perjantai 25. syyskuuta 2015

TESTISSÄ: Lush Veerappan viiksivaha

Minulla itselläni on valitettava yliherkkyys tuotteille joissa on käytetty santelipuuta, pääni tulee todella kipeäksi sellaisen käyttämisestä. Siksi en voi tehdä kunnollista ja oikeutta antavaa testi-kirjoitustakaan sellaisista tuotteista. Onneksi sain apuja tähän ongelmaan, nimittäin yksi blogini lukijoista lupasi testata Lushin Veerappan viiksivahan puolestani, joka sekin siis sisältää kyseistä santelipuuta.

Seuraavan arvostelun on kirjoittanut Juho Ahveninen. Suuret kiitokset Juholle!

Melko montaa parran ja viiksien hellittelyyn tarkoitettua tuotetta on tämän suhteellisen tuoreen partani kanssa tullut kokeiltua. Lushin Veerappan viiksivahan kolahtaessa postiluukusta huomaisin kuitenkin, että käyttäjäkokemuksien sanoiksi pukeminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin se äkkiseltään vaikutti. Noh, yrittänyttä ei laiteta, eli ”Here goes nothing!” 
Veerappanin purkki oli pienin tähän asti käyttämistäni, pakkauskoon ollessa vain 8g. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Kun pakkaus on pieni, tulee sen olla myös aika matala, jotta pinta-alaa vahan kaavintaan jää tarvittavan verran. Matala purkki taas vaikeuttaa purkin aukaisua ja kiinni laittamista eritoten sormien ollessa öljystä ja vahasta liukkaat. Tässä kyseisessä purkissa alakansi oli aika syvällä etukannen sisällä. Alakantta oli käsittääkseni tarkoitus painaa samalla kun kansia käänsi koska otetta sormilla siitä ei oikein saanut. Hetkittäin onnistuin paremmin, hetkittäin huonommin. 
Vahan koostumus on aika kova joten tässä purkin pienuudesta on hyötyä, sitä kun on erittäin näppärä lämmitellä housujen taskussa kuljetellessaan sitä seikkailusta toiseen. Pidoltaan Veerappan on (vahvahkoa) keskivahvaa viiksivahaa. Sillä saa laitettua pensselit näppärästi kuosiin, mutta dalimaisiin käkkyröihin ehkä kannattaa käyttää jotain toista tuotetta. 
Santelipuulle tuoksuvat vahat eivät minulle aivan uusi tuttavuus ole, mutta silti tuoksu tuntui taas ensikäytöllä erikoiselta. Kummastus ei kestänyt kuitenkaan kauaa, kun se jo muuttui ihastukseksi. Olen lähes sataprosenttisen varma, että viktoriaanisen ajan suoraselkäisimmät herrasmiehet ovat tuoksuneet juuri tältä. Veerappania viiksiini laittaessa on kuin harteilleni laskeutuisi tweedtakki, silmääni singahtaisi monokkeli ja mieleni alkaa kummasti tehdä kettujahdille naapurikartanon herrasväen kanssa. 
Tuoksu säilyy kohtalaisen kauan nenän alla, mutta ei mielestäni puske kuitenkaan älyttömän vahvasti muiden nenään asti (vaimon vahvistamaa tietoa). Monien partatuotteiden sekakäyttäjänä arvostan myös sitä, että tuoksu sopii hyvin yhteen monien muiden käyttämieni tuotteiden kanssa, kaikista hedelmäisimmät ja raikkaimmat ehkä pois lukien. 
Ehkä ainoana miinuksena tälle tuotteelle on sanottava se, että Veerappan ei ole täysin luonnonmukaisista ainesosista valmistettu. Suurin osa tuotteen ainesosista luokitellaan luonnollisiksi raaka-aineiksi, mutta muutama ”turvallinen synteettinen raaka-aine” kuvauksesta myös löytyy. 
Voin hyvillä mielin suositella Veerappan viiksivahaa kaikille karvaisille ystävilleni. Pito on juuri sopivan jämäkkää, purkki kulkee näppärästi taskussa mukana ja tuoksu saa sinut kuvittelemaan kuuluvasi vähintään yhtä pykälää korkeampaan yhteiskuntaluokkaan.

Veerappan viiksivaha Lushin verkkokaupasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti