Viikko taas vierähti siinä sivussa.
Oikeastaan muuta mainittavaa ei meikäläisen viikossa tapahtunut, kuin että oltiin Heartbreakers-bändillä viikonloppuna soittamassa pari keikkaa Tampereella.
Perjantaina soitettiin Aussie Barissa Hämeenkadulla pari settiä alkuiltaan vähän bilemusaa. Baari oli oikein mukava, henkilökunta ystävällistä ja kovin auttavaista, roudausavut ja laitekytkentäjeesit tuli nohevasti, ja ihan pyytämättä!
Sen verran täytyy vielä mainita että burgerit vaikutti olevan todella hyviä heidän keittiöstään, kannattaa käydä kokeilemassa jos burgerihammasta yhtään kolottaa!
 |
| Aussie Barin soundcheck-säätöä. Viljami on fiiliksissä tilanteesta. Kuva: Tuomas Rajamäki/Heartbreakers |
Eilen lauantaina oltiin sitten häissä Finlaysonin kupeessa soittamassa kolme settiä. Upea oli meininki sielläkin! Hääpari oli rento ja juhlaväki tanssi upeasti mukana. Soitto kulki omastakin mielestä jotenkin erityisen mallikkaasti koko bändiltä, ja oli rento ja hyvä fiilis vetää.
Olen tästä ennenkin kirjoittanut kai, mutta olen tottunut nykyään käymään noilla keikoilla autolla, ja se tuntuu aina vaan paremmalta ratkaisulta. Ennen siihen hommaan kuului vähän se että otetaan muutama(...) olut ja hauskanpito tehdään sitten sitä kautta. Nyt se hauskuus ja viihtyvyys löytyy ihan erilailla. Lähtee kotiin kun siltä tuntuu ja aamulla on taas hyvässä vedossa.
Tämä kuulostaa nyt joltain AA-kerhon jäsenpuheelta, mutta sanotaanko näin että ei mulla vielä pari vuotta sitten käynyt mielessäkään että kävisin autolla keikoilla. En tiedä miksi.
Yhden paheen olen tässä nyt ehkä kehitellyt kyllä itselleni. Olen muutaman kerran polttanut pesällisen piippua. Lopetin tupakanpolton kun poika syntyi kohta neljä vuotta sitten, eikä minulla ole ollut minkäänlaisia haluja sitä enää sen jälkeen aloittaa, mutta jostain syystä jokin aika sitten mieleeni tuli sellainen romantisoitu ajatus, että voisi silloin tällöin polttaa piipullisen jotain hyväaromista piipputupakkaa ja mietiskellä syntyjä syviä. Ja onhan ne briaaripiiput hienojakin.
Tästä intoutuneena otin kyseisestä harrastuksesta enemmän selvää, ja onhan se piipun poltto ihan oma maailmansa. Eroavaisuudet eri piipuissa, piipun pesän täyttö omana taitolajinaan, tampperin käyttö, erilaiset piipputupakkalajikkeet, uuden piipun sisäänpolton tärkeys ja tyyli, jne jne.
Tämähän on parhaimmillaan ihan välineurheilua, hifistelyä ja silkka harrastus, eikä niinkään tupakointia.
Eikä minulle ainakaan vielä ole tuntunut jäävän mitään riippuvuuksia, ja aion pitääkin sen siinä. En polta joka päivä, enkä edes joka viikko. Mutta silloin tällöin. Eipä se silti siitä koskaan terveellistä tee. Mutta eipä tässä maailmassa moni muukaan kovin terveellistä ole. En silti kannusta ketään aloittamaan tupakointia harrastuksen varjolla. :D
Mutta kyllä ihmisellä saa paheita olla, kunhan ne pysyvät maltillisina ja hallussa. Eikä vahingoita muita.
Hyvää sunnuntaita kaikille ja loistavaa viikonalkua!
-A-J
Olen poltellut piippua kerran (joskus kaksi) viikossa jo kuuden vuoden ajan enkä itse ole koukkuun jäänyt. Talvisin en polta ellei tule mökillä käytyä ja huomaa kyllä siinä talven mittaan että en koukussa ole. Talvella tulee kasvatettua sitä tupakka varastoa kevättä, kesää ja syksyä varten. Tämä on sellainen harrastus johonka pitää sitä aikaa varata, 35-50 minuuttia kestää itselläni kun poltan pesällisen, jos vartissa vetäisee posket lommolla tupakat niin ehkä parempi vaan pysyä savukkeissa tai minisikareissa. Kovin monet tuntuvat käyttävän montaa eri piippua eri tupakkien kanssa mutta minä vedän yhdellä menemään, jokainen tyylillään.
VastaaPoistaHienoa (ja vähän helpottavaakin) kuulla, että joku muukin piiputtelee ilman suurempia riippuvuuksia! Juu, se kesto on yksi hienoja juttuja tässä. Minäkin saan näin amatöörinä jo aikaa kulumaan yhden pesällisen kanssa melkein sen kolme varttia. Huomaan kuitenkin vielä, että kopan pohjalle jää palamatonta tupakkaa, joten vieläkin kauemmin asian parissa voisi aikaa viettää!
PoistaNiin, olen kuullut, että aromatisoiduille tupakoille pitäisi omistaa yksi piippu, ja "puhtaille" lajikkeille toinen. Hifistelyä, ehkäpä. Mutta kyllä minua silti kiehtoo kerätä monenlaisia piippuja, se on ehkä minulle tämän harrastuksen yksi suola.
Palataan Ukkometso! Jatkahan lukemista ja kommentointia blogissa!
Harjoitus tekee mestarin niin kohta ei enään jää jämiä. En tiedä onko sinulla mutta itsellä oli alkuaikoina ongelmia siinä kun piippu tuppasi sammumaan koko ajan, jos on, kannattaa katsoa vaikka ihan Youtubesta piipun täyttö ohjeita, siellä on aika hyvä ja ystävällinen piippu yhteisö, englanniksi puhuvat tosin, ei taida löytyä suomalaisia piipun polttajia sieltä. Jos joskus sitten oikeasti hurahdat ihan kunnolla harrastukseen niin suosittelen hyvän piipun ostoa, ei nuo R-kioskin piiput, tai muutkaan halpis piiput, ole mistään kotoisin. Tämä kyllä saattaa mennä taas niihin mielipideasioiden puolelle.
PoistaPidän kyllä silmällä tätä blogia! Hyviä sauhuja, äläkä sytytä partaasi tuleen!
Juu, olen yrittänyt lukea ja katsoa kaikki mahdolliset piipun täyttöön, ja toisella kerralla pesä paloikin jo paremmin, mutta taitaa rutinoitua vasta kun monen monta kertaa piippuaan lataillut.
PoistaMinulla on jo tällä hetkellä yksi Petersonin kunnon piippu, mutta lisää pitäisi saada! :D