maanantai 7. joulukuuta 2015

Better to burn out, than to fade away?

Tervehdys taas!

Parrakkaan Miehen blogissa on ollut pieni radiohiljaisuus hetken aikaa. Pahoittelut siitä. Olen tällä hetkellä sairauslomalla nyt vähän kaikesta, ja lämmittelen täällä talossa takkoja.

Totesivat nimittäin työterveydessä reilu viikko takaperin minulla olevan vakava työuupumus...!
Kyllä sitä osaakin olla sokea kaikille merkeille, jotka nyt virallisen diagnoosin jälkeen tuntuvat jopa typerän ilmiselviltä...

En ole nukkunut moneen kuukauteen kunnolla, ja tämä on sitten saanut lopulta aikaan erinäköisiä oireita kehossa ja mielessä. Huonot yöunet taas ovat tulleet monen eri tapahtuman johdosta, reilun vuoden ajalta, liittyen tuonne työrintamaan. Mutta nyt kun ongelma on suurinpiirtein selvillä, voi aloittaa korjaamisen.

Työuupumus, "burnout", ei ole kovin harvinainen ilmiö. Jokainen meistä on siitä vähintään kuullut. Minä kuvittelin, että se tulee sellaisille jotka tekee töitä suurinpiirtein 10 vuotta ympäri kellon ilman lomia, mutta kyllä se tulee näköjään hiukan helpomminkin. Joka neljäs suomalainen kärsii työuupumuksesta(Lähde: Ylen uutiset 2.6.2014) , joka on yllättävän paljon. Ja nykyisellä taloustilanteella piikki on varmasti nousussa.

No, minullahan on asiat tosiaan jo ihan hyvin, kun ongelma on tiedossa, ja "eheytyminen" on aloitettu.
Nyt pitää vielä löytää oikeanlaiset ratkaisut tuohon työmaailmaan, jotta pystyn välttämään tämän jatkossa. Luulen, että ainakin helpompaa sen välttely tulee olemaan, kun olen kerran tämän kokenut.

Mielenkiinnosta kysynkin, onko muilla ollut vastaavanlaisia kokemuksia? Kuinka kauan toipumiseen meni?

Minä menen takaisin tuijottelemaan takkaa, mutta tartun taas blogiin pian todenteolla, tämähän on kuitenkin hauskaa puuhaa!

A-J



2 kommenttia:

  1. Moi!

    Hyvä aihe ja kirjoitus. Itsellä samanlainen tilanne tällä hetkellä, tosin ei pelkästään työstä johtuvana vaan myös äitiyden ja elämän tuomien haasteiden ja huolien takia jo vuosien takaa painavat asiat alkoivat pikku hiljaa puskea pintaa. Ensin meni yöunet ja sitten tuli kaikkea pientä kremppaa siellä täällä. Ja voin täysin samaistua tuohon tunteeseen että näin jälkikäteen ajateltuna tulee vahva "no oishan se pitänyt arvata!" fiilis.

    Takkojen tuijottelun sijaan keskityn joogaamaan, hetkeen keskittyminen tavalla tai toisella on hyväksi. Hyväksyminen ettei tartte jaksaa jos ei haluu tuo melko levollisen tuntee ja antaa parantumiselle mahdollisuuden. Nyt jo takana neljä huomattavasti normaalimmin nukuttua yötä, ilman unilääkkeitä! Tie on vielä pitkä ja vasta pari kuukautta parantelua takana, mutta fiilis on hyvä ja levollinen.

    Toivottavasti sulle löytyy keinot parantua! Hiljaa hyvä tulee. :)

    - Marika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika tsempeistä! Joo, kyllä ihmiselle vain tulee jossain vaiheessa raja vastaan. Hyvä jos sullakin alkaa kirkkenemään, parastahan on se kun huomaa ja hyväksyy itse oireensa, silloin ollaan jo hyvää matkaa kohti tervehtymistä! Kovasti jaksamisia sinnekin!

      Poista