torstai 31. joulukuuta 2015

Parrakkaan vuosi; muuttoa, menetyksiä, mahtavuutta...

Joulukuu '15

Uuden vuoden aatto! 

Vuosi on mennyt järjettömällä nopeudella! ...sanonkohan mä tuon joka vuosi...?

Mutta nyt tuntuu todella siltä että vuosi on vilahtanut ohi! Muistan kun asuttiin vielä Tampereella Iidesrannassa viime uutena vuotena, poika ei saanut nukuttua kuin vasta klo 00 jälkeen, kun kovin pommitus oli ohi. Ja klo 3 aamuyöllä meikäläinen heräsi uudelleen kun ilon sanansaattajat oli palanneet kapakista ja aloitti jollain "karjala takaisin"-suihkupadalla ja kissanpieruilla jatkotouhut naapuritalossa, ja meidän ikkunan taakse(asuttiin maan tasolla kerrostalossa) piti raketit asentaa...
Helmikuu '15

Parrallakin voi näyttää babyfacelta...
Kohokohdat tältä vuodelta, jotka tulevat äkkiseltään mieleen, on että tuli tehtyä enemmän keikkoja tänä vuonna kuin viime vuonna, muutettiin Tampereelta Lempäälään ja maaliskuun lopussa aloitin tämän blogin!

Aluksi minulla oli puhtaasti ajatus tosiaan kirjoittaa suurinpiirtein vain erilaisista parranhoitotuotteista arvosteluja, ja jonkin verran ehkä kirjoitella omia ajatuksia asiasta tai asian vierestä. Tämä on kuitenkin karannut ainakin näin loppuvuotta kohti siihen, että kirjoittelen siitä asian vierestä, ja vähemmän niitä tuotetestauksia. Niitäkin on luvassa, mutta kirjoittaisin mielelläni sellaisista tuotteista jotka ovat oikeasti esille nostamisen arvoisia, kuin vain sitä "perusosastoa" olevista partaöljyistä jne.
Nimittäin nyt kun partaöljyjä on testannut kymmeniä, huomaan, että se on lopulta melko samanlaista tuotteesta toiseen, ja on hyvin yksilöllistä miten se sinun partaasi käyttäytyy... Tuoksut on oikeastaan ne poikkeavat ja jotkut öljyt ei tee välttämättä mitään partasi eteen, korkeintaan kadottavat sen tuuheuden. Ne kuitenkin pääasiassa sisältävät samoja luonnonöljyjä, joten kaikista öljytestauksista kirjoittaminen ei tunnu kovin järkevältä, ne alkavat helposti toistaa itseään...
Mutta ei hätää, niitä on kuitenkin vielä tulossa! Mielenkiintoisia vahoja, saippuoita jne. on tuolla hyllyssä odottamassa pääsyään testiin!
Ja mikä parasta, pienessä ajassa lukijamäärät ovat kasvaneet merkityksellisesti! Onhan sellaisella virallisen blogiportaalin blogilla tietysti heittämällä enemmän lukijoita kuin mitä Parrakkaan Miehen sivut tavoittaa, mutta ei minun niihin kannata blogiani verratakaan. Olen tyytyväinen siitä, että edes jotakuta kiinnostaa lukea horinoitani. Ja meitä parrakkaita on paljon, joita yhdistää samat mielenkiinnot ja on ollut kiva jakaa kokemuksia ja ajatuksia partoihin liittyen erilaisten ihmisten kanssa! Eli lisää tätä!

Kuva: Jukka Vahter
Keikkojakin on tosiaan tullut tehtyä enemmän kuin 2014, vaikka en olekaan määriä kirjoittanut ylös mihinkään... Mutta ei tässä mitään aktiivimuusikoita kai näillä määrillä vielä olla, muutama keikka kuukaudessa korkeintaan. Ja se mielestäni saa pysyäkin sillä tahdilla, nyt se ei vielä vie kaikkea vapaa-aikaani, ja jos sitä ammattimaisemmin alkaisi tekemään, pitäisi tehdä sitten reilusti enemmän että se olisi kannattavaa. Joten tällainen balanssi on minulle miellyttävä, silloin tällöin ja monipuolisesti trubaduurikeikkaa, bändikeikkaa ja duokeikkaa.

Trubaposeeraus...
Tampereelta poismuutto on kypsytellyt mielessäni jo pitempään, ja jossain vaiheessa ajattelin, että voisi muuttaa sinne synnyinseudun kulmille, Ouluun asti, mutta nyt on askel otettu toiseen suuntaan, eli tänne Lempäälään... Ei tosiaan kauas ole päästy, eikä nyt varsinaisesti ole tarvekaan Tampereesta eroon päästä, mutta maiseman vaihtelua kaipasin, ja tämä on nyt tyydyttänyt sitä hieman. Ja erikoisten sattumien kautta päästiin vielä asuttamaan hienoa hirsitaloa järven rannalla, niin kyllähän täällä kelpaa! Pääsee tutustumaan tähän omakotitaloasumiseen, ja kokeilemaan, onko tämä syrjässä eläminen meitä varten. Ja toistaiseksi ainakin, kun tässä nyt on sen muutaman kuukauden asunut, tuntuu että on se. Rauhallinen ympäristö on luksusta, ja tänäänhän sen kuulee sitten että kantautuuko tänne edes ne uuden vuoden rakettien metelit sisään...


Raskaitakin asioita tapahtui, kun päätimme ottaa viime vuoden lopussa uuden koiran, kun edellinen jouduttiin lopettamaan ennenaikaisesti helmikuussa 2014... Alpo ehti olla meillä alle vuoden, kun jo jouduimme luopumaan siitäkin. Alusta asti Alpon kanssa oli erilaisia ongelmia, se ei löytänyt paikkaansa laumassa, ja otin välillä sen kanssa yhteen melko rajustikin... Alpolla oli myös ajoittaista jalan klenkkausta, ja suolistovaivaa. Uudelleensijoittamispäätös kuitenkin kasvattajan kanssa tehtiin muutama viikko tänne Lempäälään muuton jälkeen, kun Alpon käytös kaikkien kokeilujen, jääkausien, hoidossa olon jne. jälkeenkään ei muuttunut, ja luotto koiraan oli tyystin kadonnut. Käytöksen eteen olisi pitänyt tehdä extramäärä töitä, ja teimme silloin perheen kanssa raskaan päätöksen, että Alpon olisi hyvä olla jonkun sellaisen perheen tai ihmisen taloudessa, jossa ei ole lapsia, ja aika riittää keskittymään koiraan sen tarvitsemalla määrällä. Ennen uuden kodin etsinnän aloittamista Alpo kuitenkin käytettiin kasvattajan toimesta vielä eläinlääkärissä tutkituttamassa jalka perinpohjin, ja siellä kävi ilmi, että jalassa oli synnynnäinen vika, joka on todennäköisesti kipuillut kovasti koko sen elämän ajan. Polvi ei ole mennyt sijoilleen koskaan, lihakset olivat täysin kehittymättömät siinä jalassa ja toisessakin takajalassa oli löysyyttä nivelissä. Leikkaus olisi pitänyt suorittaa välittömästi, eikä takeita lopulliselle korjaantumiselle ollut siltikään, joten meille suositeltiin Alpon lopettamista, ja sen kivuista päästämistä.

Alpo 11 viikkoa...





Aina valmis, ja kauhealla metsästysvietillä varustettu...
Eikä siinä muu auttanut. Alpon kivut kuitenkin selittivät monta käytösongelmaa, joita sen kanssa kohtasimme. Mutta lohduttihan sekin tieto melko vähän..
Se oli jo toinen koira peräjälkeen, jonka kanssa kävi niin, että jouduttiin lopettamaan ennenaikoja. Päätimme että emme mietikään omaa koiraa hetkeen. Katsotaan tuleeko sellaista enää koskaan.

Viimeinen kuukausi tästä vuodesta on mennyt sairauslomalla, ja onkin ollut kova pysäyttäjä omille ajatuksille. Nyt pitää alkaa miettimään asioita uudelta kantilta.

Kaikenlaista on siis ehtinyt tapahtua vuoden aikana, ja silti tuntuu että se meni nopeasti.

Nyt olen innostunut tuosta kuvaamisesta, ja ajattelin tehdä lisää videoita tuonne YouTube-kanavalle, jos ne ihmisiä vaan kiinnostaa! Kirjoittamista en kuitenkaan aio jättää, tämä on mukavaa, ja pidän kovasti ajatuksien ylöskirjaamisesta. Mutta on tuossa kuvaamisessa, ja varsinkin editoinnissa oma juttunsa!

Ensi vuonna aion jatkaa myös missiotani tehdä juuri niitä asioita jotka houkuttaa, ajattelematta sekuntiakaan mitä muut niistä ajattelevat!

Tervetuloa vuosi 2016, tehdään siitä loistava!

-A-J/Parrakas Mies



















tiistai 29. joulukuuta 2015

Parrakkaan Päivä

Tässä lempääläläisessä lyhytelokuvassa Parrakas Mies(A-J Keskinen) seikkailee talvisena joulukuisena päivänä kotona, autossa, Tampereella, autossa, kotona, autossa, kotona.... Jännittäviäkin hetkiä koetaan kun mm. moottorilämmittimen johto ei meinaa irrota, elektroakustisen viritysmittari ei meinaa toimia ja kun poika haetaan päiväkodista... Kuinka Parrakkaan Miehen päivä kruunaantuu, ja tekeekö se karvanaama mitään hyödyllistä?

Sivurooleissa nähdään kansainvälistä väriä kun Flipi Lii, Minnesotan lahja akvaarioharrastukselle ja Bull-Dozer Tanskanen, rahamies Ballerupista antavat kameralle kaikkensa!

Teoksen on kuvannut, ohjannut ja leikannut A-J Keskinen.

Ajoittaisen karkean kielenkäytön takia elokuvaa ei suositella alle 12-vuotiaille. Tai ei tätä kyllä voi kai suositella kenellekään.

Suositellaan katsottavaksi YouTuben omilla sivuilla, tää Blogger skaalaa nuo videot tuohon onnettomiksi ruuduiksi...

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

tiistai 22. joulukuuta 2015

Mies hoitaa jouluostokset aina tehokkaasti...

Jouluaatto on jo kahden päivän päässä! Nyt viimeistään on kaikilla pää punaisena, eikö niin?! Vielä olis sen ja sen lahja ostamatta, ja pakko lähteä johonkin isoon ostoskeskukseen ettei tarvi suhata keskikaupungilla kaupasta toiseen...!
JA KAIKKI MUUTKIN ON TÄÄLLÄ! Ei yhtään parkkipaikkaa, ja ne vähät lumetkin mitä jossain vaiheessa satoi on kaikki aurattu pysäköintiruutuihin, ja joku isäntä on taas ajanut kahteen ruutuun citymaasturillaan! No tuossa on auton mentävä aukko, ei ehkä virallinen parkkiruutu mutta kuka nyt aatonaattona sakottaa...

Sisällä huomaat että täällä on todellakin ihan kaikki! Olet ajatuksissasi laittanut kotoa lähtiessäsi sen lämpimimmän toppatakin, kun joulukuussa olet tottunut tekemään niin... Ulkona on kuitenkin n. 12 astetta lämmintä ja ostarilla lämpö hipoo Rhodoksen heinäkuuta... Eteenpäin et pääse, tai jos pääset Valentin Konosmaiseen vauhtiin, niin yhtäkkiä joku pariskunta läpsyttää käsikynkässä ahtaalla käytävällä ja hymyillen katselee ympärilleen, pysähtelee ja ihmettelee missä sitä oikein ollaan... Pään sisällä kuuluu vaan huuto "VÄISTÄKÄÄ NYT SAATANA!!", mutta vääntäydyt tekovirnistys naamalla ohi mutisten "anteeksi..."...  
Pääset ensimmäiseen tavoittelemaasi liikkeeseen ja tajuat että eihän sinulla ole vieläkään käryä mitä täältä pitäisi ostaa... Pää pyörii kuin huuhkajalla etsien vastausta kysymykseen... Sukkalaari ... Hmm...
Kassan kautta seuraavaan liikkeeseen kilpasuunnistajan elkein! Vaimolle on kyllä ostettava jotain muuta kuin sukkia... 
Koruliike... Kalevala-koruhan on aina varma... Jaa niille on tullut tuollainen Selänne-riipus... Varmaan pitää siitä, aina kehuu Teemua kun näkee tv:ssä...

Pari liikettä vielä, suklaarasia, budapest ja panda, alessa oleva terveysvaikutteinen muovipiikkimatto, taskulamppu, kynttilä, alelaarin greatest hits-karaoke-dvd, kelloradio... 

Kolmentoista liikkeen jälkeen käytävällä ohikulkevien ihmisten töniessä pulssin tasaantuessa hiki silmiä kirvellen katselet ostoskassejasi ja mietit, että eiköhän näillä selviä...

Janoisena, nälkäisenä ja hikisenä takaisin autolle... Mieleen muistuu kun elokuussa vaimon kanssa kaupassa ollessasi nauroit ivallisesti kun vaimo ehdotti että pitäisikö tuosta alennusmyynnistä ostaa joululahjat sukulaisille jo nyt... Joululahjoja näin aikaisin, ehtiihän ne, mennääs nyt....

Mihis minä sen auton laitoin.... Mikäs viesti sinne tuulilasiin on jätetty....

Kotona vaimo kysyy "oliko ruuhkaa?".... "Saat sitten itse paketoida omat lahjasi..."

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLE, OLKAA IISISTI! TÄRKEINTÄHÄN ON RAUHOITTUA... MUISTA RAUHOITTUA... RAUHOITU!

-A-J


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

LOPETA SE VINKUMINEN TYHMÄ SOMETTAJA!

Tämä nykyinen sosiaalinen media on mahdollistanut ärsyttävän ilmiön, nimittäin VINKUMISEN! Kun ennen vanhaan joku otti päähän tai ärsytti, mutisit siitä itseksesi tai sanoit kaverillesi. Se oli tosi kivaa, meidän muiden ei tarvinnut tietää siitä välttämättä mitään. Nykyään vinkuminen on tuotu osaksi kaikenlaista keskustelua, ja kuvitellaan että SINUN VINKUMINEN kiinnostaisi yhtään ketään.
Joku hehkuttaa facebookissa tulevaa Star Wars-elokuvaa. Toinen kommentoi "piti mennä katsomaan, mutta alkaa ärsyttää tämä ylenpalttinen hehkuttaminen..." JAA! ÄLÄ VINGU!
Kun yritys mainostaa Facebookissa aktiivisesti omaa tuotettaan, jotta se saisi lisää asiakkaita ja pysyisi elossa, niin joku kommentoi "En taida tilata enää kun teidän mainos näkyy kokoajan mun facebook-seinällä..." JAA! ÄLÄ TILAA! ÄLÄKÄ VINGU!
Onkohan muissa maissa kuin Suomessa tällainen meininki? Jos ei muuta asiaa ole, niin ainakin pitää ilmoittaa muille mikä itseä ärsyttää. Ja juu, epäkohtiin voidaan puuttua, vääryyksiin ja valheisiin, mutta sellainen oman turhanpäiväisen ja mitättömän mielipiteensä julkituominen on raivostuttavaa! Ja kun se valittaminen rajoittuisi sinne omalle seinälle ja omiin päivityksiin, silloin sen kiukuttelijan voi piilottaa kokonaan, mutta kun se pitää käydä ilmoittamassa toisten päivityksiin ja kirjoituksiin! Mikä saa vinkujan kuvittelemaan, että me haluamme kuulla että sitä vituttaa juuri se sun juttusi?! EI ME HALUTA! ÄLÄ VINGU!
Toinen ongelma on se, että ihmiset, joiden nokkeluus ja järjenkäyttö riittää erottamaan suurinpiirtein vain sen, että toisen naama on eri värinen kuin toisen, pääsee nyt kertomaan omia viisauksiaan koko kansan nähtäville! Se kertoo lujaan ääneen caps lockeilla että "MEILLE EI TARVI TÄNNE TULLA KUN MEILLÄ JUOPOTKAAN EI VIELÄ SAA TARPEEKSI LEIPÄÄ JA KAIKKI ULKOMAALAISET ON VIHOLLISIA!111! RAJAT KIINNI, KAUPAT KIINNI, PUHELIN KIINNI, OVET KIINNI, KANSI KIINNI!!" Turpa kiinni! Olen avoin esim. tälle viitatulle kriittiselle maahanmuuttokeskustelulle, mutta vain, jos argumentit ja pointit on edes vähän järkiperäisiä tai perusteltuja!

VINKUMIS- JA ELÄMÄM KOULU-LUKKO FACEBOOKKIIN JA MUIHIN JULKISIIN PALSTOIHIN!



-A-J

tiistai 15. joulukuuta 2015

TESTISSÄ: Beardbrand Beard Softener, Tree Ranger

Minulle tavoittelemisen arvoinen seikka parrassani on pehmeys. Kova koppurainen parta on inhottava, se varisee ja sitä on hankala muotoilla ja saada siistin näköiseksi.
Pehmeyteen pääsee vaikuttamaan ainakin hyvällä partaöljyllä, hoitoaineen käytöllä sekä säännöllisellä kampaamisella/harjaamisella.

Olen käyttänyt hoitoainetta koko sen ajan kun minulla on pidempi parta ollut. Parhaaksi olen todennut tähän asti yhden luomuhoitoaineen, kunnes sain Dick Johnsonilta testiin tämän Beardbrandin Beard Softenerin, eli parranhoitoaineen.

Beardbrandiltä löytyy näitä parranpehmittäjiä kolmessa tuoksussa, Tea Tree, Spiced Citrus ja tämä Tree Ranger. Tree Ranger on tuoksultaan metsäinen, ainakin havupuu minulle tulee mieleen. Tuoksu on siis minun makuun miellyttävä.

Koostumus on hyvin samanlainen kuin muissakin hoitoaineissa. Valkoista, kokolailla vaahtoamatonta tahnaa, joka levittyy helposti. Ja toimii!

Niin kuin olen jo aiemmin kertonut, olen vähentänyt saippuoimista aikalailla, käytän muutaman kerran viikossa partasaippuaa leukaan, tai silloin, jos siihen on raskaammin laitettu vahaa ja öljyjä. Enkä tätäkään joka pesulla välttämättä käytä, mutta useammin kuitenkin. Ja tunnen, että se pehmentää partaani, ja pitää sen helposti kammattavana!

Suosittelenkin tätä käyttämään, jos tunnet että parran tarvitsisi vähän pehmetä. Jos taas saat pehmeyden pelkästään öljyllä, on ehkä turha tunkea sinne mitään ylimääräistä. 

Yhden jutun haluan vielä täsmentää. Saippuoissa ja mm. tässä parranhoitoaineessa esiintyy ainesosaluettelossa sana "cetearyl alcohol". Se onkin aiheuttanut ihmetystä, että voiko alkoholi olla hyväksi parralle, mutta setearyylialkoholi on ainesosa joka on saippuoissa tekemässä sen vaahdon, ja tässä hoitoaineessa emulgoimassa, eli sitomassa yhteen öljyjä ja muita aineita. Eli ole huoleti, ei ole sama kuin kossulla pesisit.
Huomioimisen arvoinen seikka on kuitenkin, ettei hoitoaine sisältäisi silikonia, se kun voi kerrostua patakarvaan, ja voi aiheuttaa mm. hilseilyä. Tässä sitä ei ole.

Beardbrand Beard Softener Tree Ranger Dick Johnsonin verkkokaupasta!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Naamanmuotoilun ja keikan onnistumisesta, eli viikonloppukuulumisia!

Huomentapäivää!

Viikonloppu on jo taittumassa arkistoon, mutta onhan meillä vielä sunnuntai.

Perjantain pikkujoulukeikka meni oikein hyvin. Etukäteen musiikki jota haluttiin soitettavan, oli vähän epäselvää, ja "laidasta laitaan" oli se millä sinne sitten oltiin valmistauduttu menemään. No, vauhdikkaampi meininki siellä jo oli kuin mitä meidän eka setti meinasi tarjota, mutta yritettiin vähän elää sen meiningin mukana, ja onnistuttiin toteuttamaan ihan hyvät bileet!
Olen nykyään aina autolla, mutta kun noissa reissuissa tahtoo mennä kuitenkin aika myöhään, ja kun minun unenlaatu ei ole kummoinen ollut moneen kuukauteen, oli olo lauantai-aamuna kuin olisi tullut sittenkin taksilla. Suurin toiveeni olisikin nyt tällä sairauslomalla, että saisi kunnolla nukuttua, eikä väsyttäisi KOKOAJAN....

Lauantaina olikin mukava tilanne, kun poika lähti mummulle yökyläilemään, ja me päästiin rouvan kanssa kaupungille syömään. Tosin jossain vaiheessa tuli mieleen, että tosiaan, sehän on pikkujoulukausi, että pääseekö sitä mihinkään edes sisään, mutta ei tarvinnut kuin yhdeltä ovelta kääntyä mahdottoman jonon takia pois, seuraavassa onnisti jo nopeasti.

Käytiin myös katsomassa Keskustorilla Joulutorin tarjontaa. Kaikenlaista makkarasta puukauhaanhan siellä oli tarjolla. Ainut mikä puuttui oli lumi. Muutenhan siellä on aika hyvä tunnelma, varsinkin kun pimeän aikaan menee.



Mutta näköjään se lumi tuli tänään taas. Ainakin Lempäälässä on maa valkoisena. Ei tuolla nyt vielä lumilingolle töitä ole, mutta alkuhan se on tuokin! Kyllä niin masentaa se harmaa ja vesisade.
Jos nyt ainakin jouluaatto olisi valkoinen täälläkin, niin olisin tyytyväinen.

Mulla on ollut taas partakriisi, kun ei ole meinannut leuka asettua mitenkään, mutta trimmasin sitä itse oikein reilusti, ja annoin sille tehokuurin taas arganöljyistä partaöljyä, niin alan olemaan jo helpotuksen puolella. Vaikka parrakkaana olo onkin kivaa, niin ei viitsisi ihan minkälaista tuppoa vaan leuassa roikotella...

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille! Lisää kahvia...

A-J
Vaikka viikset onkin huulirajan alapuolella, on ne kuitenkin luonnollisen näköiset mielestäni. Partaankin tullut jo hyvä pyöreys ja kivasti massaa. Kuinkahan pitkän sitä kasvattaisi...?



perjantai 11. joulukuuta 2015

Pikkujoulujen glamouria soittajan silmin!

Perjantai on täällä!
Mulla on tänään pikkujoulukeikka, ja mikäs sen mukavampaa! Terästetyllä glögillä pahimmat kulmat pois hiottuna toimari käskevään sävyyn ilmoittaa mitä bändi soittaa ja koska laitetaan taustamusiikki.
Roudaus tapahtuu liian monen rappusen ja tupakkaa polttavan pikkujouluilijan ohi. Kaikki kysyy "ooksää bändistä?" kun sylissä on 40kg painava vahvari.
Lavalla on yksi töpseli. Jatkoroikat kaivetaan esiin. Taustamusiikki tulee korvan vierestä omia kamoja kytkiessä juhlapaikan 30 vuotta vanhoista laitteista, jotka pätkii, välillä tulee hiljaa, välillä kaiuttimen kartioista lentää pölyä. Toimari huutaa että "koittakaa nyt saada ne kamat toimiin!"
Bändille on ruoka odottamassa. On odottanut kolmisen tuntia siinä lämpimässä pöydällä. Rosolli, kuivia leivän kannikoita, kylmää kasvisgratiinia ja nahistuneita falafel-pyöryköitä. Ja näköjään salaatinkastike.
Soitto alkaa. "Soittakaa jotain tanssittavaa alkuun!" Soitetaan Baddingia. Kaksi ihmistä tanssii. Kokeillaan vähän vauhdikkaampaa väliin. "Älkää soittako näin nopeeta vielä! Nyt sitä valssia!" Soitetaan Kultainen Nuoruus... Huomaan miettiväni paljonko kello on ja montako biisiä pitää vielä soittaa että setti on ohi...
Tauko. "Pistäkää se taustamusiikki päälle!" Talon kamat pätkii... "Lujempaa!"

Toinen setti alkamassa. Mahassa alkaa kiertää. Olikohan se gratiini ollut siinä pöydällä juuri vähän liian kauan...
Nyt mennään astetta vauhdikkaammin. Etukäteen on toivottu CCR:ää... No mennään sillä.
Joku tulee kesken kertosäkeen viittomaan ja huutamaan naaman eteen. Väliosassa kyyristyt viittojan tasolle samalla kun jatkat soittamista. Hän toivoo humppaa. Jatkaa toivebiisien luettelemista huutamalla samalla kun nouset takaisin mikrofonin ääreen laulamaan toista säkeistöä...
Biisin jälkeen kerrot että yleisö on toivonut humppaa. Joku huutaa haluavansa Hectoria. Lavan eteen muodostuu rykelmä jossa ryhmä ihmisiä huutaa satunnaisia artistien ja kappaleiden nimiä. Hymyilet, ja sanot että "katsotaan mitä voidaan toteuttaa." Jatkat settiä.
Viimeiseen settiin kaikki irti. Nyt tupakalla kävijät on juoneet tarpeeksi monta lonkeroa, ja tanssivat villisti Kaija Koon tahtiin. Joku huutaa Dingoa. Toinen huutaa ettei varmaan tanssi jos tulee Dingoa. Soitetaan Levoton tuhkimo. Yksi ei tanssi.

Viimeinen biisi soitettu. Ei riitä. Vielä yksi biisi soitetaan. Sekään ei riitä. Bändi lopettaa silti. Alkaa roudaus. Joku tulee lavalle. Kaatuu mikkiständiin. Kaataa kitaristin kitaran. Ei mene rikki. "Te olitte tosi hyviä! Onko teillä levyä?" Joku tulee toteamaan, että ette sitten soittaneet sitä humppaa... "Ottakaa huomioon minun ikäni." Pyydän anteeksi.

Koko roudauksen lavalla seisoo sama ihminen glögilasi kädessä ja toistelee "te olitte kyllä hyviä! Onko teillä keikkoja paljon? Teettekö te tätä työksenne?" Kannat 40kg painavan vahvarin takaisin liukkaita ulkorappusia vesisateessa kaikkien tupakalla olijoiden välistä. Joku taputtaa todella lujaa olkapäästä "Hyvä bändi!" toinen huutaa vielä perään "Ei tullu Hectoria!"

Oho, kerroin jo etukäteen mitä illan keikalla menee!
Ei vaan, mukavaa hommaahan tuo soittaminen on. Pikkujoulut on niin iloisia juhlia...

A-J

maanantai 7. joulukuuta 2015

Better to burn out, than to fade away?

Tervehdys taas!

Parrakkaan Miehen blogissa on ollut pieni radiohiljaisuus hetken aikaa. Pahoittelut siitä. Olen tällä hetkellä sairauslomalla nyt vähän kaikesta, ja lämmittelen täällä talossa takkoja.

Totesivat nimittäin työterveydessä reilu viikko takaperin minulla olevan vakava työuupumus...!
Kyllä sitä osaakin olla sokea kaikille merkeille, jotka nyt virallisen diagnoosin jälkeen tuntuvat jopa typerän ilmiselviltä...

En ole nukkunut moneen kuukauteen kunnolla, ja tämä on sitten saanut lopulta aikaan erinäköisiä oireita kehossa ja mielessä. Huonot yöunet taas ovat tulleet monen eri tapahtuman johdosta, reilun vuoden ajalta, liittyen tuonne työrintamaan. Mutta nyt kun ongelma on suurinpiirtein selvillä, voi aloittaa korjaamisen.

Työuupumus, "burnout", ei ole kovin harvinainen ilmiö. Jokainen meistä on siitä vähintään kuullut. Minä kuvittelin, että se tulee sellaisille jotka tekee töitä suurinpiirtein 10 vuotta ympäri kellon ilman lomia, mutta kyllä se tulee näköjään hiukan helpomminkin. Joka neljäs suomalainen kärsii työuupumuksesta(Lähde: Ylen uutiset 2.6.2014) , joka on yllättävän paljon. Ja nykyisellä taloustilanteella piikki on varmasti nousussa.

No, minullahan on asiat tosiaan jo ihan hyvin, kun ongelma on tiedossa, ja "eheytyminen" on aloitettu.
Nyt pitää vielä löytää oikeanlaiset ratkaisut tuohon työmaailmaan, jotta pystyn välttämään tämän jatkossa. Luulen, että ainakin helpompaa sen välttely tulee olemaan, kun olen kerran tämän kokenut.

Mielenkiinnosta kysynkin, onko muilla ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Kuinka kauan toipumiseen meni?

Minä menen takaisin tuijottelemaan takkaa, mutta tartun taas blogiin pian todenteolla, tämähän on kuitenkin hauskaa puuhaa!

A-J