Parrakkaan vuosi; muuttoa, menetyksiä, mahtavuutta...

Joulukuu '15

Uuden vuoden aatto! 

Vuosi on mennyt järjettömällä nopeudella! ...sanonkohan mä tuon joka vuosi...?

Mutta nyt tuntuu todella siltä että vuosi on vilahtanut ohi! Muistan kun asuttiin vielä Tampereella Iidesrannassa viime uutena vuotena, poika ei saanut nukuttua kuin vasta klo 00 jälkeen, kun kovin pommitus oli ohi. Ja klo 3 aamuyöllä meikäläinen heräsi uudelleen kun ilon sanansaattajat oli palanneet kapakista ja aloitti jollain "karjala takaisin"-suihkupadalla ja kissanpieruilla jatkotouhut naapuritalossa, ja meidän ikkunan taakse(asuttiin maan tasolla kerrostalossa) piti raketit asentaa...

Helmikuu '15

Parrallakin voi näyttää babyfacelta...

Kohokohdat tältä vuodelta, jotka tulevat äkkiseltään mieleen, on että tuli tehtyä enemmän keikkoja tänä vuonna kuin viime vuonna, muutettiin Tampereelta Lempäälään ja maaliskuun lopussa aloitin tämän blogin!

Aluksi minulla oli puhtaasti ajatus tosiaan kirjoittaa suurinpiirtein vain erilaisista parranhoitotuotteista arvosteluja, ja jonkin verran ehkä kirjoitella omia ajatuksia asiasta tai asian vierestä. Tämä on kuitenkin karannut ainakin näin loppuvuotta kohti siihen, että kirjoittelen siitä asian vierestä, ja vähemmän niitä tuotetestauksia. Niitäkin on luvassa, mutta kirjoittaisin mielelläni sellaisista tuotteista jotka ovat oikeasti esille nostamisen arvoisia, kuin vain sitä "perusosastoa" olevista partaöljyistä jne.
Nimittäin nyt kun partaöljyjä on testannut kymmeniä, huomaan, että se on lopulta melko samanlaista tuotteesta toiseen, ja on hyvin yksilöllistä miten se sinun partaasi käyttäytyy... Tuoksut on oikeastaan ne poikkeavat ja jotkut öljyt ei tee välttämättä mitään partasi eteen, korkeintaan kadottavat sen tuuheuden. Ne kuitenkin pääasiassa sisältävät samoja luonnonöljyjä, joten kaikista öljytestauksista kirjoittaminen ei tunnu kovin järkevältä, ne alkavat helposti toistaa itseään...
Mutta ei hätää, niitä on kuitenkin vielä tulossa! Mielenkiintoisia vahoja, saippuoita jne. on tuolla hyllyssä odottamassa pääsyään testiin!
Ja mikä parasta, pienessä ajassa lukijamäärät ovat kasvaneet merkityksellisesti! Onhan sellaisella virallisen blogiportaalin blogilla tietysti heittämällä enemmän lukijoita kuin mitä Parrakkaan Miehen sivut tavoittaa, mutta ei minun niihin kannata blogiani verratakaan. Olen tyytyväinen siitä, että edes jotakuta kiinnostaa lukea horinoitani. Ja meitä parrakkaita on paljon, joita yhdistää samat mielenkiinnot ja on ollut kiva jakaa kokemuksia ja ajatuksia partoihin liittyen erilaisten ihmisten kanssa! Eli lisää tätä!

Kuva: Jukka Vahter

Keikkojakin on tosiaan tullut tehtyä enemmän kuin 2014, vaikka en olekaan määriä kirjoittanut ylös mihinkään... Mutta ei tässä mitään aktiivimuusikoita kai näillä määrillä vielä olla, muutama keikka kuukaudessa korkeintaan. Ja se mielestäni saa pysyäkin sillä tahdilla, nyt se ei vielä vie kaikkea vapaa-aikaani, ja jos sitä ammattimaisemmin alkaisi tekemään, pitäisi tehdä sitten reilusti enemmän että se olisi kannattavaa. Joten tällainen balanssi on minulle miellyttävä, silloin tällöin ja monipuolisesti trubaduurikeikkaa, bändikeikkaa ja duokeikkaa.

Trubaposeeraus...

Tampereelta poismuutto on kypsytellyt mielessäni jo pitempään, ja jossain vaiheessa ajattelin, että voisi muuttaa sinne synnyinseudun kulmille, Ouluun asti, mutta nyt on askel otettu toiseen suuntaan, eli tänne Lempäälään... Ei tosiaan kauas ole päästy, eikä nyt varsinaisesti ole tarvekaan Tampereesta eroon päästä, mutta maiseman vaihtelua kaipasin, ja tämä on nyt tyydyttänyt sitä hieman. Ja erikoisten sattumien kautta päästiin vielä asuttamaan hienoa hirsitaloa järven rannalla, niin kyllähän täällä kelpaa! Pääsee tutustumaan tähän omakotitaloasumiseen, ja kokeilemaan, onko tämä syrjässä eläminen meitä varten. Ja toistaiseksi ainakin, kun tässä nyt on sen muutaman kuukauden asunut, tuntuu että on se. Rauhallinen ympäristö on luksusta, ja tänäänhän sen kuulee sitten että kantautuuko tänne edes ne uuden vuoden rakettien metelit sisään...

Raskaitakin asioita tapahtui, kun päätimme ottaa viime vuoden lopussa uuden koiran, kun edellinen jouduttiin lopettamaan ennenaikaisesti helmikuussa 2014... Alpo ehti olla meillä alle vuoden, kun jo jouduimme luopumaan siitäkin. Alusta asti Alpon kanssa oli erilaisia ongelmia, se ei löytänyt paikkaansa laumassa, ja otin välillä sen kanssa yhteen melko rajustikin... Alpolla oli myös ajoittaista jalan klenkkausta, ja suolistovaivaa. Uudelleensijoittamispäätös kuitenkin kasvattajan kanssa tehtiin muutama viikko tänne Lempäälään muuton jälkeen, kun Alpon käytös kaikkien kokeilujen, jääkausien, hoidossa olon jne. jälkeenkään ei muuttunut, ja luotto koiraan oli tyystin kadonnut. Käytöksen eteen olisi pitänyt tehdä extramäärä töitä, ja teimme silloin perheen kanssa raskaan päätöksen, että Alpon olisi hyvä olla jonkun sellaisen perheen tai ihmisen taloudessa, jossa ei ole lapsia, ja aika riittää keskittymään koiraan sen tarvitsemalla määrällä. Ennen uuden kodin etsinnän aloittamista Alpo kuitenkin käytettiin kasvattajan toimesta vielä eläinlääkärissä tutkituttamassa jalka perinpohjin, ja siellä kävi ilmi, että jalassa oli synnynnäinen vika, joka on todennäköisesti kipuillut kovasti koko sen elämän ajan. Polvi ei ole mennyt sijoilleen koskaan, lihakset olivat täysin kehittymättömät siinä jalassa ja toisessakin takajalassa oli löysyyttä nivelissä. Leikkaus olisi pitänyt suorittaa välittömästi, eikä takeita lopulliselle korjaantumiselle ollut siltikään, joten meille suositeltiin Alpon lopettamista, ja sen kivuista päästämistä.

Alpo 11 viikkoa...

Aina valmis, ja kauhealla metsästysvietillä varustettu...

Eikä siinä muu auttanut. Alpon kivut kuitenkin selittivät monta käytösongelmaa, joita sen kanssa kohtasimme. Mutta lohduttihan sekin tieto melko vähän..
Se oli jo toinen koira peräjälkeen, jonka kanssa kävi niin, että jouduttiin lopettamaan ennenaikoja. Päätimme että emme mietikään omaa koiraa hetkeen. Katsotaan tuleeko sellaista enää koskaan.

Viimeinen kuukausi tästä vuodesta on mennyt sairauslomalla, ja onkin ollut kova pysäyttäjä omille ajatuksille. Nyt pitää alkaa miettimään asioita uudelta kantilta.

Kaikenlaista on siis ehtinyt tapahtua vuoden aikana, ja silti tuntuu että se meni nopeasti.

Nyt olen innostunut tuosta kuvaamisesta, ja ajattelin tehdä lisää videoita tuonne YouTube-kanavalle, jos ne ihmisiä vaan kiinnostaa! Kirjoittamista en kuitenkaan aio jättää, tämä on mukavaa, ja pidän kovasti ajatuksien ylöskirjaamisesta. Mutta on tuossa kuvaamisessa, ja varsinkin editoinnissa oma juttunsa!

Ensi vuonna aion jatkaa myös missiotani tehdä juuri niitä asioita jotka houkuttaa, ajattelematta sekuntiakaan mitä muut niistä ajattelevat!

Tervetuloa vuosi 2016, tehdään siitä loistava!

-A-J/Parrakas Mies

–