perjantai 29. tammikuuta 2016

Parrankasvatuksen "kiusalliset vaiheet"

Kuvitellaanpa seuraavankaltainen tilanne.
Päätät aloittaa parrankasvatuksen lyhyestä pituudesta isompaan partaan. Annat trimmereiden ja koneiden levätä rauhassa vessan kaapissa, ja ajattelet että ah, kohta leukaani peittää komea ja tyylikäs paksu kokoparta. Muutaman viikon kasvatuksen jälkeen katsot itseäsi peilistä, ja ajattelet, että eihän tämän tältä pitänyt näyttää?! Enhän minä tämän näköisenä halua ulos lähteä! Ainakin se lyhyempi malli oli siistimpi ja tyylikkäämpi! Karvat sojottavat joka suuntaan, eikä kampa auta. Leuka näyttää jotenkin irstaalta, ja epämiellyttävän puolikarvaiselta... Saattaa olla että harkitset jopa luovuttamista, ei minulle sittenkään sovi pitempi parta. Kuulostaako tutulta? Ei hätää!

Parran kasvattamiseen kuuluu nimenomaan tällaiset "kiusalliset vaiheet". Tähän loistavasti kuvaavaan termiin törmäsin silloin kun itse aloitin parrankasvattamisen pidempään malliin. Joku partamiehistä YouTubessa selosti kuinka "awkward stages" kuuluu koko hommaan. Jossain mitassa karva alkaa kääntyä väärään suuntaan, ja näyttää typerältä kasvoillasi, mutta kun annat sen vain jatkaa kasvamistaan, alkaa peilikin jo kohtelemaan ystävällisemmin.

Ja näitä "kiusallisia vaiheita" tulee useampia. Jossain vaiheessa alkaa näyttää jo siltä, että eihän tämä niin paha olekaan, ja taas parin viikon päästä alat vapisevin käsin kurottautumaan partatrimmeriin. Mutta näpit irti, kohta ollaan taas pidemmässä pituudessa, ja partasi alkaa taas rokkaamaan.

Kun sisäistin tämän ajatuksen itse parrankasvatuksen alkuvaiheessa, hyväksyin paremmin sen, että joissain pituuksissa parta ei vain yksinkertaisesti voi näyttää hyvältä. Mutta kun vain jaksaa odottaa, että se vielä siitä kasvaa, odotus kyllä palkitsee.

Älä siis missään nimessä vaivu synkkyyteen, tai varsinkaan ala pakittamaan parrankasvatuksesi kanssa, vaan anna sen kasvaa. Kyllä se siitä. Jossain vaiheessa kun partakarva on pidempää, alkaa painovoima tulla mukaan, ja parta alkaa pikkuhiljaa kääntymään oikeaan suuntaan, viikset istuvat paremmin siihen ylähuulelle, ja posketkin näyttävät tasapainoisemmilta.
Itsestäänhän parta ei toki siihen siistiin malliin käänny, ja matkan varrella täytyy käyttää saksia hiukan, ja kampaa vielä enemmän, mutta lyhentää ei kannata eikä tarvitse. Saksia näytetään vain niille kaikista v*ttumaisimmille karvoille jotka ei kampaa eikä pahaa tuijotusta usko.

Joten, parrankasvattaja(hieno termi, käyntikorttiainesta), muista, että vaikka parta saattaa näyttää joinain aamuina pahalta, vaikka sille mitä tekisit ja millä läträisit, anna sen kasvaa. Se tulee vielä palvelemaan sinua hyvin!

Tsemppiä kasvattamiseen toivoo Parrakas Mies!

2 kommenttia:

  1. #tämmötti #paremmitulejasano

    VastaaPoista
  2. Mulle ainakin parasa neuvo oli se, että kun tuntuu tosi pahalta. Odota viikko ja katso uudestaan asiaa. Älä koskaan tee hätiköityjä päätöksiä (eli älä leikkaa ollenkaan :)) trimmaamisessakin saattaa helposti innostua vähän liikaa ja sit kaduttaakin ja ajaa koko paskan pois. Näin kävi mulle joka kerta kun partaa ei jaksanu kasvattaa enempää ku muutamia kuukausia

    VastaaPoista