 |
| Lapland Hotel Oulun maskotti Selma |
Minä en ole itseasiassa koskaan käynyt Lapissa. Kuusamo taitaa olla korkein kohta Suomea jossa olen käynyt, ja siitäkin on vielä jonkin verran matkaa Lapin lääniin. Olen kuitenkin suuri pohjoisen ystävä. Olen syntynyt Oulun keskussairaalassa ja elänyt ensimmäiset vuoteni Kiimingissä, ja Tampereelle muutonkin jälkeen viettänyt siellä ahkerasti aikaa sukuloimassa, nyt kuitenkin aikuisiällä valitettavasti vähemmän.
Olinkin innoissani siitä, että pääsen katsastamaan tämän Lapland Hotelsin tunnelman, kun kysymys kuitenkin kuului etukäteen, että "kuinka olemme saaneet Lapin tuotua keskelle kaupunkia?" Ja tiedän, että Lapland Hotelsilla siitä Lapista kokemusta kuitenkin on.
Lähdimme lauantaina ajelemaan Lempäälästä klo 7 aamulla kohti Oulua, ja yhden pysähdyksen kautta olimme ennen kahta päivällä perillä hotellilla.
Pienen alkusäädön johdosta me olimme alunperin kuvitelleet, että meille tarjotaan yksi yö, lauantaista sunnuntaihin hotellin toimesta, ja näin pitkänmatkalaisena meidän piti tämä jo hyvissä ajoin suunnitella niin, että lauantaina päästään lähtemään. Kuitenkin myöhemmin hotellilta tulleen infon mukaan öitä tarjottiinkin kaksi, perjantaista sunnuntaihin, johon me emme valitettavasti enää pystyneet sopeutumaan, työt sotki harrastuksia. Saimme kuitenkin sovittua hotellin henkilökunnan kanssa, että yöpyisimme sitten lauantaista maanantaihin, ja se oli hienoa joustamista hotellilta.
 |
| Komea kuva poroerotuksesta Ravintola Oulan seinällä |
Mutta joka tapauksessa, koska muut vieraat olivat saapuneet jo perjantai-iltana, ja tavanneet toisensa, oli heillä jo suunnitelmat valmiina lauantai-päivään, heillä oli joulumyyjäisissä käyntiä ja kiipeilykeskuksessa vierailua ohjelmana. Meillekin oli respaan jätetty viestiä, että olisimme tervetulleita mukaan, mutta olimme hiukan poikki tuosta ajomatkasta, ja päätimme haukata jotain ja lepäillä ennen illan ohjelmaa.
Jo hotelliin sisäänastuessa huomasi sen Lappi-hengen vahvasti. Ensimmäisenä tervehtii poron kuvat ja -sarvet, noitarummut ja taljat. Nurkassa liekehtii takka(joka myöhemmin ilmeni, että se ei suinkaan liekehtinyt, vaan höyrysi(?!)...) ja henkilökunta oli lupsakkaan ystävällistä ja välittömän rentoa.
 |
| Takka toimi vesihöyryllä ja voimakkailla led-lampuilla |
Huone oli myös hyvällä maulla sisustettu. Minähän en mikään sisustajaihminen ole, eikä tämä ole mikään sisustusblogi, mutta silmät pidin auki, ja pidin siitä mitä näin. Seinällä on poronsarvet tuomassa tunnelmaa, ja väritys on mustaa ja kultaista.
Tosin se musta oli vähän hankala väri esimerkiksi yöpöydässä, se kun näyttää esim. pölyn aika armottomasti... Sanoinkin Jennille illalla, että kun laittoi nukkumaan ja katsoi pöytää, niin tuli vähän sellainen fiilis että on huono hengittää, kun on niin pölyisen näköistä....
 |
| Huoneessa aidot poronsarvet, jotka oli käsinmaalattu |
Hotelli oli siis myös vielä kesken. Samassa kiinteistössä on toiminut hotelleja ennenkin, Rivoli, Ramada, Rantasipi ja viimeisimpänä Holiday-Inn... Mutta kun kaikki on tehty uusiksi, pinnat on purettu ja uudet huonekalut tilattu, ja tiukalla aikataululla tehdään, on remontin edetessä viivästysten mahdollisuus suuri... Ja näin oli käynyt Lapland Hotelsilla. Kerroksia oli yhteensä hotellilla viisi, joista taisi kolme olla täysin auki, ja neloskerros vielä hiukan kesken, ja viides kerros täysin vaiheessa.
Se taisi tehdä myös meidän yöpymisille osittain vajavaisen kokemuksen, koska esimerkiksi ilmastoinnissa ei tapahtunut mitään, vaikka termostaatin näytöstä lämpötilaa pienensi. Sitä ei todennäköisesti vielä voitu pitää kunnolla päällä, jotta rakennuspöly mitä ylemmissä kerroksissa vielä oli, ei tulisi ilmastointikanavien kautta muihin huoneisiin... Tämä on siis vain minun arvaukseni.... Mutta jokatapauksessa hieman tunkkainen ja lämmin ilma ainakin meidän huoneessa oli...
Lauantai-illan ohjelmassa oli ensimmäisenä hotellin esittely hotellijohtaja Y.T.:n johdolla. Ensin saatiin vähän historiaa ja perustietoja neukkarissa, ja sitten kävelykierros ympäri hotellia. Hotellin yhteydessä on oululaisittain historiallinen rakennus Ynninkulma, joka on töröttänyt siinäkin muodossaan paikallaan jo 1800-luvulta, mutta maan alla olevista holveista vanhin on rakennettu jo 1600-luvun puolivälissä. Nämä tilat olivat myös hotellin käytössä, jossa voitiin järjestää erilaisia juhlia. Holvit olivat kaikista mielenkiintoisimman näköisimmät, ja yhdessä niistä sijaitsi hotellin viinikellari.
 |
| Yksi holveista oli käytössä esim. kokouksia varten |
 |
| Viinikellari jonka katosta lähti suora putki ulos hotellin pihaan |
Kierroksen jälkeen meille kävi esittäytymässä ravintola Oulan keittiömestari Roope Kotila, joka oli ilmeisen ansioitunut mies ruuanlaittorintamalla, vuoden nuori kokki 2014, suomen kokkimaajoukkueen jäsen ja mitä muuta. No ruokaa hän osasi ainakin tehdä! Nimittäin tulevan yllätysmenun pienimuotoisen esittelyn jälkeen, paljastamatta kuitenkaan mitä ruokaa oli luvassa, Roope siirtyi köökin puolelle ja me istahdimme ravintolan pöytiin alas jutustelemaan ja odottamaan mitä tuleman pitää.
Alkudrinkkinä saatiin skumppaa kuusenkerkällä maustettuna, jossa oli myös vivahde lakkaa. Perään tuli kokin tervehdys, palsternakkakeittoa paahdetuilla auringonkukan siemenillä, joka oli aivan mahtava ruokahalun herättäjä. Sitten sieltä tuli tasaisin väliajoin mielettömällä esillepanolla vaikka mitä, Inarinjärven siikaa, punajuuritartaria, rautua, paistettua riekkoa Enontekiöltä, fenkolisorbettia ja jälkiruokana vielä vaniljabrûlée lakkasorbetilla. Ja jokaiseen vielä asiaankuuluvasti valitut viinit. Kaikista en ehtinyt kuvaakaan napata, kun oli kiire syödä lautanen tyhjäksi.
 |
| Punajuuritartaria, hasselpähkinämajoneesia sekä raitajuurta |
 |
| Kaikki lautaset olivat Pentikin vartavasten hotellille suunnittelemia |
 |
| Paistettua Inarijärven rautua, kukkakaalipyreetä, paahdettua kukkakaalia, kuningasrapukastiketta, katajavaahtoa ja paahdettua kurkkuöljyä |
 |
| Paistettua Enontekiön riekkoa, paahdettua palsternakkaa, palsternakkapyreetä, paistettuja tatteja sekä timjamikastiketta |
 |
| Vaniljabrûlée, mustikkageeliä, sitruunakreemiä ja lakkasorbettia |
En ole koskaan syönyt viiden ruokalajin illallista, eli tällä tavalla pitkän kaavan mukaan. Ja melko pitkäänhän siinä menikin, kun ruokapöytään istuttiin klo 19 pintaan ja klo 22 katsoin ensimmäisen kerran kelloani jälkiruuan tienoilla että ohhoh, kylläpä aika rientää! Ja mikäs siinä rientäessä, istuttiin samassa pöydässä Lapland Hotelsin yhteisömanageri Juuso Holsteinin sekä hotellijohtaja Y.T. Kivisaaren kanssa, ja oli miellyttävä huomata kuinka välitöntä heidänkin jutustelunsa oli, siinä oltiin sellaisen lappilaisen välittömyyden äärellä, vaikka molemmat olivatkin etelästä junantuomia.
Jälkiruokakahvit vielä päälle, ja hotellihuoneeseen nukkumaan. Olihan hieno kokemus tuo ilta!
Ja vaikka ruuassa oli kysymys enemmänkin tällaisesta "fine diningista", ei tunnelma ravintolassa ollut kuitenkaan mitenkään jäykkä. Ei mitään valkoisia pöytäliinoja ja kuiskutusta, vaan rento ja rehti meininki. Sopi tällaiselle perusjätkällekin hyvin, ei tullut hetkeksikään "vaivatunut" olo.
Lapland Hotelsin vahvin puoli onkin sen ravintola ja henkilökunta. Ruoka on hyvää, tunnelma ravintolassa on oikeanlainen, henkilökunta tuntuu vilpittömältä ja lämminhenkiseltä, ja sellainen Etelä-Suomen päälleliimattu asiakaspalvelu loistaa poissaolollaan. Ei yritetä, vaan ollaan.
Ja vielä kun aamupalalle pääsi, ja huomasi kuinka se on myös hiukan poikkeava noista perinteisten hotelliketjujen aamiaisista poromustamakkaroineen ja smoothieineen, tajusi että keittiön puoli on ainakin osaavasti mietitty loppuun asti. Ja minäkin olen jonkunverran matkustellut, ja ainoat hotellit joissa olen törmännyt kokkiin joka paistaa mieltymystesi mukaisen omeletin aamiaiseksi, ovat olleet Shanghaissa ja Oulussa, on sekin aika suuri plusmerkki!
Miinus on kuitenkin laitettava maanantai-aamun kattaukseen, kun pekonin sijasta pannulla lötkötti prinssinakit, olivat kuulemma päässeet pekonit loppumaan... No, keskityin sitten täyttämään vatsani vähän raikkaammilla asioilla, mm. heidän itsetehdyllä marjajugurtilla...
 |
| Kuva toisen aamun aamiaisesta kun pekoni loisti poissaolollaan... |
Se mitä vielä voin sanoa "tehtävänannon" puitteissa, on, että tuntuu hiukan hankalalta arvostella keskeneräistä tuotetta. Kun ilmastointi saadaan kuntoon, (ja ehkä hiustenkuivaajan voisi vaihtaa ehjään) voisi itse hotellihuonekin olla miellyttävämpi kokemus. Ja sitä mustaa yöpöytää miettisin vielä...
Joka tapauksessa, me saimme Lapland Hotelsin puolesta elämyksen, jota tuskin unohdamme koskaan. Sen teki ihmiset ja hyvin tehty ja suunniteltu ruoka.
Loppuun voisin vielä antaa menovinkin Oulussa vierailijoille. Noin 25 km Kuusamontietä Kuusamoon päin ajaessa tulee vastaan hienoa luonnonmaisemaa, Koitelinkoski, joka sijaitsee siis siellä mistä minä olen kotoisin, Kiimingissä. Kannattaa käydä katsomassa kosken pauhua siellä, ja vaikka grillata makkarat!
 |
| Koitelinkoski |
A-J/Parrakas Mies
Kuvat: A-J Keskinen/Parrakas Mies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti