maanantai 12. syyskuuta 2016

Ota unelmasi haltuun, elä vähän enemmän!

Minä olen fiilistellyt elämää aika paljon enemmän tässä kohta kahden vuoden ajan. Ennen asennoiduin kaikkeen uuteen liikaa miettien. Ajatukset kuten "mitähän muutkin sanoo", "kehtaankohan", tai "onko minusta siihen" valtasi mielen, ja monesti erilaisiin asioihin tai tilaisuuksiin ryhtyminen jäi toteutumatta, mikä tietysti harmittaa tai jää mietityttämään jälkeenpäin.

Viime vuonna päätin aloittaa oman blogin kirjoittamisen. Olin miettinyt oman blogin kirjoittamista usein ennenkin, olin aina pitänyt tekstin tuottamisesta. Se oli kuitenkin jäänyt aina noiden edellämainittujen ajatusten jalkoihin, eikä halu muuttunut koskaan teoksi. Kunnes maaliskuussa 2015 perustin komealta kalskahtavan "Parrakas Mies"-blogin! Tuli tehtyä, ja hauskaa on ollut!

Alkuvuodesta kaverini vinkkasi, että erääseen mainokseen etsittiin parrakasta kaveria esittämään merimiestä, ja kehoitti minua hakemaan roolia. Ensimmäinen ajatukseni meinasi olla, etten viitsi... Miksen viitsi?! Tottakai haen!

Pääsinkin lopulta mukaan mainokseen, ja päivä oli unohtumaton! Aurinkoisena kevätpäivänä Vuosaaren satamasta lähdettiin aidolla kalastajatroolarilla merelle, ja vaikka kuvaaminen aluksi jännitti, tuntui kaikki todella mukavalta ja uutuudenviehätys oli käsin kosketeltava! Tiesin, kun istuin laivan kannella katsellen ulapalle verkkoja selvitellen, aurinko silmiäni häikäisten, että tämä päivä ei tule unohtumaan koskaan!


Kun uskalsin, saavutin uusia mahdollisuuksia. Muutaman viikon jälkeen noista kuvauksista puhelimeni soi, ja minua pyydettiin koekuvauksiin toista mainosta varten. "Sulla on kuulemma parta ja oot ollut mainoksessa ennenkin, tuutko koekuvauksiin?" Tähän kysymykseen osasin vastata jo paljon nopeammin! "Tottakai tulen!"

Kävin koekuvauksissa, mutta niistä lähdön jälkeen itsevarmuus ei ollut tekemisen suhteen kovin korkealla. Tässä mainoksessa oli jo repliikkejä, ja kun en ollut koskaan ennen näytellyt, tuntui repliikkien esittäminen toimistomiljöössä kameralle lievästi sanottuna vieraalta. Päätin kuitenkin, että tämä on vedettävä täysiä, ja yrittää tehdä parhaansa.  Muutaman viikon päästä minulle ilmoitettiinkin, että minut on valittu mainokseen!

Kahden päivän kuvaukset olivat nekin aivan mahtava kokemus! Lopputuloskin oli oikein hauska, ja olen ylpeä itsestäni, että uskalsin, ja suoriuduin ehjin nahoin niistäkin filmauksista! Ja miksen olisi. 


Sairastuttuani työuupumukseen vuodenvaihteessa, ja tuijotellessani takkatulta kotona, mietin syitä siihen mikä minut on tähän tilanteeseen saattanut. Ja pikkuhiljaa ajatukset alkoivat senkin suhteen kirkastumaan. Olin tehnyt työtä, joka oli täysin erilaista kuin mitä itse olin ajatellut. YT:iden seurauksena olin siirretty varastomiehen tehtäviin, ja työnkuva myyjän roolista oli muuttunut radikaalisti. Olin haaveillut pitkän aikaa siitä, että pääsisin tekemään jotain mielenkiintoista, virikkeellistä ja monimuotoista hommaa, ja  sairauslomalla ahdistuneena pelkästä roskien viemisestä päätin, että heti kun tulee mahdollisuus, toteutan tämänkin haaveen. 
Haaveen toteutin elokuun alussa. Nyt olen tyytyväinen siihen, että uskalsin lähteä varastomiehen työstä, enkä ole katunut päätöstä hetkeäkään. 


Tällä kaikella haluan sanoa, että älä anna ajatustesi olla kokemusten tiellä. Älä jätä mitään asiaa tekemättä vain sen takia, että pelkäät. Kokemukset antavat aina enemmän elämää, kuin uskalluksen puute. 
Jonkun mielestä nämä voivat olla latteuksia, minulle nämä ovat kantava voima. Joku viisas on joskus sanonut "sano enemmän "kyllä", kuin "ei"." I love it. 
Tähän syksyyn mennään taas niin, että koetaan uudenlaisia asioita, ja niistäkin aion kirjoittaa täällä omassa blogissani myöhemmin!

Katse ylös, silmät auki ja kaulukset suoraan! Hyvä siitä tulee!


A-J/Parrakas Mies


lauantai 3. syyskuuta 2016

Tänään on kansainvälinen Maailman Partapäivä!

Aijai! Tänään on lempijuhlapäiväni! Nimittäin Maailman Partapäivä(World Beard Day)!

Tämän päivän tarkoitus on juhlia maailmanlaajuisesti partoja, ja se järjestetään joka syyskuun ensimmäinen lauantai! 
Tänä päivänä perheen parralliset saavat ottaa rennosti, ja heidän ei tarvitse osallistua mihinkään kotiaskareisiin tai muihin töihin. Perheen parrattomat näyttävät tukensa parralle palvelemalla perheensä parrallisia.
Parran ajaminen tänä päivänä katsotaan hyvin epäkunnioittavaksi toiminnaksi.

Ylävitonen sille joka tämän päivän on lanseerannut! Vai mitä vaimo? 

Taidan harjata partani ja mennä kyselemään onko aamupala jo valmista...

Hauskaa Maailman Partapäivää kaikki partakollegat!

A-J/Parrakas Mies



torstai 1. syyskuuta 2016

Kamikaze-mummo, pyöräilijän kauhu!

Tiedän tiedän. En oo ollut maailman ahkerin bloggaaja viime aikoina, eikä kukaan taaskaan pyytänyt mua mukaan mihinkään blogi-gaaloihin, jotka on kuulemma tulossa. En silti katkeroidu!!
Tässä on ollut päällimmäisenä niin pal kaikkee, että ei ole enää viimeisenä illalla yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa. 

Olen päässyt siis sieltä varaston ikeestä, mutta alkanut heti pohjata uutta tulevaisuuttani yrittäjän olomuodossa, ja tehnyt duunia sen eteen, että duunia tulevaisuudessa löytyisi!
Ja eiköhän se tästä. 

Mutta, eniten pelottaa kamikaze-mummot! 
Kuljen työmatkat autopaikaltani pyörällä, ja väliin mahtuu esim. Tammelantori, jossa tänään kohtasin fysiikan lakeja täysin uhmaavan vanhan naisen! Ajoin siis mattamustalla kombillani iloisena jazzia kuunnellen Tammelantorin sivua aamuauringossa, ja osuin mielestäni hyvään reittiin jalankulkijoiden vähyyden suhteen, KUNNES! 
Torin laidalla uhmakkaasti vastaani taapersi kiukkuisen näköinen mummo, jonka näin jo kaukaa, ja jonka huomasin tuijottavan minua silmiin melko pistävästi!
Mittasin reittiä silmilläni, ja ajattelin että koukkaan vihaisen vanhuksen oikealta, jättäen hänet etsimään seuraavan kohteen katseelleen. Kun rullasin lähemmäs kiukku-Irmeliä, hän tekikin yllättävän peliliikkeen, ja alkoi virittää itseään jalkapallomaalivahtimaiseen asentoon, huutaen samalla jotain minua, lähestyvää tykinkuulaa kohti! 
JUMALAUTA!! SEHÄN NAPPAA MUT!! 
Tai no, kun yli satakiloinen aikuinen mies lähestyy kaksipyöräisellä hiukan reipasta hölkkää nopeampaa vauhtia, voi olla todennäköisempää että mummu jatkaa matkaansa samaan suuntaan kanssani hetken verran, kuin että sen räpsäkäsi heilahtaisi napaten minut ja pyöräni tiukkaan kainalosyleilyyn...
Sain kuitenkin viime hetkellä tehtyä väistöliikkeen, ja vältettyä vetämästä renkaanjälkeä ns. "alamummoon"... Mutta jumalauta kun säikähdin!

Tiedän tiedän, on pyörätiet ja liikennesäännöt ja delfiinitkin viedään meiltä salaa, mutta en minä nyt niin suurta syntiä aamuisella työmatkapyöräilylläni tehnyt, että siitä kannattaa henkeänsä alkaa uhmaamaan! Vaan opinpahan. 
Mää mitään oppinu. Ens kerralla lujempaa, katotaan uskaltaako hypätä eteen. 

-A-J/Parrakas Mies
Tässä olen juuri kypärä päässä lähdössä töihin... Olen olen!!

maanantai 22. elokuuta 2016

Ja nyt viimein kun mä lähden, teen sen sydämeni tähden...

Kurkkua kivistää, ja heikottaa, mutta yritän kaivaa fiilistä huomiselle, nimittäin huomenna on suuri päivä!
Viiden vuoden palvelukseni nykyisellä työnantajallani saa päätöksensä huomenna klo 15! Kyllä, no more forklift!

Ajatushan on kytenyt jo pitkään, lähteminen uusiin tuuliin on ollut pohdinnassa jo uuden vuoden tekstissäni, mutta nyt olen viimein saanut päätöksen tehtyä! Sain sen verran hyvän työtarjouksen, että en yksinkertaisesti enää voinut kieltäytyä.

Vaikka viime vuosien työ ei ole ollut lähimaillakaan koulutustani ja omia tavoitteitani työmaailmassa, teki loistavat työkaverit hommasta paljon mukavampaa. Parhaimmillaan olen nauranut vedet silmissä ja työporukan takia jaksanut joka aamu lähteä työmaalle. Haluankin esittää julkisen kiitoksen kaikille teille, te ootte kaikki ihan pimeitä! Mutta ihan mukavia. Ikävä tulee.

Mutta keskiviikosta lähtien tehdään sitten jotain muuta. Työnkuvaani voin availla sitten myöhemmin lisää, mutta ainakin ihmisten parissa pääsee taas työskentelemään. Ja tuotteiden, jotka ovat lähellä sydäntä!

Se mikä tästä tekee erikoisen, ja astetta jännittävämmän, on se, että teen uutta työtäni oman yrityksen kautta, eli tässä heittäydytään nyt sitten yrittäjäksi! Mikä sekin on ollut jo pidempään mietinnässä!

Joten muutos on ainut mikä on pysyvää, ja jopa suotavaa!

Toivottakaa mulle onnea!


A-J/Parrakas Mies

Jätin työporukalle muiston seinälle... 

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Polttareista häihin, eli keikkailua rakkauden nimeen!

Musiikin esittäminen on kivaa. Parhaimmillaan jopa todella hauskaa!

Tein eilen aamuvuoron pumppukärryjen kanssa, jonka jälkeen olin sopinut mielenkiintoisen keikan. Pääsin nimittäin hetkeksi osallistumaan tyttöjen polttareihin!
Polttarit on muutenkin usein loistavia, ja jo pelkästään polttareiden takia kannattaa yrittää päästä naimisiin. Siis jos sulla on hyviä kavereita.
Munkin polttarit kesti viikonlopun, johon kuului ralliauton kyydissä kaahaamista, crosskarteilla ajelua, hohtopaintball-sotaa, ja viikonlopun mökkireissu. Ja kokoajan ajattelet, että nämä ihmiset on järjestänyt tämän kaiken mua varten, oonkohan mä ollut edes näin hyvä kaveri niille ansaitakseni kaiken tämän...
No jokatapauksessa, eilinen polttariporukka vaikutti iloiselta ja onnelliselta, ja heillä oli hauska teema jossa tuleva morsian ei tiennyt yhtään mitä seuraavaksi tapahtuu!
Minä asetuin kadulle soittamaan kitaraa sovittuun paikkaan, ja odotin että porukka kävelee minua vastaan, ja kun he tulivat, huikkasin morsiamen viereeni, ja soitin pari kappaletta. Oli hauskaa yllättää, ja ainakin he kertoivat että pitivät osuudestani! Ja yhtä hämillään kuin minä omissa polttareissani, tuntui olevan morsiankin tästä kaikesta, kuinka kaikki oli vain häntä varten ja kuinka hienoja ystäviä hänellä on. Ystävät on parasta.
Kiitos vielä polttariporukalle että sain olla osana hienoa päiväänne! Ja onnea tulevalle hääparille!
Iloinen polttariporukka ja mää!
Illalla pääsin vielä hääkeikalle Orivedelle entisen Särkänniemi-työkaverini häihin! Juu, mä olen ollut
Särkänniemessä töissä kaksi kesää! Kysy mitä vaan Pikku Hinaajan käsittelystä, mä tiedän.

Pääsin vielä soittamaan tämän keikan hyvän ystäväni, taitavan muusikon, Viljamin kanssa, jonka kanssa meillä on ollut ihan erityinen yhteys (myös) soittohommissa. Se on vaan vilpittömän helppoa ja hauskaa. Viljamilla on oikeanlainen pelimannihenki. Se meinaa sitä, että vaikkei tietäis jotain biisiä, soittaa sen silti.
Ja näin akustisena duona tilaa oli vielä enemmän soittaa yhteen, ja yritimmekin toteuttaa mahdollisimman paljon yleisön biisitoiveita. Huh, hauskaa oli.
Viljami ja meikkis matkalla Oriveteen!

Kiitos vielä myös Marika ja Marko häistä! Ikuista onnea!

Olen kuunnellut Davea koko viikon. Olen ihan myyty. Olenhan mä Dave Lindholmia kuunnellut ennenkin, mutta nyt olen ottanut niin sanotusti haltuun. Voi kun riittäis pieni taivasPetin pienen linnunAnnan sinulle nimenRiisuudu, Löysin hyvän veden...  Vau. Arvostan ja ihailen Daven tapaa tehdä musiikkia ja lyriikkaa. Siinä on sitä Sielua.

Elämä on vähän kummallista. Kaikenlaista...

A-J/Parrakas Mietiskelijä

lauantai 6. elokuuta 2016

Koko viikon raatanut oon eteen elannon, niin lauantaina rentoutumiselle aika on!

LAUANTAI!!!1!
Ollut jotenkin pitkä ja rankka viikko. Toinen viikko putkeen kun pitää raahautua työmaalle klo 6:ksi, eli kello soi ennen viittä... Päivät meneekin sitten niin, että kun töistä ajelee takaisin tänne maalle, ottaa pienet päikkärit, ja sen jälkeen tekee puoliautomaatiomoodissa jotain talon eteen muutaman tunnin, laittaa pojan nukkumaan ja menee samalla itse. Ja sitten aloittaa taas alusta. Viialan "Groundhog Day"...

Ja vaikka olen aamuihmisiä, ja pidän siitä, ettei nuku puolille päivin, jotta päivää on vielä jäljellä, on tuo klo 6 silti aika haikea töihinmenoaika... Vaikka kuinka olisit nukkunut riittävän monta tuntia, on sitä silti ihan hakattu ja väsynyt tuon aamuvuoron jäljiltä... No seuraavat pari viikkoa vielä tätä, sitten toivottavasti jotain muutakin...

Tänään olisi sitten kaverin 30-vuotisjuhlat, johon olisi tarkoitus mennä kitara kainalossa, jos vaikka loilottais jotain juhlaväen kanssa! Ja punkkua on tehnyt mieli kohta kaks viikkoa, joten ehkä pari lasillista semmostakin voisi nauttia.

Kävin eilen siistiytymässä juhlakuntoon, ja luottoparturini, valitettavan porilainen, Jan-Magnus "Shakin' Stevens" Kuisma paino meikäläisen ohkasen tukan Dick Johnson Barber Shopilla hyvään malliin, ja siisti siinä sivussa parrankin. Voi lähteä ovesta taas hetken aikaa ilman lippistä!
Vedettiin sivut vähän lyhyemmiksi, ja se toimii, vähän raffimpaa välillä!
No niin, minä alan laskemaan tunteja iltaan, ja toivotan sulle joka täällä mun blogissa käyt näitä mun juttuja lukemassa oikein hyvää lauantaita! Laitan tuohon alle vielä tämän illan soundtrackin!

-A-J/Parrakas Mies


sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Muut soittaa mitä ne osaa, me soitetaan mitä sattuu!

Jos haluat hiukan seksikkyyttä juhlaorkesteristasi, tilaa Trio Rio, Etelä-Pirkanmaan rouhein orkesteri!


Oltiin eilen Trio Rion kanssa Virroilla hääkeikalla! Tämä on kyllä sellanen porukka jonka kanssa viihtyy hyvin vaikka joutuu autossa pidempäänkin istumaan!
No ei se matka tuosta kitaristilta ole kuin puolitoista tuntia, mutta aika monta biisiä kerettiin kuuntelemaan ja tarinaa iskemään, mennen tullen!

Keikkapaikka oli melko kiva, puulava jossa oli hyvä soundi, ja salikaan ei ollut mikään kaikukaappi. Eli lähtökohdatkin keikkaan oli oikein jees! Soundcheck antoi siis luvata hyvää!

Ainut miinus oli että oli aivan perkeleen kuuma. Jo pihalla oli lämmin, mutta sisällä vielä lämpimämpi, ja kun kiipeät lavalle jossa spottivalot pöhöttää niskaan ja naamaan, niin arvaahan sen, että pyylevän pojan ei tarvitse soittaa kun C bassolla ja kaikki paikat on läpimärät. 

No, olin varustautunut eilenkin kolmella vaihtopaidalla, yksi molempiin setteihin, ja kolmas keikan jälkeen päälle! Viksu jätkä!

Mutta sen verran silmiinpistävästi kuitenkin ilmeisesti lavalla hikoilin keikan aikana, että juhlaväki alkoi kantaa vettä meikäläiselle lauteille!:D

No se hiestä. 

Parrastakin juteltiin hääväen kanssa. Ja siinä näkee erilaiset lähestymistavat naamakarvaan. Joku tuli kehumaan ja kertoi olevansa kateellinen, kun ei kasva, ja joku käytti termiä "vitun karvanaama". Mutta jokatapauksessa, aina parta puhuttaa, joka on tottakai ihan jees!

Olin kotona kolmen pintaan, ja taas on olo kuin hakatulla, on se kovaa hommaa. Vaan kyllä se on niin hauskaakin!

Käykäähän katsomassa Trio Rion Facebook-sivuilla, vedettiin settien välissä väliaikabluesina J. Karjalaisen Numerotiedustelublues!:D

A-J/Parrakas Mies