Bensa loppuu ja parta kasvaa!

Viikko on vierähtänyt taas viime kuulumisista!

Tässä alkaa pikkuhiljaa olla tottunut ajatukseen että sitä ollaan nyt Lempääläläisiä, kun reilu pari viikkoa on osoitetta täällä pitänyt!

Viime viikolla skootterilla töistä kotiin huristellessani mietin samalla kun tuijotin bensamittaria että mitä se isoveli sanoikaan, bensamittari näyttää väärin, mutta missäs kohti sen mittarin piti olla kun tankki on tyhjä... Ja muutama kilometri myöhemmin olin tien varressa miettimässä että missäs se lähin bensa-asema oli...
Ja akku oli tietenkin ihan finaalissa, joten edes googlettamista en ehtinyt tehdä. Kaverilta ehdin saamaan vastauksen, että siitä kohtaa mihin olin jäänyt, muisteli että eteenpäin niin tulee lähin bensis. Luotin tähän, koska hän oli kuitenkin asunut kyseisellä alueella johon skoba jämähti... No akku loppui ja lähdin työntämään skootteria eteenpäin... Muistelin että tuon ylämäen jälkeen taitaa tulla alamäki, jonka päässä se kylmäasema on... Eikun se onkin tämän seuraavan ylämäen jälkeen... Ei ollutkaan... Olisinko muutaman kilsan ehtinyt työntämään skootteria kun kävelytien reunaan kurvaa naisihminen joka kysyy "meneekö siihen ysikasi?" Sehän on kaverin rouva joka ystävällisesti oli hakenut pariin limsapulloon menovettä kuullessaan että olin jäänyt tien varteen! Onneksi hän sattui olemaan lähistöllä, ja matka pääsi jatkumaan taas hiukan rivakammin... No todellisuudessa etäisyys tähän tavoittelemaani kylmäasemaan oli melkein 6km ja jos olisin taaksepäin lähtenyt niin ei olisi tarvinnut mennä kauheasti kilometriä enempää, mutta kun oli ajellut niin ajatuksissaan, eikä vielä riittävän montaa kertaa sitä väliä, niin tuli tehtyä itsekin virhearvio ja pikku iltapäiväjumppa. Tuo mun skootterihan on siitä kiva että se on sellasta isompaa mallia, että oli varmasti vähän painavampi vielä kun semmonen perus skoba...

Viikonloppuna vietettiin poikien kanssa meikäläisen vuosipäivääkin, vaihtui 29 mittariin ja sen kunniaksi pitkästä aikaa Tampereen yöhön. Pojat vei oikein syömäänkin, Roastiin, jossa oli kyllä loistava ruoka! Suosittelen jos kulmilla pyöritte, syömään kyseisessä ravintolassa! 

Tänään kahvitellaan sitten virallista päivää, vaikka ei tämä lukema nyt kummoisia juhlia huutelekaan. Katsotaan sitten vuoden päästä....

Synttärimakkarapannu! Fiksun näkönen kaveri!

Partakin on ruvennut elpymään hetken tehohoidon jälkeen! Otin Golden Beardsin Arcticin testiin kun katsoin että se pohjautui arganöljyyn jota joku oli minulle edellisen postauksen kommenttikenttään suositellut! Kyllä sieltä pikkuhiljaa sitä tuuheutta ja eloa rupesi taas löytymään! Nyt vaan odotellaan että kasvaa lisää, se näyttää tällä hetkellä vähän sellaselta pelikaanin leukapussilta...
 Golden Beardsin öljystä myöhemmin testikirjoitusta!

Nyt kahvin keittoon!

Palataan taas!

A-J/Parrakas Mies

TESTISSÄ: Lush Veerappan viiksivaha

Minulla itselläni on valitettava yliherkkyys tuotteille joissa on käytetty santelipuuta, pääni tulee todella kipeäksi sellaisen käyttämisestä. Siksi en voi tehdä kunnollista ja oikeutta antavaa testi-kirjoitustakaan sellaisista tuotteista. Onneksi sain apuja tähän ongelmaan, nimittäin yksi blogini lukijoista lupasi testata Lushin Veerappan viiksivahan puolestani, joka sekin siis sisältää kyseistä santelipuuta.

Seuraavan arvostelun on kirjoittanut Juho Ahveninen. Suuret kiitokset Juholle!

Melko montaa parran ja viiksien hellittelyyn tarkoitettua tuotetta on tämän suhteellisen tuoreen partani kanssa tullut kokeiltua. Lushin Veerappan viiksivahan kolahtaessa postiluukusta huomaisin kuitenkin, että käyttäjäkokemuksien sanoiksi pukeminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin se äkkiseltään vaikutti. Noh, yrittänyttä ei laiteta, eli ”Here goes nothing!” 
Veerappanin purkki oli pienin tähän asti käyttämistäni, pakkauskoon ollessa vain 8g. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Kun pakkaus on pieni, tulee sen olla myös aika matala, jotta pinta-alaa vahan kaavintaan jää tarvittavan verran. Matala purkki taas vaikeuttaa purkin aukaisua ja kiinni laittamista eritoten sormien ollessa öljystä ja vahasta liukkaat. Tässä kyseisessä purkissa alakansi oli aika syvällä etukannen sisällä. Alakantta oli käsittääkseni tarkoitus painaa samalla kun kansia käänsi koska otetta sormilla siitä ei oikein saanut. Hetkittäin onnistuin paremmin, hetkittäin huonommin. 
Vahan koostumus on aika kova joten tässä purkin pienuudesta on hyötyä, sitä kun on erittäin näppärä lämmitellä housujen taskussa kuljetellessaan sitä seikkailusta toiseen. Pidoltaan Veerappan on (vahvahkoa) keskivahvaa viiksivahaa. Sillä saa laitettua pensselit näppärästi kuosiin, mutta dalimaisiin käkkyröihin ehkä kannattaa käyttää jotain toista tuotetta. 
Santelipuulle tuoksuvat vahat eivät minulle aivan uusi tuttavuus ole, mutta silti tuoksu tuntui taas ensikäytöllä erikoiselta. Kummastus ei kestänyt kuitenkaan kauaa, kun se jo muuttui ihastukseksi. Olen lähes sataprosenttisen varma, että viktoriaanisen ajan suoraselkäisimmät herrasmiehet ovat tuoksuneet juuri tältä. Veerappania viiksiini laittaessa on kuin harteilleni laskeutuisi tweedtakki, silmääni singahtaisi monokkeli ja mieleni alkaa kummasti tehdä kettujahdille naapurikartanon herrasväen kanssa. 
Tuoksu säilyy kohtalaisen kauan nenän alla, mutta ei mielestäni puske kuitenkaan älyttömän vahvasti muiden nenään asti (vaimon vahvistamaa tietoa). Monien partatuotteiden sekakäyttäjänä arvostan myös sitä, että tuoksu sopii hyvin yhteen monien muiden käyttämieni tuotteiden kanssa, kaikista hedelmäisimmät ja raikkaimmat ehkä pois lukien. 
Ehkä ainoana miinuksena tälle tuotteelle on sanottava se, että Veerappan ei ole täysin luonnonmukaisista ainesosista valmistettu. Suurin osa tuotteen ainesosista luokitellaan luonnollisiksi raaka-aineiksi, mutta muutama ”turvallinen synteettinen raaka-aine” kuvauksesta myös löytyy. 
Voin hyvillä mielin suositella Veerappan viiksivahaa kaikille karvaisille ystävilleni. Pito on juuri sopivan jämäkkää, purkki kulkee näppärästi taskussa mukana ja tuoksu saa sinut kuvittelemaan kuuluvasi vähintään yhtä pykälää korkeampaan yhteiskuntaluokkaan.

Veerappan viiksivaha Lushin verkkokaupasta!

Partani ei diggaa landesta...

No nyt on stressi!
Partani on nimittäin kokoajan mennyt elottomampaan suuntaan kun uuteen osoitteeseen on muutettu. Täällä on vesi omasta kaivosta, joka on kyllä hyvänmakuista ja raikasta, mutta parta ei ole vielä ilmeisesti tottunut siihen... Se on lässähtänyt ja eloton, ja sojottaa joka suuntaan. Näyttää niin kuin mulla olis auton alle jäänyt mäyrä leuassa kiinni...
Kloorivesi oli ilmeisesti enemmän sen juttu...
Mietin jo sellaista vaihtoehtoa, että pitää leikata lyhyeksi, ja aloittaa uudestaan... Kauheeta...

Onko antaa kokemuksia, kuinka parta on reagoinut veden laadun vaihtumisen myötä? Onko se herännyt takaisin henkiin, vai onko kuolleet haudattava ja kasvatettava uusi kaveri?

Nimim. joku lintu muuttaa kohta tohon mun leukaan!

apua...

Skootterimies, skootterimies, kaikkien kaveri...(TEIDEN TUKKO??)

No niin, viikko on vierähtänyt pysyvästi täällä uudessa osoitteessa! Ja skootterillakin on painettu töihin... Ei se ihan niin nopeaa hommaa ole, kun menee aamu kahdeksaan töihin, siellä on pari muutakin liikenteessä... Ja se oli mielenkiintoista huomata, että vaikka tuokin on aika pirteä peli, ja kulkee välillä ihan nopeusrajoitusten mukaan, on autoilijan silti pakko tunkea ohi, ja se on tehnyt muutamia "läheltä piti"-tilanteita, kun ohitellaan melko läheltä melko hyvissä nopeuksissa...

Netti ei vieläkään toimi täällä, systeemit on sen verran monimutkaiset johtuen siitä että täällä on pidetty ennen rakennusfirman toimistoa, jonka johdosta on vedetty vähän moninmutkaisemmat datakytkennät, ja vaikka ADSL-yhteys on ainoa vaihtoehto palveluntarjoajien mukaan tähän osoitteeseen, puuttuu täältä kokonaan puhelinpistokkeet, johon normaalisti ADSL-modeemit kytketään... Yritän vielä selvitellä asiaa, mutta kovin hankalaa se on, kun vuokraemäntäkään ei valitettavasti tiedä niistä kytkennöistä mitään...

Kaikenlaista mielenkiintoista partaproggistakin tässä on sivussa tehty, joista lisää toivottavasti myöhemmin... Jos vaikka lehteenkin pääsis...

Ja kolahtipa postiluukusta meikäläiselle lähiaikoina julkaistava partakirjakin, joka pitäisi lukaista läpi ja kertoa mielipide. Heti kun olen lukenut, kerron sen teille!

Palataan asiaan, mielellään kunnon kuvienkin kera, taas lähitulevaisuudessa!

Testitkin on ollut jäissä jo tovin, vaikka testattavaa kyllä löytyisi! Ei tahdo vain tunnit vuorokaudessa riittää toistaiseksi kaikkeen! Mutta vielä niitä tulee, ei huolta! Ei olla keskittymässä vain näihin minun henkilökohtaisiin lätinöihin...


Palataan! Hyvää viikonloppua kaikille!

PM

Tuonne nettiä kiitos!

Muutto: DONE!

Hohhoo kun on ollut hässäkkä viikko. Viimeisiä tavaroita pakattiin alkuviikko, ja lauantaina kannettiin kamat sisään. Ja sen jälkeen toki armoton purkaminen ja poraaminen ja naputtaminen, ettei tarvi pahvilaatikkojen ja jätesäkkien keskellä asua. Ja tämä kaikki flunssassa.

Eihän siinä lääkärin kehotuksia kerennyt noudattamaan, "keskity sinä enemmän pakkaamiseen ja työnjohtoon ja jätä raskaampien kantamiset muille..." Jep jep, se olis ollut hauska näky kun kaveri olis raahannut yksin meidän sohvaa autoon ja mä olisin osoittanut että laita tohon. Sehän sitten kostautuu se kipeänä rehkiminen niin, että ei meinaa parantua millään. Nytkin aivan veto pois...

Mutta onpa helpottavaa päästä siitä välitilasta pois, ei tarvi enää stressata muutosta tai pakkamisista, muuttoautoista tai -avusta. Nyt se on enää pelkkää purkamista ja asettumista. 

Piti laittaa koirallekin pihaan vaijeri... Ettei vaan taas mitään sattuis...

Sain sen skootterinkin tänne hoidettua! Ja onhan se pirtee peli! Taittui tuo Tampere-Lempäälä yllättävän noheesti!

Juha Kankkunen vai Kiik Rousbeerg?

Nettiä tänne ei ole saatu vielä toimimaan, mutta toivottavasti saadaan Elisan kanssa homma pelaamaan ja verkko laulamaan mahd pian. Ei tarvi olla sitten tämän mobiiliverkon varassa.

Palataan pian asiaan, nyt pitää mennä taas lepäileen...

PM

Kipeyttä ja skootterikuljetus-ongelma!

Täällä ollaan kipeänä kotona, juuri tämän meidän virallisen muuttoviikon keskellä! Maanantaina poika alkoi yskimään, ja yöllä sitten valvoin hänen kanssaan kun ei saanut raukka nukuttua, kun meinasi keuhkot tulla pihalle ja oli kuumeinen. Aamulla muutaman tunnin unien jälkeen heräsin sitten itse kurkkukipuun ja voipuneeseen oloon... Joka selkeästi jatkuu tänäänkin. No ei auta, pitää yrittää lepäillä kaikki mahdolliset hetket, että jaksaa sitten roudailla. VOIVOIVOIVOIVOIAIAIAIAIAI.....

Tuomas Veturit pyöriin, me ollaan kipeitä!

Pojan kanssa terveyskeskus-reissulla törmättiin tällaseen tauluun... Onko tää viroa?

Nyt tarvis saada Helsingistä työmatka-ajoon – koska olen Born to be wild – skootteri tänne Tampereelle jollain ilveellä. Tässä ei oikein olisi aikaa hakeakaan sitä ja jotenkin se tarvitsisi saada tänne. Jos joku tietää jonkun joka ajaa Helsingistä Tampereen ohi isommalla autolla jossa olisi skootterin mentävä aukko, saa vinkata!

Tollanen sieltä olis tulossa. Nahkaliivit tarvis vielä jostain...

Mutta tosiaan, skootterilla ajattelin näin ennen lumia taittaa tuon 19km työmatka-ajon, sillä kun säästää melkoisesti bensoissa. Siinä on 6l tankki, ja ajaa reilu 200km yhdellä tankilla, joten jos vaan jaksaa jyrätä sillä sitä väliä,  niin lompakko kiittää. Paino sanoilla "jos" "jaksaa"...
Kunnes tulee talvi ja taas mietitään että millä mennään. Molempien pitää vaimon kanssa kuitenkin päivittäin Tampereelle arkisin kulkea, ja bussitkaan ei kulje kaikkiin vuoroihin niin aikaisin.

Ja se onkin seuraava pähkäilyni kohde, olen itselleni sitä pakua katsellut, mutta se halpa kauppakassikin tarvittaisiin siihen pihaan... Jos haluaa jonkun volkkarin, niin sillä on tuohon budjettiin ajettu ihan liikaa... Sitten taas niitä ranskattaria saisi kohtuu kilsoilla, mutta sekään ei takaa että ne kauaa toimisi...

No juu, nettiautossa on nyt roikuttu ahkerasti ja pää halkee...

Palaan aiheeseen kun jotain konkreettista on asialle tehty!

Mutta nyt kaikki rekkamiehet ja muut kuljetuskalustolla liikkuvat, ottakaa se mun skootteri kyytiin pliis, se on Helsinki-Vantaan nurkilla!

PM

Keikkaa ja muuttoa... Kokoajan roudataan!

Oli eilen hääkeikka taas, ja taisinkin aiemmin jo mainita että luvassa oli vain kaksi settiä, joka oli mahtava homma. Lisäksi aloitus oli kohtuullisen aikaisin, joka ennusti myös aikaisempaa kotiutumista. No siinä on hyvät ja huonot puolensa, niin kuin eilen todistettiin. Positiivistahan on se, ettei tarvitse yötä myöten tuolla ajella, ja puolinukuksissa käännellä rattia viimeisillä voimilla omaan parkkiruutuun. Negatiivista taas se, että aikainen soittoaika meinaa yleensä sitä, että ihmiset juhlapaikalla ei ole vielä niin tanssikunnossa, eli sitä märkää ei ole ehditty repiä vapautumispisteeseen asti, jolloin tanssilattia on melko tyhjillään. Valssi menee vanhoille ihmisille toki läpi, mutta kun toisessa setissäkään ei vielä olla ns. häveliäisyysrajan yli, eikä kravattia ole vielä siirretty otsalle, niin siinä käy sillä tavalla, että kun meikä laulaa täysiä fiiliksissä "PULLAT PYSTYYN, TAIKINA NOUSEE, BEIBI NYT LEIVOTAAN..!!", istuu vanhempi juhlaväki pöydissä katsoen lavalle kuin puhetta oltaisiin pitämässä, ja loput juhlijoista on tuijottamassa samaa takakonttia pihalla.
No, yhtäkaikki, soittaja saa liksan vaikka koko yleisö istuisi samassa takakontissa, mutta syöhän se aina vähän sitä feelinkiä.

Taas ollaan astetta lähempänä muuttoa, viikko vielä niin kirjoitellaan uudesta osoitteesta! Hääräiltiin tänäänkin vähän siellä jotain pientä. On mukava kun saatiin avaimet jo etukäteen, talo kun on tosiaan tyhjillään ollut jo monta viikkoa, niin voi pikkuhiljaa muuttaa tavaroita sisään. Lauantaiksi olen hommannut kuorma-auton, ja silloin kannetaan loput kamat, eli kaikki isoimmat kalusteet mitkä ei tuohon mondeoon mahdu. En muuten suostu enää tekeen omia muuttoja millään muulla kuin kuorma-autolla, se kun on niiiiin paljon helpompaa sellaisella isolla autolla. Auto oven viereen, äijiä kulmista kiinni, ja yhdellä täytöllä mahtuu kaikki kama kyytiin. Sitten toiseen päähän ja tavarat ulos. Se on siinä, aikaa kuluu muutama tunti. Ei tarvitse pakulla sahailla eestaas koko päivää, niitäkin muuttoja on joskus tullut tehtyä... Suosittelen lämpimästi kaikille muuttoaan suunnitteleville. Jollakin varmasti lähipiirissä on C-kortti, joka suostuu kuskiksi tulemaan, jos itsellä ei ole.
Mulla on C-kortti myös, ja lauantaina pitää itse ajaa. Eikä siinä muuten mitään, mutta ei ole tullut hetkeen ajettua pakua isommalla autolla, ja varsinkin täällä vanhan kämpän päässä on vähän ahtaat välit. Vaan eiköhän se osu. Niissä on hyvät peilit, kai se hyvin hoituu...

PM

Syyskuu, I love u!

Se on syksy nyt! Kuin sormia napsauttamalla muuttu kelitkin,  kun 1.9. vaihtu kalenteriin!

Syksyhän on ihan jees, olen tykännyt siitä aina. Varsinkin alkusyksy! Lehdet tippuu maahan, keli on raikas, ihan parasta aikaa käydä vaikka juoksulenkillä! Vaikka tällaselle pyylevälle pojalle ei taida ihan alkusyksyn lenkillä käynnit riittää... Mutta kivaa se sillon on! 

Ja meikämandoliinillahan on synttäritkin kuun lopussa! Muksunahan tää oli ihan killeri kuukausi! Nykyään ei meinaa ees muistaa juhlia. 

Eilen pihalla kantelin muutaman kymmentä kottikärryllistä pikkukiviä uuden kotitien varteen, ja siinä kyllä tunsi tän kylmyyden. Hiki pukkas tulemaan mutta hetkeksikään et voi pysähtyä tai on jäässä... 

Tässä pysähdyin vaan ihan hetkeksi...

Muutama biisikin pitäis ottaa haltuun, kun lauantaina pukkais hääkeikkiä taas. Mutta vaan kaksi settiä, joka on kyllä ihan luksusta! Pääsee vetään tiiviit setit, ja kotiinkin ihmisten aikoihin!

Ei muuta kun hyvää alkanutta syyskuuta, palataan taas!

PM

Ps. Jarkko Eve on kova...

TESTISSÄ: Dr K Soap Company Beard Balm

Parrakkaan Miehen testissä on ollut aiemmin Dr K:n partaöljy, joka oli kyllä miellyttävä kokemus! Parta jopa tuuheutui tämän aineen käsittelyssä! Nyt olikin kovat odotukset kun sain tätä heidän vahaa käsiinsä!

Tuoksu on sama tuttu piparminttu kuin öljyssäkin, ja vaikka en öljyn kanssa ollutkaan ihan niin innoissani sen tuoksusta, olen sittemmin alkanut jopa pitämään siitä! 

Dr K:n vaha tulee suorakaiteen muotoisessa peltisessä sardiinipurkissa, jossa tavaraa on 50g verran, eli ihan riittävästi. Tuote on suhteellisen pehmeää tavaraa, joten ihan kevyesti pyyhkimällä saa tavaran lapaan. Tämä on sellaista rakeista koostumukseltaan, kuin esim. FFV:n vaha oli. Kevyt lämmitys kämmenissä riittää, kun tuote on jo levitettävissä, ja sitten parran suuntaan. 

Partaan leviää raikas piparmintun tuoksu, mukava kiilto, ja jonkunverran muotoiltavuutta. Tämä kun on kevyempi vaha, on tässä myös kevyempi muotoiltavuus. Mutta kuten jo aiemmin olen todennut, ei sen tarvitse karhunkieleksi partaa muuttaakaan, eli kevyt pito on ihan riittävä. Tavoitehan on saada vain parta ns. nättiin pakettiin, ettei se sojota kaikkiin ilmansuuntiin.


Voidaan sanoa, että Dr. K:n partavaha jatkaa samaa loistavaa linjaa kuin heidän partaöljynsäkin, lunastaa ostoslistalta ja kylpyhuoneen hyllystä tilan täysin kirkkain silmin! Parta on tämän käsittelyssä raikkaan tuoksuinen, eloisa ja muotoiltu!
Jos jotain miinusta, niin kuitenkin asteen verran kovempaa saisi olla minun makuuni vaha, mutta balsami-nimellä taittuu mukiinmenevästi.

Parrakas Mies suosittelee Dr K Soap Companyn partavahaa!

Dr K Soap Company Beard Balm Dick Johnsonin verkkokaupasta!