Minä olen fiilistellyt elämää aika paljon enemmän tässä kohta kahden vuoden ajan. Ennen asennoiduin kaikkeen uuteen liikaa miettien. Ajatukset kuten "mitähän muutkin sanoo", "kehtaankohan", tai "onko minusta siihen" valtasi mielen, ja monesti erilaisiin asioihin tai tilaisuuksiin ryhtyminen jäi toteutumatta, mikä tietysti harmittaa tai jää mietityttämään jälkeenpäin.
Viime vuonna päätin aloittaa oman blogin kirjoittamisen. Olin miettinyt oman blogin kirjoittamista usein ennenkin, olin aina pitänyt tekstin tuottamisesta. Se oli kuitenkin jäänyt aina noiden edellämainittujen ajatusten jalkoihin, eikä halu muuttunut koskaan teoksi. Kunnes maaliskuussa 2015 perustin komealta kalskahtavan "Parrakas Mies"-blogin! Tuli tehtyä, ja hauskaa on ollut!
Alkuvuodesta kaverini vinkkasi, että erääseen mainokseen etsittiin parrakasta kaveria esittämään merimiestä, ja kehoitti minua hakemaan roolia. Ensimmäinen ajatukseni meinasi olla, etten viitsi... Miksen viitsi?! Tottakai haen!
Pääsinkin lopulta mukaan mainokseen, ja päivä oli unohtumaton! Aurinkoisena kevätpäivänä Vuosaaren satamasta lähdettiin aidolla kalastajatroolarilla merelle, ja vaikka kuvaaminen aluksi jännitti, tuntui kaikki todella mukavalta ja uutuudenviehätys oli käsin kosketeltava! Tiesin, kun istuin laivan kannella katsellen ulapalle verkkoja selvitellen, aurinko silmiäni häikäisten, että tämä päivä ei tule unohtumaan koskaan!
Kun uskalsin, saavutin uusia mahdollisuuksia. Muutaman viikon jälkeen noista kuvauksista puhelimeni soi, ja minua pyydettiin koekuvauksiin toista mainosta varten. "Sulla on kuulemma parta ja oot ollut mainoksessa ennenkin, tuutko koekuvauksiin?" Tähän kysymykseen osasin vastata jo paljon nopeammin! "Tottakai tulen!"
Kävin koekuvauksissa, mutta niistä lähdön jälkeen itsevarmuus ei ollut tekemisen suhteen kovin korkealla. Tässä mainoksessa oli jo repliikkejä, ja kun en ollut koskaan ennen näytellyt, tuntui repliikkien esittäminen toimistomiljöössä kameralle lievästi sanottuna vieraalta. Päätin kuitenkin, että tämä on vedettävä täysiä, ja yrittää tehdä parhaansa. Muutaman viikon päästä minulle ilmoitettiinkin, että minut on valittu mainokseen!
Kahden päivän kuvaukset olivat nekin aivan mahtava kokemus! Lopputuloskin oli oikein hauska, ja olen ylpeä itsestäni, että uskalsin, ja suoriuduin ehjin nahoin niistäkin filmauksista! Ja miksen olisi.
Sairastuttuani työuupumukseen vuodenvaihteessa, ja tuijotellessani takkatulta kotona, mietin syitä siihen mikä minut on tähän tilanteeseen saattanut. Ja pikkuhiljaa ajatukset alkoivat senkin suhteen kirkastumaan. Olin tehnyt työtä, joka oli täysin erilaista kuin mitä itse olin ajatellut. YT:iden seurauksena olin siirretty varastomiehen tehtäviin, ja työnkuva myyjän roolista oli muuttunut radikaalisti. Olin haaveillut pitkän aikaa siitä, että pääsisin tekemään jotain mielenkiintoista, virikkeellistä ja monimuotoista hommaa, ja sairauslomalla ahdistuneena pelkästä roskien viemisestä päätin, että heti kun tulee mahdollisuus, toteutan tämänkin haaveen.
Haaveen toteutin elokuun alussa. Nyt olen tyytyväinen siihen, että uskalsin lähteä varastomiehen työstä, enkä ole katunut päätöstä hetkeäkään.
Tällä kaikella haluan sanoa, että älä anna ajatustesi olla kokemusten tiellä. Älä jätä mitään asiaa tekemättä vain sen takia, että pelkäät. Kokemukset antavat aina enemmän elämää, kuin uskalluksen puute.
Jonkun mielestä nämä voivat olla latteuksia, minulle nämä ovat kantava voima. Joku viisas on joskus sanonut "sano enemmän "kyllä", kuin "ei"." I love it.
Tähän syksyyn mennään taas niin, että koetaan uudenlaisia asioita, ja niistäkin aion kirjoittaa täällä omassa blogissani myöhemmin!
Katse ylös, silmät auki ja kaulukset suoraan! Hyvä siitä tulee!
A-J/Parrakas Mies
