sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Loma on lusittu!



Lomaviikko on nyt lopussaan, viimeistä päivää viedään! Kaikenlaista kerkiää tehdä kun tekee!
Maanantaina kävin heittämässä kiekkoa kaverin kanssa, siis sellaista yleisurheilukiekkoa. Elämäni toinen kerta, ensimmäisen kerran heitin viime kesäkuussa ja nyt heti perään tänä vuonna! On se tekniikkalaji, eikä se vielä ihan sujunut, olisko paras heitto ollut siinä 18 metrin paikkeilla... Mutta ehdottomasti uudestaan täytyy päästä heittämään lähiaikoina! Kiitos Jarille kärsivällisestä opettamisesta.

Kävin myös keskiviikkona töröttämässä kameran edessä, katsotaan josko saataisiin blogiin kuvien kautta vaikka uutta ilmettä! Valokuvaamo Magio hoiti homman hienosti, kiitos sinne!

Kuva: Valokuvaamo Magio

Torstaina lähdettiin sitten Alpo-koiran kanssa Mänttään kaverin luokse grillaamaan. Ensin piti käydä hakemassa Alpolle matkapahoinvointilääkkeet kun sillä lentää pitkä sylki tunnin matkustamisen jälkeen. Ei se kerennyt autoon tällä kertaa oksentaa, mutta Jussille päästyä vetäs nätin näytteen takaoven kynnykselle. 

Alpolla kävi Mäntässä naisseuraa, taisi vain nuoruudeninto koitua Apin kohtaloksi...

Mutta tuli meille molemmille huono olo siellä Mäntässä... Vaikka se ei tainnut olla Mäntän vika... Kiitos Jussi vieraanvaraisuudesta, oli mukavaa ja rentouttavaa!

Mänttä-selfie, eli Mänttie!


Lauantaina, eli eilen, pääsin vielä soittamaan tunnin verran akustista ylioppilasjuhliin, ja mikäs siinä oli soitellessa, kun aurinko paistoi ja yleisö oli hyväntuulista! 
Loilotiloo!


Nyt vielä loman kruunuksi leffaan, niin voi palata sitten hyvillä mielin sorvin ääreen! Heinäkuu, tule lujaa niin pääsee taas lomailemaan!

Parrakas Mies



lauantai 30. toukokuuta 2015

TESTISSÄ: Layrite Original

Pomadeissa varmasti mielenkiintoisin tuoteryhmä on vesiliukoiset pomadet, niillä kun on haaste saada tukka pysymään, kiiltämään ja vielä peseytymään pois helposti. Ja näitä vesiliukoisia pomadeita on paljon.

Minulla on käsissäni Layriten keltainen Original-purkki. Layrite on siis amerikkalainen yritys, joka on aloittanut toimintansa 1999 perustamalla klassisen parturiliikkeen rock 'n roll-hengessä. Asiakkaiden hiusten ollessa pääsääntöisesti hyvin rasvaisia johtuen voimakkaista muotoilutuotteista, ja hiusten pesemisen olevan todella haastavaa, heille heräsi ajatus tehdä itse muotoilutuote joka pitää mutta huuhtoutuu pois pelkällä vedellä. Ja kun he saivat ensimmäisen pomadensa valmiiksi, muutkin parturit halusivat sen käyttöönsä. Niin syntyi Layriten suosittu pomade-valikoima. Käsittääkseni tämä 'original' on se alkuperäinen ensimmäinen tuote.
No, avataanpa purkki. Tuoksu on hyvin miellyttävä vanilja, ja väri on herkullisen oranssi. Kumimainen pomade on helppo sipaista käsiinsä, ja siitä hiuksiin. Yllättävän vähällä määrällä sain levitettyä tämän kaikkialle. Kammalla perään, ja valmis. Tämä kovettuu hieman, ja kiiltää hienosti.
Pito on todella hyvä! Ja jos haluaa uudelleenmuotoilla, kamman kastelu ja hommiin. Tuoksu on Layriten mielestä mieto vanilja, mutta kyllä tämä aika hyvin koko päivän vaniljalta tuoksuu, ja mikäs siinä, minä kun oon ihan tyttö näiden hajumieltymysten kanssa, pidän tästä kyllä.
Tässä alkaa pomade olla aika kohdillaan. Pito, tuoksu, kiilto ja poispeseytyminen kaikki loistavaa luokkaa. Näillä vesiliukoisillahan ei saa sitä pehmeää voimakasta pitoa, mitä vaseliinipohjaiset tekee, joten jos siitä pitää, niin sen puuttuminen täytyy hyväksyä tämän kohdalla heti kättelyssä.
Mutta kyllä, arjen supersankari Layriten Original on meikäläisellä käytössä viikottain!

Parrakas Mies suosittelee kaikille jotka ovat ajatelleet pomaden testaamista, ja pomaden koville harrastajille tätä ei taida tarvita edes mainostaa.


Layrite Original Dick Johnsonin verkkokaupasta!

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

TESTISSÄ: Dr K Soap Company Beard Tonic



Partaöljyjen maailma on kattava ja moninainen. Mutta mitä partaöljyltä oikeastaan halutaan? No minä ainakin toivon, että se ravitsee ihoa partakarvojen alla, hoitaa niitä partakarvoja ja tekee ne pehmeäksi ja hyväntuoksuiseksi. Käsilläni on nyt reilu viikon verran ollut Dr K Soap Companyn Beard Tonic, ja se tekee näistä suurimman osan!

Dr K Soap Company on irlantilaisen biokemisti-tiedemiehen 2011 perustama yritys joka tekee nimensä mukaisesti saippuaa, mutta valikoima on laaja. On huulirasvaa, after shave-voidetta, parranajosaippuaa, partasaippuaa ja tätä partaöljyä muun muassa. Ja kaikki tehty luonnonmukaisista aineista, eivät sisällä mitään myrkkyjä tai lisäaineita. Eli turvallista kamaa omaan naamaan/ihoon!

Olen käyttänyt tätä beard tonic:ia nyt yli viikon verran ja heti kärkeen täytyy sanoa että tuote on hyvä. Pullo on 50ml kokoinen ja tämä on riittoisa määrä. Muutama tippa kämmenelle, hierotaan sormiin ja sitten suditaan partaan. Ensimmäisenä tulee nenään tuoksu. "Rosmariini, piparminttu ja laventeliöljyt" lukee pullon kyljessä, mutta haju minkä haistan on piparminttu. Ei siinä mitään, raikas tuoksu sekin. Minä en kuitenkaan ole oikein piparmintun ystävä, joten tämän toivoisi tuoksuvan joltain muulta. Mutta nämä ovat niitä makukysymyksiä.
Kuitenkin jo ensimmäisen käytön jälkeen ihastuksen toi se minkälaiseksi tämä parran jättää. Hyvin pehmeä leuka, ja pitkään. Parrakkaathan tietää että vaikka hoitoaineella pesee parran ja pesun jälkeen parta on pehmeä, muuttuu parran tuntuma kuitenkin pikkuhiljaa koppurammaksi. No tällä Dr K:n partaöljyllä pehmeyttä saa venytettyä pidempään! Suuri plussa siitä tuotteelle, tämä kun se suurin tarkoitus on, ravita ja hoitaa sitä partaa.
Myös iho pysyy parran alla hyvänä ja kutinaa ei ilmene, joten alussa luettelemani partaöljyn ominaisuudet täyttyy ihan kivasti tämän öljyn kohdalla. Täydellinen tuote omaan naamaan tämäkään ei vielä ole, kun tuo tuoksu ei niin lämmitä, mutta kirkkain silmin voin silti kehua tätä tavaraa!

Parrakas Mies suosittelee Dr K:n Beard tonic:ia kaikille partanaamoille testiin, luottokamaa hyllyyn!


Dr K Beard Tonic Razor Masterin verkkokaupasta!

maanantai 25. toukokuuta 2015

Lomalomalomaloma!

Hyvää maanantaita! Meikäläinen täällä lomalaisena nautiskelee olostaan ja yrittää keksiä kaikenlaista puuhaa kun rouva on töissä ja muksu päiväkodissa.
Turku oli hieno paikka ja kelit suosi! Olimme siellä siis vaimoni kanssa viime viikonloppuna hääpäivää juhlistamassa. Oltiin yötä Centro Hotellissa Yliopistonkadulla, eli ihan kävelymatkan päässä kaikesta. Hotelli oli ihan jees, upliftattu pinnoiltaan ja kalusteiltaan tähän päivään. Vanhuutta paljasti vain vanhat lukot huoneiden ovissa ja tuhkikset käytävissä. Julkisivu olikin sitten kaikkea muuta kuin viihtyisä, mutta hienosti se oli ohitettu hotellin sivuilla ja markkinointiteksteissä. No, eipä sinne oltu ikkunasta menty tuijottamaan. 
Näkymä hotellihuoneesta...


Käytiin päiväseltään Hansassa ostelemassa, osteleminen kun on meistä molemmista hauskaa! Ja käytiin syömässä jonkinlaisessa "subway goes texmex"-tyyppisessä konseptissa, El Namissa. Ihan jees! Ensi kerralla olisin tuunannut tortillani itse, ja myyjätytön pelottelut "tää on kyllä tosi tulinen tää tulinen versio" pysyivät vain sanansäilänä. 
Mutta kyllä tuosta semmonen fiilis jäi että olisihan se kiva saada Tampereellekin sellainen pikaruokala!
 Nam nam!

Illalla käytiin Linnateatterissa katsomassa Riku Niemisen Neljä Ässää-katusoitto-orkesterin keikkaa. Olihan pojat aika kohkaamista! Keikka oli hyvin viihdyttävä, mutta ei sitä enempää kuin tunnin kerrallaan olisi jaksanutkaan kuunnella! Mutta käykää katsastamassa orkesteri jos sattuu kulmilla olemaan, muutaman oluen siivittämänä oikein hauskaa viihdettä! 


Sunnuntaina aamupalan jälkeen heittäydyttiin vielä turisteiksi ja käytiin katsomassa tuomiokirkko ja Turun linna. Kakolan pihassakin käytiin kun kerta linnoja bongailemaan lähdettiin. 
Turun Linna
Turun tuomiokirkko

Mutta kyllä tuollainen maakuntamatkailu piristää! Ei tarvi kauas lähteä jotta saa pienen irtioton arjesta! Nyt taas jaksaa hetken, vaikka lomalle heti pääsin jäämäänkin... 
Tällä viikolla ajattelin yhdestä partaöljyistä taas kirjoitella, olkaa kuulolla!
Ja hei, onko kellään tietoa mistään "raffimmasta" miesten kosmetiikkasarjasta? Vai onko ne kaikki tuollasia kukkakuvioisia laventelihajuja?
Kiinnostais testata jotain sellasta, mutta olis kiva jos siinä olis vähän särmää...

Parrakas Mies
Turku approved!



sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Pumpulihääpäivää!



Tänään 24.5.15 meillä on vaimon kanssa ensimmäinen hääpäivä. Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä jo yli 9 vuotta, joten tämä vuosi on pieni aika, mutta ikimuistoista päiväämme on hieno juhlia!

Vuosi sitten lauantaina oli kuuma. Olisiko ollut 28 astetta auton mittarissa kun istuin toisen bestmanini auton kyydissä musta puku päällä kohti Finlaysonin kirkkoa. Olisi varmasti ollut hiki ilman noita lämpötilojakin, mutta toihan se helle kivan lisäyksen siihen jännitykseen...
En edes muista mikä häämarssi meillä oli, mutta hyvin se sopi siihen tilanteeseen.
Pappi sanoi harjoituksissa, että jos haluat suudella vaimoasi alttarilla, se pitää muistaa itse tehdä tietyn kohdan jälkeen. Kysyin että eikö hän sano sitä "voit nyt suudella morsianta"-fraasia, niin kertoi että se on väärin sanottu lause, siinä vaiheessa kun ollaan jo naimisissa eikä ole enää morsianta. No, meinasin että kun on yksi asia mikä pitää muistaa, niin enköhän minä sen muista... Niin, arvaatte varmaan... Tajusin kyllä sitten että tossa se kohta olis ollut kun pappi vihkiseremoniassa piti pienen tauon, katsoi minua merkitsevästi, ja kun huomasi että vastaan vain hermostuneella hymyllä, sanoi lopulta, että "voit nyt suudella entistä tyttöystävääsi"...

Kirkosta tultiin ulos Popedan 'Repe&Lissu' soidessa, ja suunnattiin hääautolla kohti juhlapaikkaa.
Juhlat sujui hienosti, meillä oli noin sata vierasta, kaksi bändiä ja yksi taikuri!
Häävalssista puhuttiin aiemmin vaimoni kanssa, ja kumpikaan meistä ei ollut innoissaan siitä että tanssittaisiin juhlaväen edessä neljällä vasemmalla jalalla... Joten sovittiin että pidän sen tilalla pienen puheen ja soitan vaikka jonkun biisin akustisella. Siitä minulle heräsi ajatus omasta häävalssista, olisihan se hienoa jos olisi oma häävalssi. Päätinkin tarttua härkää sarvista ja yrittää tehdä sellaisen. Toteutus olikin hankalampaa, häiden alla ei ollut montaakaan hetkeä kun olisin yksin saanut kotona olla ja tehdä biisiä. Varsinkin kun sen piti olla yllätys. No jossain vaiheessa jouduin muina miehinä soitella sitä kaikkien kotona ollessa, mutta ei vaimo onneksi tajunnut että se on minun tekemä biisi mitä hyräilen ja rämpytän. Poikakin pomppi useasti vieressä valssin tahtiin...
Sanat kappaleeseen sain valmiiksi edellisenä päivänä häistämme, enkä ollut ehtinyt soittaa kappaletta alusta loppuun valmiina ennen kuin vasta ensiesityksessään meidän juhlissa, joten hyvin tiukille meni. Mutta kaikki meni lopulta hyvin, ja vaimoni jopa piti valssistamme.

Yhdellä ystävällämme on pienimuotoinen studio, ja häissä kappaleen kuultuaan hän lupasi häälahjaksi äänittää sen joku päivä. No, tänä keväänä lopulta tuli häälahjan lunastuksen aika, kun saimme aikataulumme sopimaan yhteen. Häissä soitin ja lauloin siis tämän pelkällä 12-kielisellä akustisella kitaralla. Studiossa päätettiin soittaa orkesteri biisin ympärille. Soitin kaikki soittimet itse ja ystäväni äänitti hyvällä otteella, ja saimmekin aika kevyen ja yksinkertaisen toteutuksen aikaan. Ei lähdetty tarkoituksella paisuttelemaan kappaletta viuluilla tai muilla krumeluureilla, vaan ajattelin, että soitan sinne kaikki sellaiset soittimet, mitä oikeasti osaan, edes välttävästi, soittaa. Yhden iltapäivän aikana tulikin jo valmista, kun jätettiin turhat hiomiset pois.
No, pitemmittä puheitta, ajattelin että menköön, julkaistaan se nyt kaikkien kuultavaksi.

Hyvää hääpäivää rakas, kiitos tästä ensimmäisestä vuodesta!


perjantai 22. toukokuuta 2015

TESTISSÄ: The Daimon Barber No1

Nyt kun on jo useampaa pomadea käyttänyt, alkaa olla semmoinen yleiskuva siitä, millainen on hyvä pomade. Ja kuinka pomadeita on eri tilanteisiin, toiset on hyviä arjessa ja toiset juhlassa, ja päinvastoin, kuinka joitain pomadeita ei viitsi laittaa päivittäin, vaikka olisi ehdoton valinta ykköset päällä.

Nyt minulla on ollut testissä The Daimon Barberin No1. 
The Daimon Barber on kahden brittiläisen veljeksen 2013 perustama yritys, jonka on tarkoitus tarjota vakavasti otettavaa pomadea "ilman hassuja viiksien kuvia etiketeissä", kuten he itse asian muotoilevat. 
Tämä on vesiliukoinen premium-pomade, joten jälleen kerran, syväpuhdistavaa shampoota ei tarvitse olla käden ulottuvilla tätä käyttääkseen. Purkki on lasia, ja etiketti on klassisen tyylikäs.
Myös tuoksu on erinomainen, aika makea, mutta ei liian voimakas. Tämän tavaran väri taittuu punaisesta violettiin, ja on myös hieman kumimaista tavaraa niin kuin nämä vesiliukoiset hiusrasvat tuppaa olemaan. 
Levittäminen oli helppoa, muutamalla kahmaisulla tukka oli rasvattu, ja eikun kampaamaan. Tämä kovettuu hieman, eli kannattaa levittämisen jälkeen odottaa hetki ennen kuin kampailee malliinsa. 
Tämä oli helppoa kammattavaa, ja sain hiukset haluttuun muotoon iisisti. Tukka jää kovettumisestaan huolimatta suhteellisen pehmeäksi ja luonnolliseksi. Kiilto ei ole mikään kovin voimakas, mutta kiiltää kuitenkin.
Käytin tätä itse testin ajan työpäivinäni, ja pito riitti koko työpäivän. Jos haluaa iltaan asti jämäkkyyttä, pitää tätä hiukan lisätä kesken päivän. 
Voidaan kuitenkin tiivistää, että tämä on loistava arkipäivän luottopakki! Hiukset jäävät luonnollisiksi mutta pito on oikein hyvä! Illan rientoihin voisi sopia paremmin joku vaseliinipohjainen tavara, mutta vesiliukoiseksi pomadeksi tämä on hyvin näppärä! 

Parrakas Mies suosittelee The Daimon Barberin No1:a jokaisen pomadeharrastajan hyllyyn, tulee tilanteita kun tämä lunastaa itsensä varmasti! 

The Daimon Barberin No1 Dick Johnsonin verkkokaupasta!

tiistai 19. toukokuuta 2015

TESTISSÄ: Avere la Barba-parranhoitotuotesarja



Tämä parranhoito on mielenkiintoista. Tuotteiden kautta törmää mitä erilaisimpiin tarinoihin ja ihmishahmoihin. Tällä alalla ei todellakaan ole tylsiä markettituotteita, ainakaan kovin montaa.

Parrakas Mies sai mielenkiintoisen tehtävän, testata italaisen parranhoitosarjan, jota ei ole vielä otettu Suomeen myyntiin, ja sillä ajatuksella, että kannattaako ottaakaan.

Avere la Barba on siis Trevisolainen parranhoitotuotteita valmistava kolmen miehen yritys, jolla on asenne. Kun avaat mustan tuotepakkauksen, jokaisen tuotteen sisällä on manifesti italialaista taloudellista ja yhteiskunnallista taantumaa vastaan! Manifesti muuten päättyy sanoihin "AVERELABARBA is not a fashion. Fashion is an illusion. AVERELABARBA is REALITY".

Minulla on siis käsissäni kolme tuotetta, partashampoo("respiro") 50ml, partaöljy("rugiada") 50ml ja partaharja("anima"). Tuotteet ovat ulkonäöltään pelkistetyn tyylikkäitä. Öljy- ja shampoopulloissa on isot puukorkit ja suhteellisen iso, tummasta kotibè-puusta ja villisiankarvoista tehty ovaalin muotoinen harja on myös näyttävä. Etiketit ei hyökkää silmille ja ovat hyvin hillityt. Näihin ei ole haettu sitä "äijää", mitä monissa tämän sektorin tuotteissa on.

Kun avasin partashampoon(nimeltään siis "respiro", joka on suoraan suomennettuna 'henkäys'), ja haistoin sitä ensimmäisen kerran, ajattelin, että hyhhyh, kenen henkäys tämä on... Ei suoraan sanottuna houkuttanut pestä tällä naamaa jos tämä haju jää. Rupesin tutkimaan tarkemmin mistä tämä shampoo on tehty, ja selvisi että pääraaka-aine on sikuri. Suomessahan on juotu sodan aikaan sikuria yhdessä muodossaan kahvin korvikkeena, kun aitoa ei ollut saatavana. Sikuria kasvaa siis meilläkin, enimmäkseen Etelä-Suomessa. No tätä sikuria on käytetty monessa eri muodossaan tässä shampoossa, ja siitä syntyy kitkerä haju, mutta tämän on ottanut huomioon myös Avere la Barba itse, ja sanookin että ei hätää, haju ei jää partaan, vaan tämän on nimenomaan tarkoitus hoitaa partaa, ja jättää parta hoidetun ja pehmeän tuntuiseksi. "Shampoo with a scent of nature." Juu, ei tässä ainakaan mitään parfyymiä ole ajateltu.
Eikun testaamaan. Toinen miinus tuotteelle siitä että tässä on samanlainen tippalukko kuin öljyssäkin, eli saa hakata muutaman kerran kämmeneen jotta oikea määrä shampoota saadaan levitettyä. Tämä kuitenkin vaahtoutuu ihan kivasti, haju tosin on edelleen aika erikoinen, mutta kun tämä on huuhdeltu pois, ei tuoksu tosiaan jää, vaan parta tuntuu ihan raikkaalta ja pehmeältä, niinkuin luvattua.

Partaöljy("rugiada"='aamukaste') on täsmälleen samannäköinen ja -kokoinen pullo kuin shampoo. Avasin pelonsekaisin tuntein tämän, ja haistoin varovasti... Jaa, tämä onkin ihan raikas tuoksu. Tässäkään ei sitä "äijää" ole edes tuoksussa, mutta eihän sitä aina tarvitse ollakaan. Jos 50ml on partashampoopulloksi melko vähän, on tämä muihin partaöljypulloihin verrattuna suhteellisen iso.
Tässä pääraaka-aineina on käytetty sikuriöljyä, arganöljyä ja auringonkukkaöljyä. Eli hoitavaa ja vitamiinipitoista tavaraa kaikki tyynni. Öljy levittyy helposti ja tuntuu hyvältä. Tuoksu jää partaan, mutta ei liian voimakkaasti. Kun tätä pitempään haistelee, tulee kyllä vähän mieleen joku aurinkorasva tai muu voide. Tuoksu on siis ihan miellyttävä, mutta ei ehkä minun makuuni. Tai en haluaisi tältä aina haista.

Partaharjasta("anima"='sielu') sen verran, että istuu hyvin käteen, ja tekee harjan tehtävän. Tämä on siis hyvin samanlainen kuin OAKin partaharja, jonka testasin aiemmin. Samat villisiankarvat "hieroo" ihoa, ja Avere la Barba onkin sitä mieltä, että missään nimessä ei saa partaa käsitellä kammalla, vaan aina harjalla, koska varsinkin kiharassa parrassa kampa katkoo ja repii karvoja, ja tämä on jossain määrin ihan totta.

Jätin tahallani käyttämättä hoitoainetta testiviikon ajaksi, ja parta pysyi silti pehmeänä .Viikon käytön jälkeen huomasin kuitenkin että tuuheus parrasta oli kadonnut. Italian kaverit ovat kuitenkin saaneet laitettua shampooseen ja öljyyn toimivat ainesosat pehmeyttä ajatellen.
Tuote ei silti ole täysin mieleeni. Toivoisin kovasti etenkin tuoksuun vielä muutoksia, vaikka muuten tuote toimiikin. Ja hoitoainetta tämäkin parran rinnalle huutaa.
Jos minulta kysyttäisiin, ostaisinko tätä tuotetta itse vapaaehtoisesti tämän testin jälkeen, vastaisin että tuskin. Vaikka Avere la Barban sarja on raikas tuulahdus muuten äijämäiseen ja samantyyppisesti pakattuun tuotesegmenttiin, on tässä kuitenkin sen verran mielestäni miinusta, että nämä asiat eivät kanna loppuun asti. Tuote mielestäni vähän vielä ontuu.
Pidän kuitenkin tämän firman asenteesta, vaikkakin samalla mietin, onko parranhoitotuote toimiva poliittisen kantaaottavuuden väline... Ehkä se Italiassa on! Mutta Väyrysen ei kannata innostua... Muki riittää.

Parrakas Mies kiittää mahdollisuudesta päästä testaamaan meille suomalaisille harvinainen tuotemerkki, suosittelee kaikille Italiassa lomailua, ja Avere la Barbaa miettimään Euroopan markkinoille lähtemistä paremmalla tuoksulla!

maanantai 18. toukokuuta 2015

Toukokuu on niin pitkällä että pitää lähteä Turkuun!

Toukokuu menee aivan järkyttävällä tahdilla! Viime viikonloppuna käytiin kummitytön syntymäpäivillä syömässä kakkua, ja lauantaina oli trubakeikkakin, erään Pohjanmaalaisen kerhon tiloissa. Oli paljon parrakkaita miehiä paikalla, ja puhuttiin parranhoidosta, partaöljyistä ja viiksivahoista! No ei puhuttu. Tai viiksivahasta sivuttiin kyllä, sen enempää en kehdannu hoito-ohjeita ruveta jakeleen...
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata vaimon kanssa Turkuun hääpäivää viettämään! Olisiko kellään heittää mitään "pakko nähdä"-asiaa Turusta? Turun linna käydään katsomassa ja syömässä vois jossain käydä! Oliskohan se vaikka Dennis, vai onko joku vielä parempi ruokapaikka? 
Hienoa päästä viettämään vähän kahdenkeskistä aikaa ilman perushässäkkää!
Tällä viikolla pistän vielä yhdestä italialaisesta parranhoitotuote-sarjasta testiarviota, se olikin mielenkiintoinen keissi!
Mutta niitä Turku-vinkkejä olis kiva saada!
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Parrakas Mies
En keksiny Turkulaisempaa kuvaa.

perjantai 15. toukokuuta 2015

TESTISSÄ: Apothecary87 partaöljy (Original Recipe)


Partahan on pääsääntöisesti miehen naamassa. Onkin siis varmasti helppo tehdä ajatus siitä miten ja millaisia tuotteita kannattaa parranhoitoon markkinoida. Miehekkyys näissä partatuotteissa onkin pääsääntö kaikessa. Ulkonäössä, markkinoinnissa ja hajuissa.
Brittiläisen Apothecary87:n ajatus lähti siitä kun vuonna 1987 syntynyt baarimikko kasvatti parran ja huomasi hoitaessaan sitä, että tuotteet tuoksuivat liian tyttömäisiltä, ja päätti ruveta itse valmistamaan miehekkäämpiä tuotteita. "Mies" onkin heidän sanavarastonsa joka toinen sana. Provosoituvuuteen saakka. Ja miesten hommaahan se parrankasvatus onkin. Luojan kiitos.
Kun sain tämän heidän partaöljynsä käsiini ensimmäisen kerran, ja haistoin sitä, minulle tuli mieleen isäni 80-luvulta. Noh, laitoin tätä partaani ensimmäisen kerran ja vaimoni kysyi, "mikä täällä haisee?"... Kun illalla menin nukkumaan, vaimoni sanoi että ei halua vanhan miehen tuoksua nenäänsä sängyssä, joten jouduin pesemään partani ennen kuin sain tulla takaisin. Joten ymmärrätte pointin, tämä tuoksuu voimakkaasti mieheltä. 
Mielipiteensä jokaisella, mutta minun tuoksuni tämä ei ole. Tai tämä tuoksuu siltä että ymmärrän kyllä jos joku tästä tykkää, tätä kauemmas unisex-tuoksusta tuskin päästään, ja vain Mies haisee tältä. Mutta itse olen aina ollut partavesissäkin vähän makeampien tuoksujen ystävä, ja käytän itse säännöllisesti mm. Jean Paul Gaultieria, joten vertailukohtana siihen nämä ovat hyvin kaukana toisistaan.
Partaöljynä tämä on ihan toimiva. Se hoitaa ihoa, ja parta tuntuu pehmeältä. Kovin pitkää testitulosta en kuitenkaan pystynyt tekemään, John Holmes nimittäin soitti, ja pyysi hajunsa takaisin. Ehhehhee.

Suosittelenkin tilaamaan Dick Johnsonilta ensin "little guy"-koon pullon, ja muodostamaan oman mielipiteen tuoksusta. Tämä korvaa hajuveden nimittäin täysin, ja uskon, että tuoksu jakaa mielipiteitä rankasti.

Parrakas Mies suosittelee tätä Herra 47:lle, kun hän alkaa kasvattamaan partaa, sillä jos on miesten mies, pitää tuoksua tältä. Sissos saatana!

Apothecary87 partaöljy Dick Johnsonin verkkokaupasta!

 

maanantai 11. toukokuuta 2015

Maanantai-aamut vain yhtä tuskaa...

Viikonloppu on taas ohi, ja karu paluu arkeen löi avokämmenellä naamaan tänään herätyskellon soidessa klo 4 aamulla... Ei muuta kun töihin. Suuta kuivaa vieläkin lauantain juhlat, meillä oli nimittäin terassinavajaiset ja rouvan synttärit! Oli hauskaa hommaa olla pitkästä aikaa isommalla porukalla meillä.  Saatiin poika mummulaan ja aloiteltiin juhlia jo klo 17 katsomalla Suomen peli ja loppuyöstä eksyttiin vielä Tampereen yöhön ja Kaijakastahan meidät sitten löysi. Siellä on ihmisen hyvä olla, kalja on kylmää ja karaokelistat kireenä biisejä!
Oli hauska keskustella myös mm. tästä meikäläisen blogistakin useamman ihmisen kanssa, positiivisessa hengessä sain kuulla mielipiteitä, ja se on aina tervetullutta! Minullahan on se "ongelma", että en ole kauhean suuressa mittapuussa koskaan itse harrastanut blogien lukemista, kun ei ole tullut vastaan sellaista blogia jonka aihe kauheasti koskettaisi itseäni. Satunnaisia postauksia erinäisistä blogeista silloin tällöin lukeneena en ole koskaan muodostanut kunnollista näkemystä siitä millaista on tyypillinen bloggaaminen. Ja otan sen jollain tapaa myös vahvuutena, en lähde matkimaan ketään, vaan teen ja kirjoitan siten ja siitä mistä tykkään. 
On myös ollut mahtava nähdä että tällä blogilla on ollut jonkun verran tilaustakin! Hienoa saada palautetta muilta ukoilta kuinka on ollut mukava lukea jostain tuotteista jne. Ja lisää vaan palautetta ja kommenttia tulemaan, niitä on mukava lukea! Kritiikkiäkin kestän, jos sitä on jollain antaa!
Nyt pienet päikkärit ja uutta viikkoa suunnittelemaan. Tällä viikolla taitaa tulla uusia tuotteita taas testiin, hieno homma! Luulen että loppuviikosta voisi taas yhden partaöljyn kokeilusta kirjoittaa. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Parrakas Mies
Niin kyllähän se lauantaina naurattaa, mutta ootapa maanantaihin...


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äideistä parhain asuu meillä

Äitienpäivän alla aloin miettimään äitiyttä.
Minulla on hyvä ja huolehtiva äiti, ja olemme äidin kanssa hyvissä väleissä, soittelemme usein ja puhelut kestää suhteellisen kauan. Meidän perhe käy myös säännöllisesti syömässä äidin luona aina kun aikataulut osuu yhteen. Äiti tekee vuorotyötä sairaanhoitajana ja hänen työpäivät on usein todella raskaita, mutta silti hän jaksaa usein työpäivän jälkeen vielä kestitä ja esim. hoitaa meidän poikaa. Äiti on sitä ahkeraa sukupolvea joka ei millään meinaa jäädä edes sairauslomalle vaikka hyvällä omallatunnolla olisi joskus aihettakin. Äiti tukee valinnoissa ja auttaa kiperän paikan tullen niin hyvin kuin osaa, vaikka rahallisestikin, vaikka viimeisistään. Äiti osaa olla äiti.

Vaimoni tuli äidiksi 2012, ja osasi sen homman heti. Katsoin vierestä kuinka varmoin ottein hän hoisi meidän pientä poikaa ihan alusta asti. Hän tiesi miten toimia pojan rytmin suhteen, syöttämisineen ja päiväunineen, enkä muista hänen epäröineen monessakaan tilanteessa. Vaikka häntä väsytti monesti etenkin pojan vauva-aikaan, hän hoisi vauvan tarpeet urhoollisesti. Minullekin hän opetti hienosti miten sellaisen käärön kanssa toimitaan.
Sama tahti on jatkunut siitä asti. Samalla kun hän laittaa jo edellisiltana vaatteet valmiiksi pojalle seuraavaa päivää varten, tekee pojan herättyä hänelle aamupesut, laittaa aamupalan, huolehtii hänen vessassa käynnit, vie päiväkotiin ja menee itse kouluun, tulee koulusta, hakee lapsen päiväkodista, tekee ruuan, leikkii, lukee kirjan, kuuntelee ilot ja murheet, puhaltaa pipin, huolehtii pojan pesut ja lukee iltasadun, jotenkin ihmeellisesti tähän samaan rumbaan pesee vielä koko perheen pyykit, viikkaa kaikkien vaatteet kaappeihin, vaihtaa lakanat, suunnittelee kauppalistat, keksii huomisen ja ylihuomisen ruuat, huolehtii koiran syömiset, käy sen kanssa pihalla ja huolehtii että kaikki talouden juoksevat asiat tulevat hoidetuksi. Voin vain olla kiitollinen että olen saanut pojalleni tuollaisen äidin, en keksisi parempaa. 
Kiitokseksi yritän olla hyvä aviomies ja isä, ja osallistua näihin asioihin niin hyvin kuin vain suinkin osaan. On vain hetkiä kun huomaan että vaimoni tekee paljon paljon enemmän, eikä osaa aina kertoa kuinka paljon sitä arvostaa. 
Minä arvostan sinua, olet mieletön äiti ja ihana vaimo, kiitos! 

Hyvää äitienpäivää! Ei me pärjättäisi ilman teitä.

Parrakas Mies

perjantai 8. toukokuuta 2015

TESTISSÄ: OAK partaharja ja Big Red Beard Combs "Razor"

Ajattelin kirjoittaa vähän naamankampaamistyökaluista, ja heti kerralla kahdesta! Jollainhan ne naamajouhet on saatava kuriin, ja markkinoilla tälläkin sektorilla on jo vaikka mitä. Kampa on perinteinen siistimisvehje, mutta paljon on harjojakin tarjolla parran sutimiseen.  Seuraavassa kaksi tuotetta mitä itse olen käyttänyt.

Saksalaisen parranhoitotuotteita valmistavan OAKin tuotteista olen aiemmin testannut heidän partasaippuansa, ja se on minulla edelleen päivittäisessä käytössä.
Olen saanut käyttööni myös OAKin partaharjan, joka on tehty villisian harjakarvasta ja kestävästä öljytystä tammipuusta. Vaikkakaan tässä ei ole vartta, on tämä juuri sopivan kokoinen ja käteenistuva, ei missään nimessä liian pieni. Ja onhan tämä tyylikäskin. Tämän tarkoitus on OAKin mukaan parran harjaamisen lisäksi poistaa seasta kuolleita karvoja ja partahilsettä sekä hieroa ja stimuloida ihoa. Hyvin monikäyttöinen siis... Noh, tiedä siitä hieromisesta, karva on aika kovaa, ja minun makuuni se termi olisi enemmänkin "raapii"... Käytän tätä kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti, ja nykyään enenevässä määrin, kun partaan alkaa tulla muhkeutta. Ihan pieneen partaan en vielä näe tarvetta partaharjalle. Muhkeammassa parrassa on kuitenkin oikeastaan jo helpompi käyttää harjaa kuin kampaa, tämä ei nypi samalla lailla karvoja kuin tavallinen kampa, joten harjan hankkiminen isompipartaiselle miehelle on ihan suotavaa! OAKin partaharja onkin oiva ja varmasti kestävä vaihtoehto harjan valinnassa!

OAK partaharja Dick Johnsonin verkkokaupasta!

Kanadalainen Big Red Beard Combs tekee nimensä mukaisesti kampoja, mutta on heillä valikoimissaan myös mm. partavahaa ja -öljyäkin.
Nämä heidän kammat on tehty käsin puusta, ja omalla laminointityylillään tehty vielä oikeasti kestäviksikin. Heidän tuotteensa ovatkin todella tyylikkäitä, ja tuolla heidän verkkosivuillaan innostuukin joka toisesta tuotteesta!
Olen ymmärtänyt että näitä kampoja tekee yksi kaveri, jota kutsutaan Big Rediksi. Ajatuksen valmistaa näitä kampoja lähti siitä kun hän kyllästyi kampaamaan partaansa muovikammalla, siksi koska se oli tylsä ja teki parran sähköiseksi. Puuseppätaustallaan hän päättikin ruveta valmistamaan partakampoja itse.
Minulla on tämä Razor-malli, jossa on kaksi eri tiheyttä. Sen lisäksi että tämä on hieno, ja tuoksuu hyvältä, niin onhan tällä kiva kammatakin! En ole itse ajatellut sitä parran sähköisyyttä kammatessa muovikammalla, mutta ei sitä tämä ainakaan tee.
Parran kampaaminenhan on vähän erilaista kuin hiusten kampaaminen, jokaiseen karvaan ei tarvitse osuakaan, jolloin tällainen harvempipiikkinen kampa on ihan paikallaan. Tämä ei revi partakarvoja, vaan laittaa partaa muotoon, mikä parran kampaamisen tarkoitus onkin.
Ei muuta kuin valitsemaan omaa kampaansa Dick Johnsonin verkkokaupasta, joka on muuten ainoa joka näitä Suomessa myy.

Big Red Razor Dick Johnsonin verkkokaupasta!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

TESTISSÄ: Reuzel Grease Medium Hold


Edellisestä pomade-testauksesta on kulunut muutama viikko, ja ajattelin että nyt olisi taas aika nostaa joku pomade blogiin! Vaikka ensimmäinenkin pomade jonka testasin oli Reuzelin, on minun pakko kirjoittaa myös heti perään tästä Reuzelin vihreästä pomadesta, koska tämä on tykki!
Reuzelin Grease Medium Hold eli Reuzelin Vihreä on 113 gramman pakkaus, ja tätä saa myös pienemmässä purkissa. Tämä vihreä versio on vaseliinipohjainen, eli varaudu siihen että matsku ei lähde ensimmäisessä pesussa kokonaan hiuksista. 
Tämän koostumus on täysin erilainen kuin punaisen Reuzelin, joka on läpinäkyvää ja kumimaista tavaraa, kun tämä taas on kuin vitalis-voidetta, tuoksultaan piparminttua muistuttava. 
Levittäminen onnistuu helposti, ja jos punaista Reuskaa sai kiskoa useampaan otteeseen kämmenestä päähän, ei tätä tarvitse läheskään niin paljoa jotta saa tukan kondikseen. Muutama sipaisu kauttaaltaan tukkaan, ja kammalla sutimaan! Tavara leviää hienosti, hiukset jäävät haluttuun asentoon, ja viimeistely on kiiltävä ja pehmeä! Todella jees! Tämä ei siis kovetu yhtään päähän, vaan jättää hiukset pehmeiksi, mutta pitää!
Reuzel muuten vinkkaa, että tämän voimakkuutta voi itse "säätää"; jos levität tätä kuivaajalla kuivattuun tukkaan, on tässä voimakkain pito. Jos taas levität pyyhekuivattuihin hiuksiin, saat medium-pidon. Itse tykkään levittää pyyhekuivattuihin hiuksiin, minä kun kampaan tukan vain taakse ilman mitään hyppyjä. 

Olen todella tyytyväinen tähän matskuun! Kokeilin tätä myös viime viikonloppuna keikkaolosuhteissa, ja se läpäisi testin sielläkin erinomaisesti! Vaikka kuumat spotit tuikkivat puolitoista tuntia päähän ja hiki tuli väistämättä, teki vihreä possu hienosti työnsä! Riittää kun päivän mittaan sipaisee sormilla silloin tällöin tukan läpi ja taas mennään. 
No, mites se poispeseminen sitten? Olen todennut että jos tekee niin että käy vasta seuraavana päivänä suihkussa tämän laittamisesta, ei ole minkäänlaista ongelmaa! Tätä jää siinä vaiheessa niin vähän tukkaan että sitä tuskin huomaa. Suihkun jälkeen kun kampaa tukkaansa taaksepäin, saattaa hiukset jäädä helpommin siihen asentoon, mutta samalla hiukset tuntuu pehmeiltä ja hyvin hoidetuilta!
Tämä meni nyt ihan hehkutukseksi, mutta ei voi mitään, silloin pitää kehua kun kehuttavaa löytyy! 
Parrakas Mies suosittelee Reuzelin Greese Medium Holdia ihan kaikille pomaden ystäville, en usko että petyt!

tiistai 5. toukokuuta 2015

Vappupalloja ja covereita!

Vappukin tuli ja meni! Tällä kertaa meikäläinen ei juhlinut vappua millään tavalla, eikä keskitytty siman juontiin ja munkin syöntiin, vaan tein jotain mitä en ollut ajatellutkaan koskaan tekeväni! Olin nimittäin myymässä vappupalloja! Kyllä vaan, siellä seistiin eri kadunkulmissa heliumpallonipun kanssa hytisemässä, välillä raekuurossa ja välillä auringonpaisteessa kaksi päivää! Henkilökohtainen kampanjani "ryhdy tekemään ainoassa elämässäsi kaikenlaista!" sai erikoisen etapin näistä kahdesta päivästä! Ja olihan kokemus, mutta tulipahan tehtyä! On kiva nähdä lasten ilmeet kun pallo annetaan käteen, silmät kirkastuu ja suu menee hymyyn! Se olikin palkitsevinta siinä hommassa! Muuten jätän kyllä jatkossa sen homman muille.
Lahjoitettiin loput vappupallot Taysin lastenosastolle, ja siellä ne saivat myös hyvän vastaanoton, ja se oikeastaan jäi koko hommasta palkaksi hyvänä mielenä käteen.
Ystäväni Flipi poseerasi maireasti lastenosaston hoitajan kanssa (tää jätkä on kokoajan mun blogissa...)

No vapun jälkeen oli sitten bile-triolla keikka täällä Tampereella. Mutta vaikka oli lauantai, ei kaupunki kyllä tukossa ollut, oli vähän vapun vietto karsinut jengiä... Kysyin taksikuskilta kun lähdin kotoa kaupunkiin päin, että onko paljon ryhmää liikenteessä, niin vastaus oli kutakuinkin naurahtaen "no ei siellä oo ketään!"
Onneksi keikalla kuitenkin oli porukkaa sopivasti. Soitettiin siis bilecoverikeikka eräässä paikallisessa kuppilassa, ja homma toimikin oikein hienosti tällä kertaa. Viimeksi kun samassa paikassa soitettiin, oli ongelmana vähän rumpujen ylitulo, mutta tällä kertaa oli soundit saatu hienosti balanssiin! Ja soittokin kulki oikein mainiosti! Tuli vedettyä biisejä mm. Blink 182:sesta Kirkan kautta James Browniin ja Hurriganesiin. Soitan tässä kokoonpanossa bassoa ja laulan, ja olikin kiva taas soitella tuota nelikielistä lyömäsoitinta pitkästä aikaa. Nykyään kun teen keikkaa yleensä useimmiten akustisella kitaralla yksin. Bassossa on oma meininkinsä ja omat haasteensa saada homma tukemaan trion soittoa, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa kun pääsee soittelemaan vaan enemmän.
Onks tää nyt D vai A... Kuva: Jukka Vahter

Seuraava keikka onkin sitten yksin mies ja kitara-tyyliin ensi viikolla erään pohjanmaalaisen kerhon hallilla, katsotaan mitä siitä tulee...;)

Parrakas palloMies