Mökki-ilmasto tekee huonon olon pitkäksi aikaa!

Vietimme viime viikonlopun kaveriporukalla mökillä. Huhhuh, ei ole vanhaksi tulemista...
Näitä hetkiä nykyään näin perheellisenä ja "arkikiireisenä" arvostaa mielettömästi, ja tämäkin saatiin onnistumaan sellaisella n.yhdentoista kuukauden varotusajalla. Pojat nimittäin järjestivät meikäläiselle vuosi sitten polttarit mökille - kuului siihen paljon muutakin, mm. ralliauton kyydissä metsätaipaleella istuminen ja muita vaarallisia tilanteita - ja siitä se ajatus sitten lähti, että perinne tästä on tultava. Tai ei niistä polttareista, mutta mökkiviikonlopusta keskenään. Päätettiin myös samalla, että ajankohtana pidetään tätä loppukevättä, kun perheiden lomat ei ole vielä lyöneet päälle. Eikä hyttyset syö.
Jos viime vuonna oli puitteet kohdillaan, niin oli ne sitä kyllä tänäkin vuonna! Viime vuonna oltiin noin 20 hengen porukalla, ja tänä vuonna sitten joukko tiivistyi kuuden hengen ryhmäksi.

Kyllä kelpas lillua!

Meillä oli ihan hieno mökki keskellä keskellä Pohjois-Pirkanmaan metsää järven rannalla, ja tulipa kastettua talviturkkikin(kylmä!!!!), vaikka oli meillä myös käytössä 9 hengen ulkoporeamme! Siellä sitä tuli melkein viikonloppu lilluttua, mitä nyt välillä grillattiin ja katseltiin jääkiekkoa. Hyvin rentouttavaa.
Käytiin hakemassa Teivon lihasta ennen lähtöä kuudelle(kymmenelle) lihat ja tapolalta vielä 5kg mustaa makkaraa, loput olikin sitten tallinnan tuliaisia. Ei jäänyt nälkä, eikä jano. Tai no suuta kuivaa vieläkin, mutta tänäänhän on vasta tiistai.

Ystäväni Flipi Lii ottaa aamun tasottavaa päälläni maaten.

On mielettömän tärkeää muistaa ne ystävät, vaikka niinkuin sanottua, näin perheellisenä ei enää olekaan aikaa jatkuvasti nähdä. Olen todella tyytyväinen että saimme tällaisen perinteen aloitettua, näillä nauruilla ja tilanteilla jaksaa taas monta kuukautta eteenpäin! Kiitän tässä vielä kerran jätkiä, hieno viikonloppu!

Onko muilla kaveriporukan kanssa perinteitä, ja jos, niin millaisia? Olisi mielenkiintoista kuulla!

TESTISSÄ: OAK Beard Wash

Ennen vanhaan partaa kasvatettiin ja hoidettiin kuin mies. Annettiin olla.
Nykypäivän parrat saavat vastaansa samanlaista ennakkoluuloa toisinaan, kuvitellaan että sieltä tippuu suurinpiirtein puolikas sämpylä, ja että se haisee tiskirätiltä. Mutta onneksi nykyään osataan nämä hommat paremmin.
Kun halutaan pitää oikeasti huolta omasta hygieniastaan, on todella tärkeätä pestä sitä leukaa. Päivän aikana siihen tarttuu aamiainen, lounas, päivällinen, aski tupakkaa, puoli litraa kahvia, vaikka mitä. Ole siinä nyt sitten tyylikäs ja huoliteltu. Sellaiseen tarvitaan kunnon pesu. Sekä saippua. Ja mikäs sen parempi kuin vaikka tämän OAKin partasaippua.
No, miksi ei voisi käyttää sitä samaa saippuaa kuin esim. naamapesuun käyttämäänsä? Koska on kiva että se saippua on tehty juuri partakarvoja ajatellen. Nämähän ovat vähän erilaisia karvoja kuin hiukset, saati sitten että pelkällä saippualla pesisi. Ja OAK meinaa, että tämä heidän saippuansa vahvistaa partakarvoja ja hoitaa samalla ihoa karvan alla.
Saksalaisesta saippuastahan keksisi vaikka minkälaista leukaa, mutta en taida lähteä siihen... Berliiniläinen OAK on pieni partatuotteita valmistava yritys, itseasiassa heillä on valikoimassaan kolme tuotetta; partaöljy, partaharja ja tämä partasaippua. He kertovat valmistavansa kaikki tuotteensa luonnollisista aineista, yhteistyössä parturi-kampaajien kanssa.
Jo paketti on berliiniläisen tyylikäs. Vanhaa parturistailia. Tulee heti vähän laadukkaamman tuotteen vaikutelma. Kun ensimmäisen kerran pumppasin tätä kämmenelle, huomasin että tavara ei ole ihan niin paksua kuin tavallinen saippua tai shampoo, tämä on melko juoksevaa. OAK myös meinaa, että yksi, max. kaksi painallusta riittää, ja kai se riittääkin, mutta vaahtoamaan tätä ei kunnolla ainakaan yhdellä painalluksella saa. Mutta toisaalta, tuotteen litrahinta on kuitenkin keskiverto-linnasaippuaa kalliimpi, niin ei tätä kauheasti enempää raaskikaan pumppailla... Ja taas toisaalta, mitä sitä ei partansa eteen tekisi.
Tuoksua etsin pitkään. Tuli mieleen appelsiini, sitten kola, mutta OAK sanoo tässä olevan greipin aromi. Okei, voi olla niinkin, joka tapauksessa melko raikas tuoksu tässä on. Parta jää tuoksumaan ja tuntuu puhtaalta.
Tämä saippua on tehty kokonaan luonnollisista aineista, ja saippua on saanut saksalaisen BDIH-sertifikaatin, joka meinaa sitä että tässä käytetyistä raaka-aineista vähintään 15 on luomutuotannosta peräisin, eli hellii varmasti karvaa ja nahkaa.
Joka tapauksessa, suosittelen kaikille vähänkään sänkeä parrakkaammille miehille säännöllistä partasaippualla pesua, onko se sitten juuri tämä OAKin tarjoama vaihtoehto, miksei, eettisyyttä tässä ainakin riittää.  Mutta tärkeintä on, että peset. Ja asiaankuuluvilla tuotteilla.


Parrakas Mies suosittelee OAKin saippuaa kaikille muidenkin kuin luonnon kanssa kontaktiin haluaville partasuille!

OAK Beard Wash Dick Johnsonin verkkokaupasta!

OAK - kotisivut

Kätelläänkö Taysin synnytysosastolla liikaa?

Jos sinulta kysyttäisiin mikä on parasta mitä sinulle on tapahtunut? Olisiko vaikea kysymys?

Minä voisin vastata että vaikka se kun olet pikkupojasta asti bänditreeneissä haaveillut levytyssopimuksesta, ja sen vihdoin monen vuoden harjoittelun, biisien kirjoittelun ja sitkeän keikkailun jälkeen saat. On mahtava tunne kun sinulle kerrotaan että ensi kesänä mennään studioon äänittämään levyllinen omaa musiikkiasi, ja joku toinen maksaa viulut. Siis kustannukset. Oli rokkibändi.

Tai se kun olet paikallisessa kapakassa 19-vuotiaana nähnyt kauneimman tytön koskaan, ja monen lähestymisyrityksen jälkeen rohkeutesi palkitaan kun otat vihdoin sitä tyttöä ensimmäisen kerran kädestä kiinni, ja se hymyilee sinulle.

Tai sitten se hetki, kun yhdessä valittu häämarssi alkaa soimaan, parhaat ystävät seisoo alttarilla vieressä, sukulaiset nousevat penkeiltä ylös, kirkon ovi aukeaa, ja se sama tyttö jota pidit 19-vuotiaana kädestä kiinni, tulee isänsä käsipuolessa sieltä kirkon ovesta käytävää pitkin sinua kohti.

Ja vaikka kaikki nuo hetket on mahtavia, ja niistä mitään en tule unohtamaan, on yksi hetki ylitse muiden. Eräs huhtikuinen ilta kun oma poika parkaisee ensimmäistä kertaa ja kätilö ohjaa pesemään sitä vastasyntynyttä suloista rääkyvää pientä lasta. Ja se ajatus, "tämä on minun poika".

Poikani syntyi huhtikuussa 2012. Silloin oli vielä vähän lunta maassa. Olin ollut myöhään yöhön töissä kun puolisoni aamulla valitteli omituista edellisyötään. Sanoin, että soittelet sitten ensi yönä jos on paha olla, olin silloinkin menossa myöhäiseen iltaan töihin. Tästä heitostani tunnin päästä oli lapsivedet pamahtaneet lattialle. Muistan kuinka pidin vaimoani kädestä kiinni ja vaikka näin että häntä kouristi mahasta, me hymyilimme. Rupesimme itseasiassa hermostuneesti nauramaan. Nyt se tapahtuu! Nyt se on menoa! Yhdeksän kuukauden malttamaton odotus on lopussa!
Muutaman tunnin kuluttua hymy oli hyytynyt ja vaihtunut tuskaiseksi voihkinnaksi. Poljin Volvoa pitkin Tampereen katuja niin lujaa kun kehtasin. "Älä heiluta tätä autoa!! Aja!!"... Se matka kotoa omalla autolla sairaalaan ei ole koskaan ollut niin pitkä. Miten nämä jokaiset liikennevalot voi vaihtua punaisiksi juuri silloin kun olisi pieni kiire?!

Klo 14 lähdimme sairaalaan kotoa, ja poika syntyi klo 22:23. Nopea, mutta vaiherikas synnyttäminen. Me ei oltu käyty läpi mitään hengitysharjoitteita, eikä me oltu suunniteltu mitään erikoisia synnytysasentoja, eikä meillä ollut doulaakaan. Meillä oli Olavi Uusivirran levy ja venäläinen kätilö. 

Se mikä oli koomista, tai vaimoani se ei kyllä kauheasti naurattanut, oli se, että ilmeisesti hetki sitten koko Taysin synnytyspoliklinikan henkilökunta oli saanut jonkun käsittämättömän "kätellään kaikkia kokoajan"-ohjeistuksen! Rouva oli kaksin kerroin tuskasta ja huusi apua, niin hoitajat työntää kättä mahan väliin että onnea nyt vaan synnytykseen! Seuraavana käteltiin kätilö, tervetuloa! Myöhemmin tulee anestesialääkäri antamaan epiduraalia ja tuskaiselle liian kauan odottaneelle "mää kuolen kohta!!" huutavalle tulevalle äidille pitää olla kohtelias, päivää päivää ja kirvesvartta... Katsoin vierestä että onko nämä nyt ihan tosissaan, tuskasta vaikeroiva sikiöasennossa ja juuri halkeamassa oleva naisihminenhän tarvitsee ensimmäisenä kohteliaan kättelyn! Nyt sitä puudutusta ukko!

Synnytys itsessään(tarkoitan sitä ponnistusvaihetta), kun pääsi käynnistymään, meni hyvin ja todella nopeasti. Yövuoroon tullut kätilö ilmestyi klo 22 huoneeseen ja 23 minuuttia myöhemmin, minä polvesta pumppaamalla auttaen, oli vaimoni jo synnyttänyt täydellisen poikamme!

Muutaman päivän päästä synnytyksestä olin lähdössä hakemaan perhettä kotiin, kun puhelin soi. Puolisoni soitti sairaalasta ja aloitti että "kaikki ei ole nyt vauvalla kunnossa, se ei kuulemma pääsekään vielä kotiin"... Nyt kun mietin, niin tämä matka autolla sairaalaan oli varmasti vähintään yhtä pitkä kuin se edellinenkin...

Sinivalohoitoa...

Kun pääsin osastolle, poika makasi muovisessa kehdossa silmät peitettyinä sinisen valon alla. Oli kuulemma liian keltainen ja tulehdusarvotkin olivat voimakkaasti koholla. Lääkäri tuli paikalle, tutki vauvan, ja ilmoitti että nyt pitää lähteä nopeasti lastenosastolle. Matkalla läpi sairaalan seurasimme "lasten teho-osasto"-kylttejä työntäessämme vauvaamme siinä muovisessa kehdossa ja pala nousi isompana ja isompana kurkkuun. Kukaan ei oikein osannut selittää meille kunnolla että mistä oli kyse, kaikki kuulemma vauvan hyvinvoinnin eteen tehdään. Emmekä tätä asiaa epäilleetkään, huomasimme nopeasti kuinka lastenosaston, joka sijaitsi lasten teho-osaston välittömässä läheisyydessä, henkilökunta oli loistavaa ja lämpimiä ihmisiä kaikki! 

Vauva otettiin lastenosaston henkilökunnan hoivaan ja alettiin ottamaan verikokeita ja laitettiin tippa. Jouduimme odottamaan pitkän aikaa ennen kuin saimme tavata lääkärin joka selitti jostain veren vaihdoista viimeisenä keinona. Vauvalla oli siis bilirubiiniarvot todella korkeat joka aiheutti keltaisuutta sekä tulehdusarvojen nousua ja hoitokeinona oli sinivaloissa pitäminen ja antibiootit. 

Oli ikävä jättää pieni yksin osastolle silmät peitettyinä ja liioitellun näköinen kanyyli kämmensyrjässä kolmen ison sinivalolampun keskelle... 

Selvisihän se sitten myöhemmin että tuo keltaisuus ja bilirubiiniarvojen koholla oleminen on ihan yleistä, ja usein riittää jos vauva saa tarpeeksi auringonvaloa, kun taas joskus joudutaan pitämään sinivaloissa arvojen laskun saamiseksi. Mutta tästä olisi minun mielestäni hyvä tiedottaa tulevia vanhempia paremmin, tilanne oli hyvin dramaattinen vastasyntyneiden osastolla, kun tämä tilanne todettiin. 

Meidän pojan kotiinpaluu viivästyi viisi päivää, emmekä joutuneet enää palaamaan sairaalaan. 

Tämä kokemus oli kasvattava. Kääröön ei ole vielä edes kunnolla tutustunut kun siitä joutuu jo kantamaan suurta huolta, aamulla mennä sairaalaan katsomaan vauvaa ja illalla jättää valoihin muiden hoidettavaksi.

Parraton Mies hoitaa lastenosastolla omaansa.

Silloin iso hitti oli Gotyen 'Somebody That I Used to Know', joka soi joka radiokanavalla ja puski telkkarista. Suurinpiirtein joka kerta kun astuit autoon joko lähteäksesi sairaalaan tai sitten sieltä poistuessa soi tämä kappale radiossa. Ja vaikka laulun teksti onkin aivan eri tilanteesta kertova, on siinä biisissä ja melodiassa sekä esityksessä jotain riipaisevaa, ja se jotenkin toimi omien tunteiden kanavana niissä hetkissä ja vieläkin kun kuulen sen, tulee se aika mieleen ja huoli selvänä vihlaisuna tuonne rintalastan alle.

Nyt siitä hetkestä on tasan kolme vuotta kun pesin poikani ensimmäisen kerran. Nyt se laittaa iskälle vastaan ja kertoo mikä vaivaa jos itkettää. Kokoaa itse junaradan ja vetää koiraa hännästä. Ei tykkää "kuukusta" ja jätski on lempiruoka. Tietty.

Hän on parasta mitä minulle on tapahtunut. Ihan helppo kysymys.

Ylpeä Isä

TESTISSÄ: Beardbrand Lumber Yard-partaöljy

Olen aiemmin kirjoittanut kokemukseni yhden partavahan käytöstä, ja nyt sain Dick Johnsonin mahtavasta valikoimasta tämän amerikkalaisen Beardbrandin partaöljyn kokeiluun! Kiitokset Dick!

Beardbrand yrityksenä itsessään on jo hyvin mielenkiintoinen. Sen on perustanut Eric Bandholz-niminen partanaama. Hän toimi aiemmin sijoitusneuvojana, mutta intohimonsa partaan ja parranhoitotuotteisiin vei miehen perustamaan Beardbrandin kahden muun ystävänsä kanssa. Vuoden 2012 perustamisen jälkeen yritys on kasvanut huimaa vauhtia ja onkin varmasti tunnetuimpia partatuotteita myyviä yrityksiä.

Mutta, itse tuotteeseen. Kun ensimmäisen kerran avasin pullon ja haistoin öljyä, olin myyty. Wau. Aivan mielettömän hyvän tuoksuinen! Tämä on nimensä mukaisesti kuin hakkuuaukealle tai tiheään metsään astuisi! Puulajia en osaa sanoa, mutta hyvin autenttinen metsän tuoksu tulee! Jos halutaan vahvistaa sitä "metsuriseksuaali"(puuh...)-termiä, niin tässä on sille virallinen hajuste...

Pullon kyljessä ohjeissa sanotaan että kämmenelle tiputetaan "dime-size"-määrä, mutta me voidaan täällä euroalueella ottaa vaikka kymmenen sentin kolikko ohjenuoraksi, itse olen sellaisen kuusi tippaa tiputtanut kämmenelle ja siitä levittänyt partaan. Mutta oikeastihan se ei ole tarkkaa, määrä riippuu siitä kuinka pitkä parta sinulla on, kuinka paljon haluat parran kiiltävän ja kuinka voimakkaasti haluat partaöljyltä tuoksua. 

Tätä olisi paras levittää suihkun jälkeen, tai parran pesun jälkeen, silloin ihohuokoset ovat auki ja öljy imeytyy parhaiten ihoon. Kai te partasuut pesette partaanne säännöllisesti?

Eli, öljyt pullosta kämmenelle, hierotaan käsissä, ja levitetään partaan. Mahdollisimman läheltä ihoa, jotta öljy pääsee ravitsemaan sitä. Lopuksi olen vielä käynyt kammalla parran läpi jotta se levittyy tasaisesti karvoihinkin. Öljy levittyy partaan helposti, niin kuin öljy tahtoo yleisestikin käyttäytyä. Ja tuoksu on vielä mahtavampi levitettynä kuin pullon suusta nuuhkittuna! 

Olen käyttänyt tätä säännöllisesti muutaman viikon, ja pidän erittäin paljon tästä tuotteesta! Uskon että se varmasti hoitaa leukaani, ja partani näyttääkin siistimmältä tämän johdosta. Parran hoidossa kannattaa öljyn rinnalla käyttää edelleen hoitoainetta suihkussa käydessään, hoitoaineen ja partaöljyn yhdistelmällä saat pehmeän ja miellyttävän tuntuisen - ja eritoten tuoksuisen - parran!

Summa summarum, tämä on loistava tuote! Beardbrandillä on monta erituoksuista partaöljyä ja sanovat että tämä on miedoimmasta päästä, mutta kyllä tästäkin mahtava tuoksu leviää! Tämä antaa myös parrallesi hoidetun ulkonäön, ja kun muistat vähän trimmailla sojottavia partakarvojasi ja käytät partaöljyä säännöllisesti, uskon että lopputulos on tyylikkään parrakas! 

Yhtä jäin miettimään, millainenhan tämä tuote olisi partavahana... Laitankin tähän loppuun vielä terveisen Beardbrandin ihmisille, jos tämän jostain syystä vaikka näkisivät; please Beardbrand, make a beardbalm that smells like this Lumber Yard-beard oil, it would be the most epic beardproduct ever!

Parrakas Mies suosittelee kirkkain silmin ja kiiltävin parroin!

Beardbrand Lumber Yard-partaöljy Dick Johnsonin verkkokaupasta!

Beardbrandin kotisivut

Renkaiden vaihdon onnistuminen on suoraan verrannollinen miehisyyteesi!

Taas on se aika vuodesta kun peltisen kulkimen alunakit täytyy vaihtaa vuodenajan mukaisiksi, eli se on taas kesärenkaat pyöritettävä alle!

Tai no, hommaan kuuluu kyllä muutakin kun pyörittelyä... Ainakin minulla.

Minä olen useampana syksynä ja keväänä käynyt viemässä autoni takapyörät kyydissä johonkin ystävällisten asiakaspalvelualan esimerkkihenkilöiden pajalle, ja uudet pyörät on alla n. 15 minuutissa. Tämä on maksanut 20 eurosta 45 euroon, riippuen siitä missä tämän palvelun on käynyt hoidattamassa. 

Tässähän kysymys ei ole siitä ettenkö osaisi vaihtaa renkaita itse. Vaikka en kaikkien mielestä ehkä ruudinkeksijä olekaan, osaan kuitenkin nostaa tunkilla auton ilmaan neljästä eri kulmasta, vääntää pultteja kahteen eri suuntaan, ja nostella pyöriä pois ja paikoilleen. Näin yksinkertaiseksi sen kuvaillessani, olen silti sitä mieltä että VMP!!

Olen aiemminkin tästä toimenpiteestä valittanut, ja miettinyt ääneen että olisko se muutaman kympin sijoitus kuitenkin sen ajan, hermojen ja hikikarpaloiden säästämisen väärti, ja kuulemma se on vaan uusavuttomuutta ja typerää ja mitä sitten jos rengas puhkeaa tien päällä, minä ilmeisesti maksaessani jollekin muulle renkaiden vaihtamisesta unohdan itse kuinka ne vaihdetaan ja olen ihan kusessa tien poskessa...

Noh, avuttomuudestani huolimatta tänä keväänä jostain syystä ajattelin että jospa kuitenkin vaihtelisi itse ne renkaat, ja hommasin vähän paremmat työkalut, hallitunkkia ja vipuvartta...

Nohevana lähtöasetelmissa...

Tänään sitten päätin että kun on vapaapäivä ja komea kielikin, niin taidan ohimennen tuossa aamupäiväjumpaksi suorittaa tämän toimenpiteen.

Ja joo, kaksi tuntia ja kymmenen minuuttia myöhemmin ne olikin taas vaihdettu! 

Ensinnäkin, tuo hallitunkki, jonka innoissani ostin, oli minulle ihan ylivoimainen. Ajattelin että se toimii niin että kun tuosta punaisesta varresta pumppaa niin auto nousee. Ei nouse. Piti kaikki pikkureijät availla ja pumpata kuus kertaa ja ilmata vehjettä ennen kuin tunkki lähti ylöspäin. Sitten hakemaan auton alta oikeaa kohtaa nostaa se ilmaan. Kappas, tosta kohtaa vääntyy pelti. Kun muutaman nostamisen ja laskemisen(joo, ei tää voi olla näin vaikeeta) jälkeen löysin kohdan josta kehtaa autoa nostaa rikkomatta helmoja, niin sain pumpata tunkin tappiin asti ja rengas pysyi edelleen maassa kiinni! Jumalauta! Eihän tämän korkeus riitä! Auto kyllä nousi, mutta runko roikotti rengasta edelleen sen verran kiinni maassa että ei tullu mitään!

Nöyränä takakontille ja rimpulatunkki alle. Johan nousee! Todella hitaasti, mutta ilmaan kuitenkin.

Vanha kunnon rimpula!

Sitten alkoikin luistamaan vähän vauhdikkaammin. Piti samalla herkistää käsijarrua kun se oli muutama viikko aikaisemmin jäänyt toiselta puolelta jumiin ja koko rengas savusi. No ei sekään onnistunut. Ruiskuttelin rasvaa sinne tänne ja nypin käkkäriä, mutta paskanmarjat, jumissa se on. Naputin jarrun auki ja meillä jatketaan "ei käsijarrulle"-kampanjaa. 

Koko sarjan kun sain vaihdettua oli kyllä tosi palkitseva ja suomalainen "äijä"-olo. Ei ollu. Oli hiki ja selkää särki ja hirvee jano ja ylimääräinen hallitunkki. 

Menen tonne pikkuvessaan levittelemään partaöljyä itseeni ja myyn ton hallitunkin jollekin kovemmalle jätkälle. 

Parrakas "tottakai me kulta hallitunkki tarvitaan" Mies

Viimeinen rengas on vaihdettu ja pyörryttää kun nousi pystyyn...

TESTISSÄ: Reuzel High Sheen Pomade

Pomaden maailma on minulle suhteellisen uusi. Olen käyttänyt aiemmin vahaa saadakseni lyhyen ja nykyään valitettavan ohuen tukkani ojennukseen. Nyt minulle suotiin mahdollisuus päästä testaamaan kyseisiä tuotteita, ja kokeilenkin ensimmäisenä tätä hollantilaisen Schorem-parturiliikkeen kanssa yhteistyössä tehtyä amerikkalaista pomadea.
Tämä punainen purkki on Reuzelin vesiliukoinen versio, ja olen käyttänyt tätä nyt viikon verran.
Purkki itsessään on jo hyvännäköinen, hyvin onnistunut design tällaiseen miehille suunnattuun tuotteeseen. Ihmettelin purkin kokoa, kun sen ensimmäisen kerran käsiini sain, ajattelin että tässähän on hyvin tavaraa, mutta käytön myötä selvisi, että suhteessa siihen kuinka paljon tätä tukkaan lutrataan, ei kokokaan niin järisyttävä ole.
Eikun käyttämään. Kun avasin kannen, ensimmäisen huomionarvoinen seikka oli mieletön tuoksu. Makea, mutta hyvin miellyttävän tuoksuinen. Olisin voinut nuuhkia tätä kauemminkin, ja onkin kiva saada tämä tuoksu aina väliajoin päivän mittaan tukasta nenäänsä. Tässä pomadessa tekstuuri on vähän kumimainen, mutta helposti otettava. Eli tavara ei ole kovin kovaa, siitä vain sormenpäillä sipaisu ja hierotaan kämmeniin. Sitten levitetään tukkaan. Niin kuin sanottua, minulla ei ole kovin pitkä tai tuuhea tukka, mutta tätä sai ottaa aika monta kertaa lisää, että saatiin katettua sillä koko frisyyri.

Levitin siis tukkaani haromalla hiuksiani kokoajan taaksepäin, varmistaen että pomade levittyy kaikkialle hiuksiin ja kun tuntui että tavaraa on tarpeeksi, otin kamman ja rupesin sillä muotoilemaan tukkaa. Tämä kovettuu hetken päästä jonkun verran, joten on ehkä hyvä että ensin levitetään kaikkialle hiuksiin, pidetään pieni tauko, pestään vaikka kädet, ja sitten ruvetaan käymään kammalla läpi, näin saadaan se jämähtämään haluttuun muotoon. Ainakin tässä pomadessa se toimi hyvin. Kampa liukuu hyvin läpi tukan ja tätä on helppo käsitellä myös päässä! Tämähän toimii!
Mitään kummoista en itse lähtenyt muotoilemaan, tortun sijasta leivoin vain tukkaa taaksepäin. Pompadourit jääköön tuuheatukkaisemmille... Mutta tällä sai ihan rouhean tyylin tähänkin tapaan! Alan ymmärtämään miksi pomade-kampaukset ovat taas nousussa, kiiltävä kammalla viimeistelty tukka näyttää ihan tyylikkäältä!
Purasiko se rasvamontun pomade-kärpänen nyt...

Olen ymmärtänyt että monissa hyvissä pomadeissa on tyypillistä että päivän aikana se antaa muotoilla tukan uudestaan, kuitenkaan menettämättä pitoa. Tästä ei ehkä ihan siihen ole, lisäämättä tavaraa hiuksiin. Jouduin jossain vaiheessa päivää laittamaan tukkaan lisää tätä tavaraa jotta sain hiukset uudelleenmuotoiltua. Johtuisikohan vesipohjaisuudestaan, veikkaan...
Jokatapauksessa, vesiliukoisuutensa johdosta tämä on helppo pestä pois, ja lähteä seuraavana päivänä puhtaalta pöydältä uuteen muotoiluun.

Yhteensummattuna kaiken kaikkiaan loistava tuote ja uskoisin että hyvä valinta ensimmäiseksi pomadeksi! Antaa hiuksiin mukavan kiillon ja maltilliseen kampaukseen myös hyvää pitoa! Ja se tuoksu... Huomaan availevani purkkia välillä vain haistellakseni sitä...

Parrakas Mies suosittelee Reuzelin High Sheeniä kaikille pomaden maailmaan astuville ja jokaiselle rasvikselle arkikäyttöön!


Reuzel High Sheen Pomade Dick Johnsonin verkkokaupasta!

Reuzelin kotisivut

Mitä on pomade?

Ajattelin, että koska ainakin minulle pomade on melkoisen uusi tuttavuus, ja luvassa on tältäkin tuotealueelta testauksia, on varmasti hyvä käydä vähän läpi, mitä se oikeastaan on.

Pomade on hiustenmuotoilutuote, joka on kehitetty jo 1900-luvun alussa. Se on rasvainen, vahamainen tökötti, jonka tarkoituksena on tehdä kestäviä ja kiiltäviä kampauksia. Alkujaan pääainesosana oli karhunrasva. 

Pomade ei kuivu, niin kuin hiusvahat, joten sitä kautta se tuo kiiltoa ja uudelleenmuotoiltavuutta hiuksiin. Pomade oli suosittua eritoten 1900-luvun puolessa välissä. Sen ajan nuorisomuotiin kuului juuri tällaiset kiiltävät ja "rasvaiset" kampaukset. Tyypillisiä kampauksia ovat pompadourit, ja erilaiset muut "tortut", sekä ihan vain taaksesliipattu tukka.

Murray's pomade on ensimmäisiä pomadeja, ja on säilyttänyt ulkonäkönsä 1920-luvulta asti

Pomadelle tyypillistä on sen kestävyys, ja se tehdään yleensä vaseliinilla. Vaseliini taas tekee sen, että pomade vaatii muutaman pesun ennen kuin se lähtee kokonaan tukasta. Nykyään on tosin kehitetty myös enemmän vesiliukoisia pomadeja, jotka lähtee helposti pesemällä pois. Tämä kannattaa huomioida pomadea valitessaan. Jos ainesosaluettelo alkaa sanalla "water", tietää että ei mene kovaksi taisteluksi, jos sen pois kuontalostaan haluaa. Jos taas ensimmäisenä on "petrolatum", on tuote vaseliinipohjainen, ja vaatii muutaman pesun tai ainakin syväpuhdistavan shampoon jotta olet aineesta vapaa.

Luulen että tässä on riittävästi tietoa lähteä pomaden taipaleelle. Netti on toki pullollaan tietoa, ja jos haluaa kaivaa lisää esimerkiksi historiasta, niin eikun googlettamaan. 

Parrakas Mies kirjoittelee saatavilla olevista pomadeista pikkuhiljaa testejä ja kokemuksia. Jos jotain oleellista jäi kertomatta tai faktoissa olisi korjattavaa, niin pyydän, että kirjoitat kommenttikenttään täydennystä!

Parrakas Mies

Partasi kasvaa muiden suuhun!

Parta on nyt muotia. Maailmalla se on ollut jo hetken aikaa, on keksitty "lumbersexual", ja meillä Suomessa tietenkin perässä, "metsuriseksuaali"...

Vastareaktionkin partamuoti on jo saanut aikaan, olenpa jo lukenut somesta parrakkaan nuoren miehen kuvasta kommentin "rupee vituttaan noi siistitukkaset partahomot." Niin, tähän se aina menee, joka trendissä.

Minä kasvatin parran, koska pystyin siihen.

Olen pitänyt partaa nyt toista vuotta. Aiemmin pidin sänkeä, kunnes rohkenin kokeilla että tulisiko sieltä oikein partakin. Pitkän aikaa trimmasin partaani n. 12 milliin, ja viikset pidin 8mm pituisina. Nyt muutaman kuukauden ajan olen vain antanut sen kasvaa, ja siistinyt hiukan rajoja ja viiksiä, jotta puhe ja syöminen onnistuu.

Koko parrakkaana oloni ajan olen kuullut vertailuja eri parrakkaisiin ihmisiin, ja partani on herättänyt keskustelua ja kommentteja. Nyt kun olen alkanut kasvattaa pitempää naamakarvaa, olen kuullut että näytän jopa pelottavalta. Tai Gösta Sundqvistilta... mutta on Gösta kai parempi kuin Markus Kajo, jonka vertauksen aiemmin kuulin. 

Parta on samanlainen "yleinen riista" kuin on esim. tatuoinnit. Kaikki enemmän tatuoiduthan tietää että tatuoinnit on asia, jota joidenkin mielestä saa tulla kommentoimaan tai jopa koskemaan, vaikka ei olisi koskaan tavattu. Vaatetta ruvetaan nostelemaan tatuoinnin edestä pois, "näytä mihin se jatkuu!"... Yhtälailla monien mielestä parta on kasvatettu kaikille kommentoitavaksi tai jopa kosketeltavaksi. Harvoin ihmiset kommentoivat spontaanisti esimerkiksi tuntemattoman hiuksia sanoen "onpas sulla pitkät hiukset", tai "leikkaisit hiuksesi lyhyemmäksi, voisit nuorentua 20 vuotta!", mutta parta on jotenkin helpommin lähestyttävissä... vaikka pelottava onkin... 

Enkä kirjoita tätä siksi, että kommentointi häiritsisi minua piirun vertaa, tai itkisin kun ehkä näkyvintä osaa kehossani on kommentoitu, vaan olen vain todennut mielenkiintoisena ilmiönä, että parta puhuttaa ja herättää ajatuksia ja mielipiteitä hyvin herkästi monissa ihmisissä! Ja oikeastaanhan se on vain hienoa!


Mutta "partahomo" vai "metsuriseksuaali"...
 
Parrakas Mies!

Gösta, Kajo, mitä näitä nyt on...