lauantai 21. marraskuuta 2015

T:mi Keskinen, autoja jiiriin vankalla taidolla...

Nyt on tullut taas pari päivää roplattua autojen kanssa, eli täysin omalla epämukavuusalueella häärimistä!
Oulusta palattuamme ei meidän toinen auto lähtenyt käyntiin, eli virrat oli karannut jostain syystä ranskattaresta. Kummin päin se nyt oli, oliko ranskalaisten autojen huono puoli se että siinä EI ole sähkövikoja, vai toisinpäin?
Oi, miksi petit minut Varta...

Noh, lainasin sellaista startboosteria, ja ajattelin että täräytetään sitikka käyntiin! Ei täräytetty. Ei pitänyt inahdustakaan, vaikka minä suojalaseihin ohjeiden mukaan sonnustautuneena varovaisesti tärisevin käsin sitikan räjähdystä peläten asetin ensin punaiset hauenleuat plus-napaan, ja sitten vielä varovaisemmin mustat hauenleuat miinusnapaan jonka jälkeen toiveikkaana asetuin kuskin penkin taakse kääntämään virta-avainta... Ei mitään... Asetin leuat uudestaan, vähän rohkeammin, kuitenkin suojalasit päässä, napoihin, että ne varmasti saavat kontaktia. Takaisin kuskin penkille, ja avaimista vääntö... Ei. Käynnisty.
Nopeet suojalasit! Piti tääkin kuva sitten tänne laittaa...


Hetken kuluttua ystäväni ongelmastani kuullessaan riensi avuliaana apuun käynnistyskaapeleiden ja täyden akun sekä tietotaidon kera tontille ja laittoi vankalla ammattitaidolla johdot ensilyönnillä oikein päin, eikä huolinut edes minun suojalaseja vaikka niitä tarjosin. On se rohkea mies tuo Eepi.
Taas tutulle paikalle kuskin penkille. Sisällä cd-soitin huusi ja työnsi paniikinomaisesti cd:tä sisältään ja auto piti kaikenlaista piipitystä. Eli virtaa tulee! Taas kerran toivot heränneenä avaimen vääntöön ja.... Ei. Vähän lupasi. Ihan vähän.

Keitin kahvit ja teet, ja annettiin vartti vielä Vartalle armoa. Tsumppien jälkeen uusi yritys. Eikä vieläkään.

Eepi ehdotti että jospa sitten työnnetään se käyntiin, eiköhän se siitä sitten. No, minä pullistelijan luonteellani asetuin vapaaehtoisesti takakonttiin kiinni ja Eero ratin taakse ja sitten mentiin! Otsalohko punaisena ja posket täynnä ilmaa työnsin sitikkaa niin paljon kuin lähti pitkin hiekkaista pihaa, hiki roiskui naamalla välittömästi ja xsara sai kyytiä! Ei lähtenyt käyntiin.
Työnnettiin lähtöviivalle takaisin, ja taas täyteen vauhtiin! Keuhkot punaisena veren maku suussa ja reidet lukossa kengät maata ruopien autoa eteenpäin! Ei käynnisty ei.

No, onhan meillä tuossa tuo toinen auto. Vedetään se käyntiin, ehdottaa Eepi. Hetken kaivamisen jälkeen löydämme liinan jolla lähdemme virittämään autoja yhteen. Minä lähden vetävän auton ratin taakse ja Eero jää tutulle paikalle sitikkaa piiskaamaan. Ajelemme ympäri kotitietä ja minä välillä peruutuspeilistä kurkistan että joko valot autossa palaa. Ei pala. Pysähdyn. Eero valittelee että oli avuton olo kun istui täysin matkustajana, ei keksi millä minulle olisi vinkannut pysähtymään kun tööttikään ei toimi, ja eteenpäin vaan mennään. Että olisi kuulemma aiemminkin voinut pysähtyä.

Päädyimme siihen, että se on uuden akun paikka. Ystävälläni Juholla sattuu olemaan ylimääräinen suhteellisen tuore akku, joka on ostettu kesällä autoon joka on jo paalissa. Akku ei näytä internetin mukaan olevan sopivien akkujen listalla meidän sitikkaan, mutta kyllähän se siihen nyt menee! Mittasin akkukotelonkin, menee se!

Seuraavana aamuna asennan uutta akkua autoon. Ensin vanha pois. Nyt uskalsin jättää suojalasit sisälle. Olen rohkeampi. Uusi akku paikoil... No, menes nyt. Noin. Sitten akkukengät paikoilleen. No, onpas hilkulla. Meni kuitenkin paikoilleen. Ja vielä kiinnitysrauta paikoilleen. Jaaha, ei mahdu... Mennään ilman. Laitan vähän pahvia tuonne sivuille niin pysyy jämäkästi paikoillaan.
Sitten vielä varovaisesti toinen silmä kiinni varovasti konepelti alas... Mene kiinni, mene kiinni... Meni!
Starttaus, ja auto on käynnissä! Ja kierroslukumittarikin oli pyörähtänyt oikealle puolelle! Noin helppoa se on kun osaa! Autot on mukavia, ja kiva kun niitä on nykyään kaksi!
Sitten pitäis vielä vaihtaa talvirenkaat...KAHTEEN AUTOON!
Siitä en viitsi enää kirjoittaa, meni suurinpiirtein samalla hengellä kuin viime kerralla... Ja vielä olisi toiseen vaihtamatta...

A-J

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti