Mulla on tänään pikkujoulukeikka, ja mikäs sen mukavampaa! Terästetyllä glögillä pahimmat kulmat pois hiottuna toimari käskevään sävyyn ilmoittaa mitä bändi soittaa ja koska laitetaan taustamusiikki.
Roudaus tapahtuu liian monen rappusen ja tupakkaa polttavan pikkujouluilijan ohi. Kaikki kysyy "ooksää bändistä?" kun sylissä on 40kg painava vahvari.
Lavalla on yksi töpseli. Jatkoroikat kaivetaan esiin. Taustamusiikki tulee korvan vierestä omia kamoja kytkiessä juhlapaikan 30 vuotta vanhoista laitteista, jotka pätkii, välillä tulee hiljaa, välillä kaiuttimen kartioista lentää pölyä. Toimari huutaa että "koittakaa nyt saada ne kamat toimiin!"
Bändille on ruoka odottamassa. On odottanut kolmisen tuntia siinä lämpimässä pöydällä. Rosolli, kuivia leivän kannikoita, kylmää kasvisgratiinia ja nahistuneita falafel-pyöryköitä. Ja näköjään salaatinkastike.
Soitto alkaa. "Soittakaa jotain tanssittavaa alkuun!" Soitetaan Baddingia. Kaksi ihmistä tanssii. Kokeillaan vähän vauhdikkaampaa väliin. "Älkää soittako näin nopeeta vielä! Nyt sitä valssia!" Soitetaan Kultainen Nuoruus... Huomaan miettiväni paljonko kello on ja montako biisiä pitää vielä soittaa että setti on ohi...
Tauko. "Pistäkää se taustamusiikki päälle!" Talon kamat pätkii... "Lujempaa!"
Toinen setti alkamassa. Mahassa alkaa kiertää. Olikohan se gratiini ollut siinä pöydällä juuri vähän liian kauan...
Nyt mennään astetta vauhdikkaammin. Etukäteen on toivottu CCR:ää... No mennään sillä.
Joku tulee kesken kertosäkeen viittomaan ja huutamaan naaman eteen. Väliosassa kyyristyt viittojan tasolle samalla kun jatkat soittamista. Hän toivoo humppaa. Jatkaa toivebiisien luettelemista huutamalla samalla kun nouset takaisin mikrofonin ääreen laulamaan toista säkeistöä...
Biisin jälkeen kerrot että yleisö on toivonut humppaa. Joku huutaa haluavansa Hectoria. Lavan eteen muodostuu rykelmä jossa ryhmä ihmisiä huutaa satunnaisia artistien ja kappaleiden nimiä. Hymyilet, ja sanot että "katsotaan mitä voidaan toteuttaa." Jatkat settiä.
Viimeiseen settiin kaikki irti. Nyt tupakalla kävijät on juoneet tarpeeksi monta lonkeroa, ja tanssivat villisti Kaija Koon tahtiin. Joku huutaa Dingoa. Toinen huutaa ettei varmaan tanssi jos tulee Dingoa. Soitetaan Levoton tuhkimo. Yksi ei tanssi.
Viimeinen biisi soitettu. Ei riitä. Vielä yksi biisi soitetaan. Sekään ei riitä. Bändi lopettaa silti. Alkaa roudaus. Joku tulee lavalle. Kaatuu mikkiständiin. Kaataa kitaristin kitaran. Ei mene rikki. "Te olitte tosi hyviä! Onko teillä levyä?" Joku tulee toteamaan, että ette sitten soittaneet sitä humppaa... "Ottakaa huomioon minun ikäni." Pyydän anteeksi.
Koko roudauksen lavalla seisoo sama ihminen glögilasi kädessä ja toistelee "te olitte kyllä hyviä! Onko teillä keikkoja paljon? Teettekö te tätä työksenne?" Kannat 40kg painavan vahvarin takaisin liukkaita ulkorappusia vesisateessa kaikkien tupakalla olijoiden välistä. Joku taputtaa todella lujaa olkapäästä "Hyvä bändi!" toinen huutaa vielä perään "Ei tullu Hectoria!"
Oho, kerroin jo etukäteen mitä illan keikalla menee!
Ei vaan, mukavaa hommaahan tuo soittaminen on. Pikkujoulut on niin iloisia juhlia...
A-J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti