Olin taas menossa ennen kukkoa töihin, eli puoli kuuden jälkeen aamulla olin lähdössä pyörävaraston kautta kohti työmaata. No kun pääsin pyörävarastoon, alkoi pimeästä kuulumaan kauheata ryminää ja kun pääsin käytävälle, näin ruutupaitaisen selän ryntäävän ovesta ulos sellaisella ei niin tyylipuhtaalla askelluksella. Katselin siinä sitten vähän hämilläni ympärilleni, että onko taas joku saatanan pyörävaras ollut asialla, mulla on nimittäin lähtenyt täällä asuessa kaksi pyörää, ja mikään ei vituta enempää kuin polkupyörärosvo.
Äkkiseltään mitään ei näyttänyt puuttuvan. Lattialla oli kuitenkin kaksi lammikkoa ja valkoiset tennarit. No siitä sitten Nikke Knattertonmaisesti rupes tuleen katkoviivaa päästä ympäri pyöräkellaria ja yhdistelin salamannopeasti palaset! Täällähän on viettänyt joku yönsä, kenties kostean illan jälkeen! Oliko virtsaa vai mitä oli neste, se jäi arvoitukseksi. Saattoihan se olla kuolaakin.
Työntelin sitten päätä pyöritellen pyörää ulos varastosta ja olin sulkemassa pyöräkellarin ovea, kun avoimen oven takaa paljastui kaveri sähkötupakka kädessä seinään nojaten! JUMALAUTA kun säikähdin! Samalla huomasin, että kas, tämähän on se nuori mies joka muutamaa päivää aiemmin tuli rappukäytävässä vastaan muuttolaatikoita kanniskellen! Siinä se poltteli sähköröökiä ilman kenkiä ihan muina miehinä, sisäänpäin hengitellen ja muualle tuijotellen. Silleen, että "hohhoijjakkaa, tulinpa tähän takaovelle polttamaan tätä sähkötupakkaa puoli kuus aamulla ihan muuten vaan, kengätkin jätin rennosti kotiin. Ai kas, naapuri!" En pystynyt sanomaan mitään, eikä sankarikaan, ja lähdin siitä sitten polkemaan töitä kohti. Mietin kuitenkin koko matkan että olishan sitä pitänyt varmaan jotain sanoa, mitäs jos se olisikin saanut lepäillä siellä vähän pidempään ja olis tullut vaikka joku pieni koulutyttö hakemaan pyöräänsä, se olis varmaan säikähtänyt tosissaan... Ja vähintään kysyä, että mitä oli läikkynyt kaverilla.
No näitä ajatuksia miettien parkkeerasin pyörääni työpaikan vieressä, kun katse kiinnittyi pyörän ritsillä olevaan koppaan. Mitäs täällä on? Musta nahkalompakko! Ja kun avasin lompakon, niin sähkötupakkimiehen kuva ajokortissa! No tämäpäs sattui!
Mietin kotiin tullessani että pitääkö nyt mennä soittelemaan ovikelloa ja heristämään sormea, että hyi hyi, kuolasitko pyöräkellariin viime yönä?!
Päädyin kuitenkin vaan tylsästi työntämään kukkaron postiluukusta. Jäin kuitenkin miettimään eri skenaarioita, esim. että kaverin rouva löytää välioven takaa lompakon, että hetkinen! Mitenkäs, mistäkös, missäkös?!!
Että naapuri, jos luet tätä, niin tervetuloa vaan taloon! En ottanut lompsastas rahaa, olit juonut jo kaikki!
Työntelin sitten päätä pyöritellen pyörää ulos varastosta ja olin sulkemassa pyöräkellarin ovea, kun avoimen oven takaa paljastui kaveri sähkötupakka kädessä seinään nojaten! JUMALAUTA kun säikähdin! Samalla huomasin, että kas, tämähän on se nuori mies joka muutamaa päivää aiemmin tuli rappukäytävässä vastaan muuttolaatikoita kanniskellen! Siinä se poltteli sähköröökiä ilman kenkiä ihan muina miehinä, sisäänpäin hengitellen ja muualle tuijotellen. Silleen, että "hohhoijjakkaa, tulinpa tähän takaovelle polttamaan tätä sähkötupakkaa puoli kuus aamulla ihan muuten vaan, kengätkin jätin rennosti kotiin. Ai kas, naapuri!" En pystynyt sanomaan mitään, eikä sankarikaan, ja lähdin siitä sitten polkemaan töitä kohti. Mietin kuitenkin koko matkan että olishan sitä pitänyt varmaan jotain sanoa, mitäs jos se olisikin saanut lepäillä siellä vähän pidempään ja olis tullut vaikka joku pieni koulutyttö hakemaan pyöräänsä, se olis varmaan säikähtänyt tosissaan... Ja vähintään kysyä, että mitä oli läikkynyt kaverilla.
No näitä ajatuksia miettien parkkeerasin pyörääni työpaikan vieressä, kun katse kiinnittyi pyörän ritsillä olevaan koppaan. Mitäs täällä on? Musta nahkalompakko! Ja kun avasin lompakon, niin sähkötupakkimiehen kuva ajokortissa! No tämäpäs sattui!
Mietin kotiin tullessani että pitääkö nyt mennä soittelemaan ovikelloa ja heristämään sormea, että hyi hyi, kuolasitko pyöräkellariin viime yönä?!
Päädyin kuitenkin vaan tylsästi työntämään kukkaron postiluukusta. Jäin kuitenkin miettimään eri skenaarioita, esim. että kaverin rouva löytää välioven takaa lompakon, että hetkinen! Mitenkäs, mistäkös, missäkös?!!
Että naapuri, jos luet tätä, niin tervetuloa vaan taloon! En ottanut lompsastas rahaa, olit juonut jo kaikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti