maanantai 13. huhtikuuta 2015

Renkaiden vaihdon onnistuminen on suoraan verrannollinen miehisyyteesi!

Taas on se aika vuodesta kun peltisen kulkimen alunakit täytyy vaihtaa vuodenajan mukaisiksi, eli se on taas kesärenkaat pyöritettävä alle!
Tai no, hommaan kuuluu kyllä muutakin kun pyörittelyä... Ainakin minulla.
Minä olen useampana syksynä ja keväänä käynyt viemässä autoni takapyörät kyydissä johonkin ystävällisten asiakaspalvelualan esimerkkihenkilöiden pajalle, ja uudet pyörät on alla n. 15 minuutissa. Tämä on maksanut 20 eurosta 45 euroon, riippuen siitä missä tämän palvelun on käynyt hoidattamassa. 
Tässähän kysymys ei ole siitä ettenkö osaisi vaihtaa renkaita itse. Vaikka en kaikkien mielestä ehkä ruudinkeksijä olekaan, osaan kuitenkin nostaa tunkilla auton ilmaan neljästä eri kulmasta, vääntää pultteja kahteen eri suuntaan, ja nostella pyöriä pois ja paikoilleen. Näin yksinkertaiseksi sen kuvaillessani, olen silti sitä mieltä että VMP!!
Olen aiemminkin tästä toimenpiteestä valittanut, ja miettinyt ääneen että olisko se muutaman kympin sijoitus kuitenkin sen ajan, hermojen ja hikikarpaloiden säästämisen väärti, ja kuulemma se on vaan uusavuttomuutta ja typerää ja mitä sitten jos rengas puhkeaa tien päällä, minä ilmeisesti maksaessani jollekin muulle renkaiden vaihtamisesta unohdan itse kuinka ne vaihdetaan ja olen ihan kusessa tien poskessa...

Noh, avuttomuudestani huolimatta tänä keväänä jostain syystä ajattelin että jospa kuitenkin vaihtelisi itse ne renkaat, ja hommasin vähän paremmat työkalut, hallitunkkia ja vipuvartta...
Nohevana lähtöasetelmissa...

Tänään sitten päätin että kun on vapaapäivä ja komea kielikin, niin taidan ohimennen tuossa aamupäiväjumpaksi suorittaa tämän toimenpiteen.
Ja joo, kaksi tuntia ja kymmenen minuuttia myöhemmin ne olikin taas vaihdettu! 
Ensinnäkin, tuo hallitunkki, jonka innoissani ostin, oli minulle ihan ylivoimainen. Ajattelin että se toimii niin että kun tuosta punaisesta varresta pumppaa niin auto nousee. Ei nouse. Piti kaikki pikkureijät availla ja pumpata kuus kertaa ja ilmata vehjettä ennen kuin tunkki lähti ylöspäin. Sitten hakemaan auton alta oikeaa kohtaa nostaa se ilmaan. Kappas, tosta kohtaa vääntyy pelti. Kun muutaman nostamisen ja laskemisen(joo, ei tää voi olla näin vaikeeta) jälkeen löysin kohdan josta kehtaa autoa nostaa rikkomatta helmoja, niin sain pumpata tunkin tappiin asti ja rengas pysyi edelleen maassa kiinni! Jumalauta! Eihän tämän korkeus riitä! Auto kyllä nousi, mutta runko roikotti rengasta edelleen sen verran kiinni maassa että ei tullu mitään!
Nöyränä takakontille ja rimpulatunkki alle. Johan nousee! Todella hitaasti, mutta ilmaan kuitenkin.
Vanha kunnon rimpula!
Sitten alkoikin luistamaan vähän vauhdikkaammin. Piti samalla herkistää käsijarrua kun se oli muutama viikko aikaisemmin jäänyt toiselta puolelta jumiin ja koko rengas savusi. No ei sekään onnistunut. Ruiskuttelin rasvaa sinne tänne ja nypin käkkäriä, mutta paskanmarjat, jumissa se on. Naputin jarrun auki ja meillä jatketaan "ei käsijarrulle"-kampanjaa. 
Koko sarjan kun sain vaihdettua oli kyllä tosi palkitseva ja suomalainen "äijä"-olo. Ei ollu. Oli hiki ja selkää särki ja hirvee jano ja ylimääräinen hallitunkki. 
Menen tonne pikkuvessaan levittelemään partaöljyä itseeni ja myyn ton hallitunkin jollekin kovemmalle jätkälle. 

Parrakas "tottakai me kulta hallitunkki tarvitaan" Mies
Viimeinen rengas on vaihdettu ja pyörryttää kun nousi pystyyn...


4 kommenttia:

  1. Hah!! Eeppinen saaga! Kiitos nauruista, mies!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo helppoo jos on vaikeeta! Kiitti kun kävit lukemassa ja nauramassa!

      Poista
  2. Hahahahaha! Aivan mahtavaa luettavaa! terveisin "Myrskyluodon E-Maija"

    VastaaPoista