perjantai 29. tammikuuta 2016

Parrankasvatuksen "kiusalliset vaiheet"

Kuvitellaanpa seuraavankaltainen tilanne.
Päätät aloittaa parrankasvatuksen lyhyestä pituudesta isompaan partaan. Annat trimmereiden ja koneiden levätä rauhassa vessan kaapissa, ja ajattelet että ah, kohta leukaani peittää komea ja tyylikäs paksu kokoparta. Muutaman viikon kasvatuksen jälkeen katsot itseäsi peilistä, ja ajattelet, että eihän tämän tältä pitänyt näyttää?! Enhän minä tämän näköisenä halua ulos lähteä! Ainakin se lyhyempi malli oli siistimpi ja tyylikkäämpi! Karvat sojottavat joka suuntaan, eikä kampa auta. Leuka näyttää jotenkin irstaalta, ja epämiellyttävän puolikarvaiselta... Saattaa olla että harkitset jopa luovuttamista, ei minulle sittenkään sovi pitempi parta. Kuulostaako tutulta? Ei hätää!

Parran kasvattamiseen kuuluu nimenomaan tällaiset "kiusalliset vaiheet". Tähän loistavasti kuvaavaan termiin törmäsin silloin kun itse aloitin parrankasvattamisen pidempään malliin. Joku partamiehistä YouTubessa selosti kuinka "awkward stages" kuuluu koko hommaan. Jossain mitassa karva alkaa kääntyä väärään suuntaan, ja näyttää typerältä kasvoillasi, mutta kun annat sen vain jatkaa kasvamistaan, alkaa peilikin jo kohtelemaan ystävällisemmin.

Ja näitä "kiusallisia vaiheita" tulee useampia. Jossain vaiheessa alkaa näyttää jo siltä, että eihän tämä niin paha olekaan, ja taas parin viikon päästä alat vapisevin käsin kurottautumaan partatrimmeriin. Mutta näpit irti, kohta ollaan taas pidemmässä pituudessa, ja partasi alkaa taas rokkaamaan.

Kun sisäistin tämän ajatuksen itse parrankasvatuksen alkuvaiheessa, hyväksyin paremmin sen, että joissain pituuksissa parta ei vain yksinkertaisesti voi näyttää hyvältä. Mutta kun vain jaksaa odottaa, että se vielä siitä kasvaa, odotus kyllä palkitsee.

Älä siis missään nimessä vaivu synkkyyteen, tai varsinkaan ala pakittamaan parrankasvatuksesi kanssa, vaan anna sen kasvaa. Kyllä se siitä. Jossain vaiheessa kun partakarva on pidempää, alkaa painovoima tulla mukaan, ja parta alkaa pikkuhiljaa kääntymään oikeaan suuntaan, viikset istuvat paremmin siihen ylähuulelle, ja posketkin näyttävät tasapainoisemmilta.
Itsestäänhän parta ei toki siihen siistiin malliin käänny, ja matkan varrella täytyy käyttää saksia hiukan, ja kampaa vielä enemmän, mutta lyhentää ei kannata eikä tarvitse. Saksia näytetään vain niille kaikista v*ttumaisimmille karvoille jotka ei kampaa eikä pahaa tuijotusta usko.

Joten, parrankasvattaja(hieno termi, käyntikorttiainesta), muista, että vaikka parta saattaa näyttää joinain aamuina pahalta, vaikka sille mitä tekisit ja millä läträisit, anna sen kasvaa. Se tulee vielä palvelemaan sinua hyvin!

Tsemppiä kasvattamiseen toivoo Parrakas Mies!

maanantai 25. tammikuuta 2016

Partaöljy – ensimmäinen askel parempaan parranhoitoon

Olet kasvattanut komean karvoituksen leukaasi, ja olisikin sääli jättää se huonoon kuntoon kaiken tämän työn jälkeen, mutta et tiedä mistä hoitamisen aloittaisit. Vastaus on partaöljy.

Partaöljystä on kirjoitettu toki moneen otteeseen blogissani. Eikä suotta. Sehän on ensimmäinen tuote, mikä parrastansa paremmin huolehtivan kuuluu hankkia. Tai no, kampahan se ihan ensimmäinen on. Mutta partaöljy on tärkeä aine parrallisena olemisen jatkuvuuteen. Ja siitä syystä ei ole turhaa nostaa sitä jälleen kerran puheenaiheeksi blogissani. Yritän nyt antaa yhdellä postauksella vastauksen monia mietityttäneisiin kysymyksiin.

Mitä partaöljy tekee? 
Partaöljy hoitaa partakarvaa, ravitsee sitä, ja antaa karvalle terveen kiillon, mutta ensisijaisesti partaöljyn tarkoitus on hoitaa ihoa karvan alla.
Moni mies valittaa kutisevaa partaa, ja monesti parrastansa luopuvan syynä on kyllästyminen syyhyävään leukaan ja jatkuvaan kutinaan. Parta saattaa myös hilseillä, iho kuivuu ja alkaa lohkeilemaan, jolloin partakarvaan leviää kuivaa ihoa, joka näyttää ja tuntuu epäsiistiltä.
Näihin apu on nimenomaan partaöljy. Kun öljy pääsee iholle, se ravitsee ihon, ja antaa sille hiukan kosteutta. Kutina vaimenee ja jopa loppuu kokonaan, ja myös hilseily katoaa, jolloin saat siistin raapimista kaipaamattoman leukaryijyn!

Mitä partaöljy sisältää? 
Partaöljy on nimensä mukaisesti nestemäistä öljyä, joka on valmistettu luonnollisista öljyistä, joilla jokaisella on hiukan erilaisia hoidollisia vaikutuksia. Ainesosaluettelossa saattaa vilahtaa mm. arganöljy(arganoil, Argania spinosa), joka mm. pehmentää ja kosteuttaa ihoa, manteliöljy(almond oil, prunus dulcis), joka suojaa ja edistää verenkiertoa, aprikoosinkiviöljy(apricot kernel oil, prunus armeniaca), joka kiinteyttää ihokudosta ja varastoi kosteutta ihoon, jojobaöljy,( jojoba oil, simmondsia chinensis), joka mm. antaa ihon pinnalle sen tarvitseman talin, jolloin se vähentää ihon omaa talintuotantoa, ja niin rauhoittaa ihoa. Muitakin luonnonöljyjä partaöljyissä vilahtelee, ja kaikilla sama teema; tehdä hyvää iholle.

Tuoksuja partaöljyissä on loputtomiin. On puun tuoksua, sitruunan tuoksua, hajusteetonta... Sinun tehtäväsi on löytää itseäsi miellyttävä tuoksu.
Tuoksu partaöljyissä ei kuitenkaan yleensä ole kovin hallitseva. Vaikka alkuun parta tuoksuisikin voimakkaasti öljyn sisältämälle hajusteelle, kokemukseni mukaan tuoksu laimenee päivän mukaan jokaisessa öljyssä. Poikkeuksia laajassa valikoimassa toki on.

Mistä partaöljyä saa? 
Partaöljyn shoppaaminen kannattaa aloittaa esimerkiksi Shave Club Finland -verkkokaupasta.Tämä turkulainen verkkokauppa on ottanut sydämen asiakseen miesten tyylikkyydestä hoitamisen, ja muun muassa partaöljyvalikoima on heillä viimeisen päälle. Ja siinä saattaa toki piillä pieni ongelmakin. Valikoimaa on, mistä tiedän mikä minulle sopii? Vastaushan on, että et mistään. Mutta jostain pitää aloittaa, ja hyvä alkajan öljy voisi olla vaikka Mr. Bear Familyn Woodland-partaöljy.
Toinen paikka, mistä partaöljyjä voisi tilata, on razormaster.com. He myyvät esimerkiksi islantilaisten valmistavaa Fit For Vikings-partaöljyä, joka on myös kokeilemisen arvoinen sarja.

Lopulta kuitenkin huomaat, että partaöljyjä alkaa olla jokaiselle viikonpäivälle oma tuoksunsa, ja kylpyhuoneen hyllyyn täytyy raivata lisää tilaa, jotta partasi saa ansaitsemansa valikoiman.

Kuinka partaöljyä käytetään?
Suosittelen käyttämään partaöljyä aina suihkun/naamanpesun jälkeen. Kosteana ihohuokoset ovat auki, ja imeytyminen iholle tapahtuu paremmin. Tiputa muutama tippa kämmenelle(pidemmälle parralle enemmän, n. 7-10 tippaa, lyhyelle parralle ja sängelle vähemmän, n. 4-7 tippaa), hiero kämmeniin ja sormenpäihin, ja levitä partaan ihoa myöten. Tärkeää olisi saada sitä nimenomaan levitettyä sinne iholle parran alla. Sui partaa muutaman kerran öljyisillä käsillä, huuhtele kädet ja kampaa parta lopuksi, jotta öljy levittyy tasaisesti.

Partaöljyjä myydään erilaisissa pakkauksissa. On pipettipulloa (mm. Mr. Bear Family), tippalukollista pulloa (mm. Beardbrand) ja oma henkilökohtainen suosikki-annostelumalli, pumppupullo (mm. Fellows EG).
Pumppupullo on siitä loistava, että annostelu on sillä helppoa, ja se ei öljyä itse pulloa. Voit napata pullon hyllystä, pumpata pari pumppausta kämmenelle, ja laittaa pullon pois. Ei korkin kiertämisiä, ei ravistamisia tai muuta hankalaa.


Parrakas, ota siis se ensimmäinen askel partasi hellimiseen, ja hommaa sille hyvä partaöljy! 

-A-J/Parrakas Mies







sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Keikkoja ja paheita!

Oikein hyvää sunnuntaita ihmiset!

Viikko taas vierähti siinä sivussa. 
Oikeastaan muuta mainittavaa ei meikäläisen viikossa tapahtunut, kuin että oltiin Heartbreakers-bändillä viikonloppuna soittamassa pari keikkaa Tampereella. 
Perjantaina soitettiin Aussie Barissa Hämeenkadulla pari settiä alkuiltaan vähän bilemusaa. Baari oli oikein mukava, henkilökunta ystävällistä ja kovin auttavaista, roudausavut ja laitekytkentäjeesit tuli nohevasti, ja ihan pyytämättä! 
Sen verran täytyy vielä mainita että burgerit vaikutti olevan todella hyviä heidän keittiöstään, kannattaa käydä kokeilemassa jos burgerihammasta yhtään kolottaa!
Aussie Barin soundcheck-säätöä. Viljami on fiiliksissä tilanteesta. Kuva: Tuomas Rajamäki/Heartbreakers

Eilen lauantaina oltiin sitten häissä Finlaysonin kupeessa soittamassa kolme settiä. Upea oli meininki sielläkin! Hääpari oli rento ja juhlaväki tanssi upeasti mukana. Soitto kulki omastakin mielestä jotenkin erityisen mallikkaasti koko bändiltä, ja oli rento ja hyvä fiilis vetää.

Olen tästä ennenkin kirjoittanut kai, mutta olen tottunut nykyään käymään noilla keikoilla autolla, ja se tuntuu aina vaan paremmalta ratkaisulta. Ennen siihen hommaan kuului vähän se että otetaan muutama(...) olut ja hauskanpito tehdään sitten sitä kautta. Nyt se hauskuus ja viihtyvyys löytyy ihan erilailla. Lähtee kotiin kun siltä tuntuu ja aamulla on taas hyvässä vedossa. 
Tämä kuulostaa nyt joltain AA-kerhon jäsenpuheelta, mutta sanotaanko näin että ei mulla vielä pari vuotta sitten käynyt mielessäkään että kävisin autolla keikoilla. En tiedä miksi.  

Yhden paheen olen tässä nyt ehkä kehitellyt kyllä itselleni. Olen muutaman kerran polttanut pesällisen piippua. Lopetin tupakanpolton kun poika syntyi kohta neljä vuotta sitten, eikä minulla ole ollut minkäänlaisia haluja sitä enää sen jälkeen aloittaa, mutta jostain syystä jokin aika sitten mieleeni tuli sellainen romantisoitu ajatus, että voisi silloin tällöin polttaa piipullisen jotain hyväaromista piipputupakkaa ja mietiskellä syntyjä syviä. Ja onhan ne briaaripiiput hienojakin. 
Tästä intoutuneena otin kyseisestä harrastuksesta enemmän selvää, ja onhan se piipun poltto ihan oma maailmansa. Eroavaisuudet eri piipuissa, piipun pesän täyttö omana taitolajinaan, tampperin käyttö, erilaiset piipputupakkalajikkeet, uuden piipun sisäänpolton tärkeys ja tyyli, jne jne. 
Tämähän on parhaimmillaan ihan välineurheilua, hifistelyä ja silkka harrastus, eikä niinkään tupakointia. 
Eikä minulle ainakaan vielä ole tuntunut jäävän mitään riippuvuuksia, ja aion pitääkin sen siinä. En polta joka päivä, enkä edes joka viikko. Mutta silloin tällöin. Eipä se silti siitä koskaan terveellistä tee. Mutta eipä tässä maailmassa moni muukaan kovin terveellistä ole. En silti kannusta ketään aloittamaan tupakointia harrastuksen varjolla. :D

Mutta kyllä ihmisellä saa paheita olla, kunhan ne pysyvät maltillisina ja hallussa.  Eikä vahingoita muita.

Hyvää sunnuntaita kaikille ja loistavaa viikonalkua!

-A-J

maanantai 18. tammikuuta 2016

Kuinka saan parran kasvamaan?

Huono parrankasvu mietityttää monia. Minultakin on monesti kysytty, että sanos nyt millä parran saa kasvamaan kunnolla. No, pureudutaanpa seuraavassa aiheeseen hiukan.

Parrankasvu on yksilöllistä. Moni mies haluaisi varmasti kasvattaa parran, mutta leuasta ei puske kunnolla karvaa, jos ollenkaan. Joillain partakarva saattaa olla hyvin haurasta, tai harvaa. Partaa saattaa kasvaa vain tietyille alueille naamassa, hyvin epätasaisesti. Itseasiassa harvalla parta kasvaa tasaisen pitkästi joka puolelle.
Joillain taas parrankasvun voimakkuus voi olla häiritsevää. Joku ei välttämättä haluakaan kasvattaa naamareuhkaa, mutta leuka on päättänyt toisin. Aamulla ajettu leuka on jo iltapäivällä "Ridge Forresterilla menee huonosti"-pituudessa. Tasan ei siis aina käy onnenlahjat. Tai tässä tapauksessahan kyse on valitettavasti geeneistä, eikä onnesta.

Parrankasvun heikkous tai voimakkuus ei ole kuitenkaan selitettävissä kovinkaan yksinkertaisesti. Jotkut ajattelevat että se johtuu testosteronin määrästä, että tuuheapartaisemmalla olisi enemmän testosteronia kuin haituvaleukaisella. Näin asia ei kuitenkaan ole.

Kyse on perintötekijöistä.  
 "Niiltä, joilla on huono parrankasvu, puuttuu perintötekijä jollekin osalle solunsisäistä prosessiketjua, jota partakarva vaatii kasvaakseen." 
(Naver, Thorsson, Bergstedt: Partakirja)


 Olen myös törmännyt tämän parrankasvatusharrastukseni parissa usein kysymykseen, voiko parrankasvua edistää jollakin tavalla. Ja asiantuntioiden vastaus on yksiselitteisen lohduttomasti, että ei. "Oikotietä onneen" ei ole.
 


Biotiini voi olla yksi apukeino ihmisille, jotka kärsivät hiusten harvenemisesta. Mutta onko siitä apua parralle?
Minultakin on kysytty, onko minulla tietoa, miten biotiinivalmisteiden käyttö vaikuttaa parrankasvuun tai tuuheuteen.

Biotiiniahan siis esiintyy ihmisen kehossa luonnostaan, ja se onkin ihmiselle välttämätön vitamiini, jonka puutteesta saattaa ilmetä melkoinen määrä erilaisia oireita, mm. luukato, hiustenlähtö, hilseily, anoreksia, masennus...
Markkinoilla onkin suuri määrä erilaisia biotiinivalmisteita, joilla hoidetaan ennenaikaista hiustenlähtöä, iho-oireita, ja hermoston toimintaa.

Sain hiljaittain kommentin somen kautta eräältä parrakkaalta mieheltä, joka on syönyt apteekista saatavia biotiinikapseleita, jotka sisältävät biotiinia 10 000-kertaisen määrän normaaliin biotiinintarpeeseen verrattuna, ja hän on ollut tyytyväinen tuloksiin. Se ei kuulemma nopeuta tai lisää partakarvan määrää, mutta tuuheuteen siitä on apua. Jo kasvaneeseen partaan se ei kuulemma tuo enää tuuheutta, mutta uuden karvan kasvussa tuuheus näkyy. Tuloksia alkaa kuulemma näkyä muutaman kuukauden käytön jälkeen. Samalla vahvistuvat myös kynnet ja hiukset.
Eli tämän kokemuksen perusteella kasvuun biotiinillakaan ei pääse vaikuttamaan, mutta tuuheuteen ehkä!
Tämä ei kuitenkaan ole minkään valmistajan tai apteekin maksettu mainos. Täytyy muistaa, että erilaiset valmisteet toimivat jokaiselle hiukan yksilöllisesti. Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta,
ja biotiinin vaikutukset ovat tieteellisesti edelleen hiukan kiistellyt. Mutta se on kuitenkin harmiton vitamiini, joten suurta vahinkoa ei saa aikaiseksi jos sellaista haluaa kokeilla.

Parrankasvu voi kuitenkin alkaa myöhemmälläkin iällä. Joillakin parta on alkanut kasvaa vasta yli 40-vuotiaana. Minäkin luulin pitkään, että minulle ei kasva parta, eikä se varmaan vielä reilu parikymppisenä kunnolla kasvanutkaan, mutta nyt olen jo melko tyytyväinen siihen. Mutta ei se kasvu ole minullakaan tasaista. Partakarva on selkeästi pidempää keskellä leukaa, kuin esimerkiksi leukaperien päällä. Mutta niitä täydellisiä partojahan on vain instagramin maagisilla partamalleilla.

Joten, lopputulemana, aika on ainoa keino parempaan parrankasvuun. Olemassa olevaa partaa voi ehkä saada tuuheutettua, mutta parta-Substralia ei löydy. Ei ainakaan oikeasti toimivaa.
Jep jep...

Joten ei muuta kuin penkki eteisen peilin eteen, hyvä asento, ja odottelemaan sitä naaman peittävää leukakarvoitusta!


-A-J/Parrakas Mies



perjantai 15. tammikuuta 2016

Tuuheutta partaan!

Tämä minun blogialustani näyttää erinäköisiä tietoja kävijöistä ja määristä. Mielenkiintoista on esimerkiksi seurata, millä hakusanoilla minun sivulleni eksytään Googlen kautta.
Yksi hakusana, tai hakusanapari, mikä on ilmaantunut useampaan kertaan, on "parta tuuheammaksi". Ja sekös on mukavaa, kun parta on tuuheana.

En muista kirjoittaneeni omia mietteitäni tuuheudesta tänne blogiin, kovin laajasti ainakaan, joten se voisi olla paikallaan nyt!

Huomaan omassa leuassani parran alkavan aika-ajoin lässähtää, parta menee naamaa pitkin, ja tuntuu että se ei kasvakaan ollenkaan... Näyttää jopa siltä että siitä olisi kadonnut karvaa!
Parta saattaa näyttää suurinpiirtein tältä... vrt. roadkill...

Se mikä omaan partaani auttaa on, että pesee sen shampoolla, käsittelee hoitoaineella, ja suihkun jälkeen lisää ensin jotain laadukasta partaöljyä (se täälläkin puhuttu arganöljyä sisältävä on oman kokemukseni mukaan hyvä), ja föönaa parran kosteana hyvin! Harjaa föönatessaan myötä- ja vastakarvaan, niin kauan kunnes parta on kokonaan kuiva. Eikä liian kuumalla föönillä ettei polta karvojaan, vaan keskilämmöllä hitaasti kuivattaen. 
Föönatessaan jälkeen lisää vielä hyvän partavahan ja harjaa kertaalleen, niin pitäisi löytyä taas tuuheutta! 
Tässä parta juuri föönattuna ja vahattuna.
Tämä toimii minulle ainakin hyvin. Olenkin alkanut föönaamaan jokaisen suihkussa käynnin jälkeen partaani, kun ennen tein sen vain silloin jos olin lähdössä ihmisten ilmoille. Nyt parta tuntuu joka päivä tuuhealta, ja kun silloin tällöin lisään siihen vahaa, saan siihen vielä terveen kiillon.  

Tämä sama föönaus-harjaus-asiahan tehdään suurinpiirtein myös tuossa Parrakkaan Miehen ekassa YouTube-videossa, eli sieltä voi vähän saada liikkuvalla kuvallakin hahmotusta siitä mitä tarkoitan. 

Niin, ja tämä neuvo toimii parhaiten jo vähän enemmän pituutta saaneelle parralle, lyhyt parta ei vaan vielä voi olla kovin tuuhea, eikä sen tarvitsekaan. 

Kertokaahan myös omia vinkkejänne partaanne tuuheuttamiseen, jaetaan niksit!

-A-J


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Lunta tupaan!

Pakkaset laski, ja lunta alkoi tulemaan!
Sitä on nyt täällä meilläpäin tullut pari päivää putkeen. Kahden päivän sisään olen tehnyt kolmesti lumityöt. Ai että se onkin mukavaa! No onhan se sitä hyödyllistä liikkumista. Kun ei olisi vaan flunssassa edelleen... 


Tää ei tunnu helpottavan nyt ollenkaan. Keuhkoissa vähän polttelee ja kurkku on kipeä. Ja sunnuntaina olisi trubakeikka vedettävänä. Noh, lasketaan sitten sävellajeja ja lauletaan nenään. 
Bar Ihku Tampereella on muuten keikan kohde, jos liikut kulmilla tule sunnuntai-fiilistelemään! Soitto soi klo 22!

Jaaha, taidan mennä juomaan jotain kuumaa....


-A-J



torstai 7. tammikuuta 2016

Pakkanen yllätti suomalaisen!

No nyt on kylmä!

Täällä Lempäälässäkin on pakkasta pitänyt vähän korkeammalla muutaman päivän, ja tänään se on laskenut jo parhaimmillaan -29°...

Tiistaina ilmalämpöpumput lakkasi antamasta kunnolla tehoa, ja ajattelin että ne on varmaan parempi nyt sulkea ja alkaa laittaa sähköpattereita päälle... Keittiössä oli lämpöä 13,8 astetta, ja makuuhuoneessa raikkaat 12,8°!

Siirrettiin viime yönä patjat makuuhuoneen takan eteen ja nukuttiin siinä. Aamulla meidänkin huoneen patteri oli jo saanut lämmön nostettua 17 asteeseen. Onneksi pojan huoneessa on useampi patteri, ja kun ne kaikki laittoi täysille, sai siellä nousemaan lämmön 19 asteeseen. Ja se tuntuu jo ihan läkähdyttävän kuumalta!

Keittiö taitaa olla kaikista lämpimin paikka, kun ollaan nyt kolmatta päivää poltettu leivinuunia ja puuhellaa. Nytkin istun keittiön pöydän ääressä tätä kirjoittamassa, kun muualla ei oikein viitsi nököttää paikoillaan...

Vierashuoneen "ilmastointiluukku"...
 Puuta siis palaa ja kokoajan saa olla pihalta hakemassa lisää, mutta onneksi putket ei ole (vielä ainakaan) jäätyneet!

Ah tätä hirsitaloasumisen ihanuutta!

Kuinkas muilla, onko pakkaset tehneet tiukkaa?

Lähden tekemään puunlisäyskierroksen, taas.

-A-J

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Parrakas Mies 2016: Fitness & Business

Vuoden viimeisenä päivänä muistelin blogissa menneitä. Sitä mitä vuosi 2015 toi tullessaan ja vei mennesssään.

Nyt onkin aika asettaa vuoden 2016 tavoitteet!(Ja katsoa vuoden lopussa että jaaha, sellasta...)

Ensimmäinen tavoitteeni on all time-klassikoksi muodostunut legendaarinen uuden vuoden lupaus!
Katselin nimittäin itseäni tuossa peilistä ja mietin että ohhoh, kyllä on taas syöty niin sanotusti kinkusta parhaat palat jouluna... Joo kyllä, miehelläkin on välillä ulkonäkökriisejä! Tämän näköisellä miehellä melko usein!
Minä tiputin jokunen vuosi sitten melko paljon painoa pois. Sain jonkun energiapiikin ja aloin lenkkeillä melkein päivittäin ja kävin päälle vielä kuntosalilla vähän verkkareita esittelemässä. Siinä hötäkässä lähti sellainen 15 kg painoa pois, ja olin melko solakassa kunnossa. No ainakaan en ollut kauhean läski.
Käyräsääri vuodelta '12, n. 20kg sitten.

Nyt on kuitenkin tullut taas ukkouduttua melkoisesti. Eikä minun tahtoni ole mikään pulkanaru ja kukkakeppi ollakaan, mutta vähän ehkä raikkaamman näköinen.
Joten, julkisen nöyryytyksen uhalla, asetan tämän vuoden tavoitteeksi tiputtaa painoani silmämääräisen hyvälle tasolle! Se tarkoittaa siis sitä, että riittää kun uskaltaa itseään peilistä taas katsoa... Mutta ei huolta, Parrakas Mies-blogi ei muutu mavea ja prodea hokevaksi ravintolisäsponssipalstaksi, jossa hauiskääntöihin ja selkälihaksiin keskittyneet kuvat muistuttavat lukijaa siitä että No Pain, No Gain! Tai ehkä muuttuukin!

Toinen tavoitteeni liittyy työrintamalle.
Työskentelin vielä vuonna 2014 asiakaspalvelun ja myynnin parissa, mutta tämä taloustilanne ajoi minunkin työpaikan yt:iden alle, meidän osasto lakkautettiin ja jotenkin siirryin sitten loogisesti varastomiehen hommiin vuoden '14 syksyllä. Nyt tuon vuoden 2015 tein lähes pääasiassa pumppukärryjen vetoa ja eurolavojen ja rullakoiden pinoamista, kunnes loppuvuodesta tein muutaman keikan ns. tuote-esittelijän roolissa, kun esittelin noita partatuotteita. Pääsin olemaan ihmisten parissa ja se tuntui heti todella mukavalta ja luontevalta! Huomasin siinä samalla että nykyinen työ on antanut minulle niin sanotusti riittävästi.
Tavoitteeni vuodelle 2016 onkin saavuttaa uusia haasteita työrintamalla, päästä tekemään töitä erilaisten ihmisten parissa ja viihtyä tekemisissäni!

Tavoitelistaa en nyt kauheasti viitsi enempää jatkaa, alkaa ahistaa, mutta jos nyt vaikka auton sais vihdoin vaihdettua ja partaa kasvatettua!


Tavoitteita pitää olla! Näppylähanskat käteen ja toteuttamaan!

-A-J