siitä valmentamisesta ja ymmärtämisestä minua kohtaan, en olisi voinut kuvitella parempaa valkkua itselleni. 
Isoin kiitos kotonani saadulle tuelle ja kannustukselle. Ilman sitä en olisi tässä tilanteessa. Olemme valmiit, vahvat. 

Kiitellääs lisää sitten myöhemmin, nyt selkä suoraan ja kohti livejä! Olen valmis. 

Katso Ruudusta tähän asti tulleet esitykseni:





Loistavaa viikonloppua kaikille!

A-J/Parrakas Mies