maanantai 25. heinäkuuta 2016

Lomamiehen tarina on lopussa...

Aijaijaijai... Lomamiehen loma alkaa olla nyt ohi! Huomenna kello soi taas klo 4:40, ja pumppukärryt vinkuu!
Tammerfest oli mahtava jälleen, ja oli kiva päättää lomailu kavereiden kanssa fiilistelyyn! Vieläkin huono olo!
Tultiin lauantaiyöllä vielä junalla kotiin, lähti klo 4:30 Tampereelta ja olin kotona viiden jälkeen... Eli melko aikaseen meni.
Lauantaina nähtiin Vesala, Klamydia ja Popeda, muut meni vähän ohi. Mutta olihan sitä siinäkin jo riittävästi! 
Myös veljeni kävi Tampereen yössä, ja oli hauska nähdä sitäkin täällä! Käytiin vielä illan päätteeksi Ruby&Fellasissa, jossa house band soitti aivan mielettömän kovia biisejä todella hienosti!
Nyt pitää taas orientoitua työmieheksi lomamiehen sijaan, kunnes syyskuun lopussa saa vielä viikon olla lomilla. 
Taidan mennä ramboliinille makaamaan. 

A-J/Parrakas Mies



perjantai 22. heinäkuuta 2016

Lomamies: rippijuhlaa, lampaita, Töysä ja terassia

Viikko on vierähtänyt loman merkeissä eri puolilla Suomea!
Viikko sitten lähdettiin ajelemaan kohti Kiiminkiä, jossa oli luvassa serkkutytön rippijuhlat. Kiimingissä oli paistanut aurinko koko viikon, ja kun me saavuimme, alkoi sataa vettä. Saatiin myös aika reilu raekuurokin niskaan juhlapäivänä. Mutta ilmat ei paljon haittaa, Kiiminki on silti paras paikka maailmassa. Kiitos kaikille meitä siellä kestinneille, ja kummipojalle pahoittelut pienestä jatkuvasta kurmuuttamisesta...:D

Alkuviikosta käännettiin auton nokka kohti Kurikkaa, jossa olikin jo oikein mainio ilma koko viikon! 
Käväistiin Ylistarossa Wanhalla Markilla, jossa oli eläinten vanhainkoti, ja ponit, kanat, lampaat ja kalkkunat juoksivat sulassa sovussa ihmisten keskellä! Oli hauska paikka! Käykäähän katsastamassa jos kulmilla liikutte!

Ja tottahan toki sitä piti käydä vielä Tuurissa katsomassa Keskisen Vesan laajennuksen etenemistä! Hyvin etenee!

Nyt alkaakin olemaan loma lopussa, viimeinen viikonloppu alkaa, ja huomenna se kruunaantuu Tammerfesteille ja Popedaan! Tsaijaijai!
Tuuhan morjestaan jos festaat kylillä! 

A-J/Parrakas Mies

torstai 14. heinäkuuta 2016

"Toi parta on varmaan kuuma kesällä!"

Me parrakkaat miehethän kuullaan tätä otsikonmukaista lausetta/kysymystä varsinkin kesän lämpimämpinä päivinä suhteellisen usein, ja ovatpa jotkut miehet jopa ajelleet partansa kesäksi pois, ettei se hiosta...?! Mutta he eivät tiedä mistä puhuvat.

Let's get the facts straight.
Eihän parta mikään villasukka ole. Itseasiassa partakarva eristää leuasta lämpöä, eikä suinkaan lämmitä sitä. Samalla lailla se toimii eristävänä materiaalia talvella ja pitää pahimman pakkasen loitolla.

Tokikaan tuulenvire ei pääse samalla lailla ihon pinnalle, eikä naama jäähdy niin tehokkaasti tuiverruksessa, mutta lämpöä parta ei tuota!

Partani ei siis ole kuuma, vaikka se kuumalta näyttääkin... Tiäkkö...? Kuumalta...

Ja kun partaa muistaa pestä ja hoitaa kesällä säännöllisesti, pysyy iho sen alla myös terveenä läpi pitkän kuuman kesän!

Mitä muita kysymyksiä parta herättää? Pistä kommenttia, niin Parrakas Mies vastaa!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Viialalainen maalaiskomedia kaivonkansista ja unohtuneista tavaroista

Päätä särkee...
Olin eilen ystävieni kihlajaisissa, ja soitin siellä muutaman kappaleenkin. Oli hyvät bileet ja mukavia ihmisiä! Oli myös kiva nähdä pitkästä aikaa monia kavereita saman katon alla!
Mutta ennen kuin tämä kaikki eilen tapahtui, oli kivinen tie...





No, suunnitelma oli seuraava; palautetaan pitkään lainassa ollut peräkärry omistajalleen, viedään Erkki Kuljun kultakapulalle hoitoon, ajetaan Tampereelle äitini luokse syömään, saunomaan ja valmistautumaan iltaa varten ja samalla äitini ottaa poikamme hoitoon.

Lähdimme pihasta hieman aikataulusta myöhässä, klo 12 jälkeen, peräkärry auton perässä, kun taustapeilistä vilahti jotain ja kuului kilahdus... Ajoin hetken matkaa eteenpäin miettien että mikähän se oli, kun sama tapahtui uudestaan! "Lentääkö meiltä cd-levyjä peräkärryn päältä?!" kysyin vaimoltani, joka ei tuntunut tietävän vastausta... No minulla oli kärry perässä kun ajoimme kapeaa tietä, joten lähdin etsimään sopivaa kääntöpaikkaa jotta saan karavaanin takaisin tulosuuntaan tarkistamaan mitä batmobiilimme linkoaa Viialan teille. Ja taas kuului kilahdus! Mitä perkelettä?!

Sain auton ympäri ja lähdimme ajamaan takaisin, kun näin jonkun kimaltelevan tien sivussa... Metallinen kaivonkansi, jonka olin edellisiltana ostanut rautakaupasta yhdessä kylpyhuoneen lattialaattojen kanssa! Samassa muistin että minähän nostin ne illalla autosta noustessani auton katolle, kun aloin tyhjentämään kärryä laatoista! Mutta ostin näitä kyllä kolme... Hetken matkaa eteenpäin ajettuamme löysin toisenkin kannen! No niin! Enää puuttuu yksi!
Ajelen hitaasti takaisin kotipihaan asti, eikä viimeistä kantta näy missään...
Jalkaudun tienposkeen naaraamaan ojanpenkkoja jos se viimeinen kansi vaikka löytyisi, samalla kiroten omaa hajamielisyyttäni ja pientä leväperäisyyttä, toisaalta kiitellen kotitiemme hiljaisuutta, jossa liikenne on vähäistä... (Viimeksi muutama kesä sitten nostin kaksi päivää aiemmin ostamani huuliharpun auton katolle ennen autoon kapuamistani, ja hetken matkaa ajettuani tajusin samaan tyyliin kun joku viuhahti taustapeilistä asfalttiin, että siellähän se harppu menee, jonka jälkeen tein täysperävaunullisen rekan perässä u-käännöksen vain löytääkseni rahtarin käsittelyn jälkeen n. 3cm ohentuneen harppuni...)
Ojiin tuijottelu ei tuottanut toivottavaa tulosta. Samalla täyslastillinen Mondeomme alkoi hermostumaan, olisi pitänyt mennä jo... No, päätin että oma moka, ostan uuden kannen sitten, kun kerta tämä edellinen on hävinnyt n. 300 metrin matkalle jotenkin mystisesti...
KUNNES! TUOLLA SE ON! Se oli se viimeinen kolahdus jonka ajaessamme kuulimme, ja olikin kauempana kuin mistä sitä etsiskelin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja matka pääsi jatkumaan... Paitsi että.
Lempäälässä muistamme, että Erkin talutushihna on jäänyt kotiin. Päätän olla käytännön mies, ja ostaa kaupasta uuden hihnan, eihän sen takia nyt enää palata takaisin.
Palautamme kärryn omistajansa pihaan ja suuntaamme kohti Kuljua jättämään Erkkiä kyydistä, kun mieleeni kolahtaa yksi ikävä asia... Mietin, kuinka esitän tämän kartturilleni joka jo valmiiksi hieman hermostuneena edellisistä episodeista istuu vieressäni odottaen saapumista määränpäähän... "Kuule... Tota niin... Multa tais jäädä kitara kotiin..."
"Ei se mitään, sattuuhan noita! Äkkiäkös me se haetaan!" ...niin, ei sanonutkaan...
Noh, koira pois kyydistä, ohjeet hoitajalle kuinka Kakkapylly Kyhnyttäjän(Erkin) päivärutiinit hoituu, ja takaisin kohti Viialaa.

Matkalla kuulen mm. kuinka sitä uutta hihnaa ei olisi tarvinnut ostaa, kun nyt kuitenkin palataan kotiin, kuinka niitä kaivonkansia ei olisi tarvinnut jättää auton katolle, ja kuinka me oltaisiin jo saunassa jos mua ei olisi olemassa!

No mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Illalla kitara soi ja maanantaina laitetaan uudet hieman asfaltti-ihottumaa saaneet kaivonkannet lattiaan ja mulla on vieläkin pää kipee...

A-J/Parrakas Mies


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Terveisiä lomamieheltä!

Terveisiä täältä kesälomalta! Loma on alkanut melko mukavasti!

Lauantaina oltiin Trio Rion kanssa keikalla Nokialla, ja olihan oikein mukavaa! Paitsi että oli aivan järjettömän kuuma! Olin kuitenkin fiksu ja olin ottanut kolme vaihtopaitaa, ja kaikki tuli käyttöön! 

Sunnuntaina lähdettiin Etelä-Pohjanmaalle mökkeilemään, ja täällä ollaan edelleen! Ja mikäs täällä on ollessa, kun pääsee esim. peseytymään, toisin kuin kotona... No, täytyypä sinnekin tänään palata, kun olis sitä työnsarkaa silläkin tontilla... 

Mutta kyllä lomalla on mukavaa!
A-J/Parrakas Mies

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Loma!! Keikka!! Piano!! Kilpailu!!

Mulla alkoi eilen loma!! Kolme viikkoa ollaan nyt ihan ilman aikataulua ja tekemistä!... Eiku ei ollakaan...
Tänään on nimittäin luvassa keikka Pirkanmaan rouheimman trion Trio Rion kanssa Nokialla! Häähommiksi menee! Olin samassa paikassa ja samoissa tunnelmissa pari viikkoa sitten Heartbreakersin kanssa, joten tuttua hommaa! Olisin voinu melkein jättää kamat sinne valmiiks...

Toinen asia mikä tänään on edessä, on pianon siirtäminen sisään! Tuolla se odottaa minua takapihalla peräkärryssä... Tollanen pystypianohan painaa arviolta 170-250kg, joten yksin mä en sitä ihan saa... Ei muuten mutta kädet ei yllä ympärille....

Mutta hienoa saada vihdoin piano! Kummit lahjoittivat sen minulle, kun tekevät remonttia, ja se oli heillä tiellä. Ei se tännekään mahtuis mutta mää haluan!

Meillä on muuten instagram-kilpailu Dick Johnson Barber Shopin kanssa tänään! Jos olet Provinssissa tänään juhlimassa, ja haluat tuotepaketin joka Jan-Magnuksella, a.k.a. Hermannilla on mukana, sinun täytyy bongata hänet alueelta, kertoa multa terveisiä, ottaa yhteiskuva instagramiin, tägätä Parrakkaan Miehen(@parrakasmies.fi) ja Hermannin (@h3rmanni) insta-tili siihen mukaan, ja tehdä tämä kaikki ekana ennen muita!

Porin mohikaani ja tuotepalkintotiiseri!

Paketissa on partaöljyä, darra-poretabletteja, huulirasvaa, ja vaikka mitä muuta pikkukivaa jolla selviät varmaan Provinssin aiheuttamasta olosta! 
Ja tää kilpailuhan syrjii tylysti niitä jotka ei käytä Instagramia, mutta sellasta se välillä on. Perusta tili ja lähe Provinssiin!

Hyvää lauantaita! Mää lähden roudaan!

A-J/Parrakas Mies

torstai 30. kesäkuuta 2016

Partavaha, kesämiehen kaveri!

Ajattelin kirjoittaa vähän partavahan tärkeydestä, ja varsinkin näin kesällä se nousee arvoon arvaamattomaan!

Hommahan meni karrikoidusti niin, että partaöljy on iholle ja partavaha karvalle. Molemmat sisältävät samoja luonnollisia hoitavia öljyjä, mutta partavahassa on lisäksi partakarvalle hyviä rasvoja, esim. shearasvaa ja/tai mehiläisvahaa, joka myös tekee aineesta koostumukseltaan paremmin karvaan sitoutuvaa.

Sen lisäksi, että partavaha siis muotoilee partakarvaa, se myös hoitaa sitä. Ja näin kesällä, kun ilmat on lämpimämmät, partakarva kuivuu herkemmin. Ja kun partakarva on kuiva, se myös helpommin varisee leuasta. Tässä tilanteessa partavaha astuu mukaan kuvioihin. 
Partavaha nimittäin suojaa karvaa helteellä ja kosteuttaa partakarvaa sen verran, että karva pysyy terveenä eikä tipu leuasta!

Partavaha kannattaa levittää mieluummin kuivaan kuin kosteaan partaan, ja näin kesällä sitä voi mielestäni huoletta käyttää joka päivä. On kuitenkin hyvä iltaisin huuhdella parta jotta vaha ei kerrostu ja rasvoita partaa liikaa. 
Annostuksessa ei tarvitse liioitella, peukalon kynnellä voit pyyhkäistä pienen määrän vahaa, lämmittää kämmenien välissä niin kauan kunnes vahaa muuttuu juoksevaksi/läpinäkyväksi, ja levittää kauttaaltaan partaan. Tämän jälkeen parta kannattaa harjata tai kammata, jotta vaha levittyy tasaisesti ja karva asettuu aloilleen. 

Vahan tuoksuna suosin näin kesällä itse raikkaampia tuoksuja, kuten sitrusta tai vaniljaa, mutta sen saat päättää täysin itse. Vahoja ja niiden tuoksuvalikoimaahan löytyy Suomenmaasta jo ihan joka lähtöön. 

Noin! Ja taas kesämiehen parta on turvassa ja voit asettaa aurinkolasit silmille ja hymyillä vastaantulijoille auringon kimaltaessa komeassa leuassasi!

A-J/Parrakas Mies