lauantai 27. helmikuuta 2016

Hyvää fiilistä ja ihottumaa! Lauantai on täällä!

Aurinkoista lauantaita!

Mulla on tänään hääkeikka Hämeenlinnassa, ja alan kohta valmistautumaan siihen, mutta ajattelin kirjoitella hieman tänne ennen sitä!

Viikko on ollut hyvä, on ollut aika hyvä fiilis koko viikon, ja aurinkokin on näyttäytynyt väliajoin, mikä ei ole koskaan huono asia!

Vaan omituista ihottumaa on alkanut tulemaan meikäläiselle. Kun koskee ihoon "voimakkaammin", eli esim. raapii ihoaan tai harjaa partaansa, ihoon ilmestyy sellaista punaista ihottumaa hetkeksi aikaa sen jälkeen. Laitoin Instagramiinkin kuvan, kun oli melkein pedon merkki ilmestynyt otsaan eilen... Erikoismeininki... Olen syönyt nyt vähän voimakkaampia antihistamiinilääkkeitäkin joka ilta, mutta vaiva ei tunnu katoavan... Onneksi se ihottuma häviää kuitenkin hetken päästä, mutta inhottavalta tuntuu... Sen tuntee tuolla parran allakin... Onko muilla kokemuksia? Instagramissa meinasi joku että se olisi nokkosihottumaa... Täytyy varmaan mennä ensi viikolla lääkäriin jos se jatkuu...
Näyttää kuvassa aika vaalealta, mutta melko punaista hommaa...

No niin, vaivat on nyt jaettu! :D

Kävittekö jo katsomassa mun version Eläköön elämä-biisistä? Ajattelin jakaa sen kun se onnistui mielestäni melko hauskasti! Video löytyy edellisestä mm. postauksesta ja Facebookista.


Mä lähden nyt silittämään kauluspaitaa...

Ai niin! Onko kellään Periscope käytössä? Vai onko siellä vaan muksuja? Vois joku hetki ottaa pienen Periscope-keskustelun jos mielenkiintoa löytyy! Löydyn sieltä nimellä ParrakasMies, käykää ottamassa haltuun!

Loistavaa lauantaita ja jakakaa sitä Eläköön elämä-videota jos pidätte siitä! Olisi hauska kuulla ihmisten mielipiteitä siitä!


-A-J/Parrakas Mies

perjantai 26. helmikuuta 2016

Eläköön elämä ja yö! PARRAKAS MIES COVEROI!

Parrakas Mies teki oman versionsa Sonja Lumpeen vuoden 1985 Euroviisu-laulukilpailun edustuskappaleesta! Kappale on jäänyt vaille ansaitsemaansa suuren luokan suosiota, ja Parrakas Mies haluaa olla mukana nostamassa laulua suuremman ihmismäärän tietoisuuteen!

Säv. Petri Laaksonen, san. V-P Lehto, sov. PARRAKAS MIES

KAIKKI SOITTIMET SEKÄ VIDEO: PARRAKAS MIES!

Olkaa hyvä!


torstai 25. helmikuuta 2016

Parta ja työmaailma – kokemuksia laidasta laitaan

Luin partaharrastukseni alkuaikoina Beardbrandin, USA:n suurimman partatuotteita valmistavan yrityksen perustajan, Eric Bandholzin tarinaa siitä, kuinka hän päätyi perustamaan yrityksensä. Hän oli ollut pitkään sijoitusneuvojana, ja sillä alalla ei ollut mahdollista kasvattaa partaa. Firmat siis kielsivät sen. No, partakuume oli kasvanut hänellä kuitenkin niin isoksi, että hän päätti ottaa riskin. Hän otti lopputilin hyväpalkkaisesta työpaikasta, alkoi kasvattaa partaa ja perusti lopulta menestyvän partatuoteyrityksen.

Suoraan sanottuna, silloin kun minä aloin kasvattaa partaa, ei tullut mieleenkään varmistaa että onko se työpaikalla ok. Olin silloin asiakaspalvelu- ja myyntityössä, joten olin kuitenkin ns. ihmisten ilmoilla työskentelevä...

Tämä Bandholzin tarina sai minut kuitenkin ajattelemaan että onko se Suomessakin ongelma? Epäsiistihän ei tietenkään voi olla, sen ymmärtää jokainen, ja varsinkaan asiakasrajapinnassa työskentelevä työntekijä ei voi näyttää ihan miltä sattuu. Mutta tekeekö parta automaattisesti joissain firmoissa "epäsiistiksi"?

Olen saanut myöhemmin kommenttia parrastani mm. "meidän firmassa joutuisit tuon leikkaamaan" ja "ei kovin hyvällä minun alallani katsottaisi tuollaista partaa", eli melko negatiivinen kuva on edelleen joillain kokoparrasta.

Kävin itse työhaastattelussa eräässä suuressa maanlaajuiseksi kasvaneessa suomalaisessa yrityksessä, joka haki myyntipäällikköä. Ja jotenkin minusta tuntui, että myyntijohtaja tuijotti partaani melko usein haastattelun lomassa... Voi olla kuvitelmaakin, tai sen hetken epävarmuutta siitä, kuinka kyseisessä organisaatiossa suhtaudutaan partaan, mene ja tiedä. Mutta joka tapauksessa, tabu parrasta työmaailmassa oli omassa päässänikin kehkeytynyt.

On toki aloja joissa suhtaudutaan suopeammin partaan, esim. varastossa, jossa minä tätä nykyä työskentelen, ei ole suurtakaan väliä onko naama sileä vai karvainen. Myös rekkamies saa olla rauhassa partansa kanssa, ja moni muu ala ja ammatti on suopeampi, tai siellä ei ole parralla minkäänlaista merkitystä lähtökohtaisestikaan.

"Kerran on ihan suoraan kysytty että olenko valmis ajamaan partani pois jos tulen valituksi työhön"


Sain jo etukäteen yhdeltä lukijoistani ehdotuksen, että tätä aihetta käsiteltäisiin, koska hän oli kokenut samaa epävarmuutta siitä, onko parta ok.

Kysyinkin blogini kautta lukijoiltani kokemuksia parrasta työssä, minkälaisia kokemuksia he ovat kokeneet, ja sain monenlaisia vastauksia.

Negatiivisia kokemuksia parrallisena on valitettavasti saatu:

"Olen Insinöörinä toimistohommissa ja pukeudun aina siististi. Olen päivittäin tekemisissä asiakkaiden ja alihankkijoiden kanssa ja jokaisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä, partani huomioidaan joko positiiviesti tai negatiivisesti. – – Täytyy myöntää, että tämä on saanut minut muutaman kerran melkein tarttumaan partakoneenseen ja leikkaamaan koko lystin lyhyeksi. "


Oli myös mielenkiintoista saada kokemus myös työhaastattelutilanteesta. 

"...Kerran on ihan suoraan kysytty että olenko valmis ajamaan partani pois jos tulen valituksi työhön. Työ oli siis yleisen tapahtuman järjestämistä ja itse tapahtumassa olisin sitten toiminut jonkin sortin oppaana. Kysyin että mikä parrassani on vikana, tämä haastattelija sanoi että lapset saattavat pelätä partaani ja asiakaspalvelussa pitää olla siisti. – – Ei koskaan ole muissa työhaastattelu tilanteissa kysytty että voinko leikata partani tai kommentoitu sitä sen paremmin, tosin muutamasta jäänyt sellainen maku suuhun että eivät ole tykänneet parrasta ollenkaan mutta ehkä se on ollut vain mielikuvitustani.

En tiedä onko parrasta ollut enemmän haittaa kun hakee työpaikkaa mutta olen vahvasti sitä mieltä että jos ihmiset tuomitsee minut partani tai muun ulkonäön perusteella niin en kyllä halua heille töihin. Samanlainen ihminen olen kuin muutkin. Parta jää roikkumaan leukaan niin kauan kun minä sen omilla ehdoillani haluan pois ajaa."

Oikea asenne! Kysymys parranajosta työnantajan suunnalta on korrektiudessaan hieman häilyvä. Haastattelija saa toki kysyä monenlaisia kysymyksiä, jos ne liittyvät oleellisesti haettavaan työhön, mutta onko se tuossa sitä oikeasti... Ulkoiset seikat kun eivät saa – ainakaan näkyvästi – vaikuttaa työnsaantiin, jolloin parran poisajaminen on mielestäni kohtuuton kysymys. Mutta niin se henkilökohtainen ajatus vaan on muokannut kyseistäkin firmaa, joku heidän mielestään pelkää karvaa.

"IT-alalla olen ja eipä tuo meikäläisen naamakarvoitus ole ketään häirinnyt, ei siitä kyllä ole tainnut olla mitään urakehitystä kohentavaakaan hyötyä."

Hoidettu parta on aina mielestäni siisti. Mutta onko joillain näkemys, että parta on automaattisesti epäsiisti....

"– –Kaupan alalla piti olla siisti. Riippuu todella paljon työnantajasta. Ei pitäis olla este millekään työpaikalle."

Sain myös kommentin eräältä pirkanmaalaisen liikennöitsijän kuskilta, joka kertoi heidän säännöissään lukevan ohjeena, että kuskilla täytyy olla "parta ajettu tai viiksien ja parran tulee olla asiakaspalveluun soveliaat"... Tulkinnanvarainen muotoilu.  


"Kaikenlaiset karvat ovat oikein ok"


Pienellä otannalla sain kuitenkin pääasiassa positiivista signaalia työkentältä.

"Postityöntekijänä käsittelen lähetyksiä postikeskuksessa ja parrasta ei ole ollut mitään haittaa, eikä sanomista ole tullut. Muitakin parrakkaita löytyy työkavereista."

"Olen nuorisotyössä ja teen pääsääntöisesti töitä alakouluikäisten kanssa. Ei mitään ongelmaa eikä kommentointia parrasta."

"Ei täälläkään mitään ongelmaa. Palvelualalla asiakaskontakteissa johtavassa asemassa. Hyvä meininki"

"Lähihoitaja tehostetun palveluasumisen yksikössä. Kun aloin partaa kasvattamaan niin kyllähän sitä jonkun verran tuli kommentointia työkavereilta,ja toi jonkun verran on aika suhteellinen käsite. Sai vastailla esim näihin kysymyksiin että onko mulla tässä joku aate takana? Asukkailta ei kovin paljon ole kommentointia tullut kun tuskin ihan kauheasti heitä liikuttaa onko hoitajalla parta jos vain hoitaa hyvin."

"Eläintarhassa kun työskentelee niin kaikenlaiset karvat ovat oikein ok."'


Vaikuttaako karva työkykyyn?


Mutta maalaisjärjellä ajateltunahan tämä keskustelu on melko absurdi. Eihän parta muuta kenenkään luonnetta, tai ammattitaitoa saati ulosantia millään lailla. 

Ja tokihan, varsinkin jos työskentelet asiakkaiden parissa, pitää antaa huomiota sille, että on mahdollisimman huoliteltu, ja yleisilme on siisti.
Nykyään ollaan onneksi menossa meidän parrakkaiden miesten keskuudessa tapaan, jossa parrasta oikeasti pidetään huolta, ja sitä pidetään siistinä. Samalla kun kammataan tukka, kammataan se partakin. Ja käydään trimmauttamassa partaa ammattilaisella säännöllisesti, tai siistitään sitä kotona itse. Ja se ei liene enää tabu kenellekään.

Joten, partaiset miehet, hoidetaan jatkossakin partaamme parhaamme mukaan, ja muokataan loputkin ennakkoluulot parroista tässä maassa! 



-A-J/Parrakas Mies





















maanantai 22. helmikuuta 2016

Onko parta tabu työmaailmassa? Ota kantaa!

Olen tätä miettinyt omaltakin kohdaltani, ja nyt kun eräs lukija myös ehdotti blogitekstiä aiheesta, niin otetaanpa asiasta selvää!

Eli, oletko törmännyt työelämässä kokoparrallisena ongelmiin? Onko siitä hallaa vai hyötyä? Kerro, millä alalla työskentelet ja hieman kokemuksia, niin minä koostan pienen reportaasin aiheesta!

Voit kommentoida tämän postauksen alle, tai lähettää viestiä minulle sähköpostilla parrakasmies(at)gmail.com tai Facebookissa Parrakkaan Miehelle! Kaikki info käsitellään tietysti nimettömänä, että no worries! Olisi hienoa saada mahdollisimman kattavasti tietoa, miten Suomi suhtautuu työmaailmassa nykyään isoihin partoihin!

Palataan aiheeseen!


-A-J/Parrakas Mies

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Komeita maisemia, skumppaa ja sammakonreisiä – vuosipäivä tamperelaiseen tyyliin!

Wau! Olipa onnistunut 10-vuotispäivän juhlinta Tampereella vaimon kanssa!

Appivanhemmat tuli meille pojan vahdiksi, ja me pääsimme rouvan kanssa majoittumaan Sokos Hotel Ilvekseen!

Meille olikin varattu huone hotellin korkeimmasta kerroksesta, ja ikkunat oli vielä kaupunkiin päin. Maisema oli jotain aivan mieletöntä! Suosittelenkin varaamaan huoneen mahdollisimman korkealta, kun Ilveksessä yövytte, Tampere näyttää upealta iltavaloissaan!
Nääs nääs, polliisiopisto ja Pekka ja Ransu ja Pikkunen Kakkonen...
Seuraavana huomattiin, että kuohuviinipullo oli meitä jäissä odottamassa, ja olikin mahtava skoolata vaimon kanssa katsellen vilkasta Tampereen yötä yläilmoista! Hienoja hetkiä!
Parrakas Mies hyväksyy!

Kun skumpat oli juotu, lähdettiin ystäväpariskunnan kanssa katsomaan stand uppia Tampereen Ylioppilasteatterille. Teemana oli "treeniklubi", jossa uudet koomikot kokeilivat lavalla esiintymistä, ja vanhat kokeilivat uusia juttujaan. No partasuinen kaveri alkoi pienen illan esittelyn jälkeen lukemaan yhtäkkiä papereistaan, että "täällä yleisössä pitäisi olla partablogin pitäjä A-J Keskinen vaimonsa kanssa, ja he viettävät 10-vuotispäiväänsä.." Käännyin katsomaan Dimiä ja Laraa, joiden kanssa tulimme viattomina paikalle, ja he hihittelivät syyllisen näköisinä. No, tulihan siitä ikimuistoista kun saadaan heti alkuun täyslaidallinen täyden Ylioppilasteatterin yleisön edessä koomikolta... Kiitos vaan yllätyksestä D ja A-P!

Stand upin jälkeen lähdimme syömään vielä tapaksia ja juomaan lisää kuohuviiniä. Mm. friteerattuja sammakonreisiä tuli maistettua! Maistui vähän kanalle... Oma suosikkini oli kyllä viikuna-pekoni-höystö, koska pekoni.❤️

Illan päätteeksi vielä muutama olut ja hotelliin nukkumaan.

Aamulla herättiin, myönnettäköön, hieman karhein suin, suurella ruokahalulla varustettuina aamupalalle alakertaan. Oltiin vähän mattimyöhäisiä, kuten ilmeisesti suurin osa hotellin asiakkaista, koska pöytää ei meinannut löytää ja jonkun verran sai alkuun jonotella. Vaan kyllähän se jonotus palkittiin. Oli tuoreet vihannekset, monta sorttia juustoja ja leikkeleitä, tuoretta leipää, munakokkelia, mustaa makkaraa, höyrynakkeja, pannukakkua, ja minun suosikkiani, pekonia!❤️ Olen useamman kerran todennut surukseni tässä lähiaikoina eri hotelleissa yöpyneenä, että pekoni on jostain syystä katoavaa kansanperinnettä... Mutta ei Ilveksessä! Sitä oli, ja paljon! Ja tosiaan, vaikka menimme reilu puoli tuntia ennen kuin aamupalakattauksen oli tarkoitus loppua, oli kaikkea vielä runsaasti, ja kaikki oli sopivan tuoretta! Isot pisteet aamupalasta Ilvekselle myös tästä, aamupalahan on päivän tärkein ateria, ja pekoni miehen tärkein vihannes siinä, ja nyt aamiaiselta lähti tyytyväinen, isomahainen mies kaiken tämän jälkeen!
Mmm... pekonia...
Vielä hetken aikaa makoilua hotellihuoneessa, ja viikonloppu oli kruunattu. Loistava ilta! Kiitos Dimi ja Lara, kiitos Sokos Hotel Ilves, ja kiitos kaikki jotka meitä onnitteli! Tällä jaksaa taas seuraavat kymmenen vuotta!


-A-J/Parrakas Mies
Kippis!

lauantai 20. helmikuuta 2016

Vuosipäivätatuoinnit ja -juhlintaa!

Tämä päivä on nyt polkaistu hyvin käyntiin! Käytiin ottamassa vähän lisää kuvaa, otettiin mm. kymmenenvuotisen taipaleen kunniaksi tatuoinnit muistuttamaan vuosipäivästä. Jarno teki loistavaa työtä, eikä kauaa (taaskaan) nokka tuhissut. Kiitos vielä Jarnolle!

Otin myös pienen ankkurin muistuttamaan kuka määrää milloin pysähdytään ja kuka päättää koska matka jatkuu. 

Appivanhemmat ovat sieltä lujaa kyytiä tulossa tänne Lempäälään, meidän on tarkoitus lähteä illalla vähän juhlistamaan vuosipäivää, ja jäädään Tampereelle yöksi hotelliin. 

Ajattelinkin pistää illan kulusta vähän kuvallista raporttia aika ajoin livenä instagramiin, joten jos et vielä seuraa Parrakkaan Miehen ig-tiliä, niin käyhän etsimässä käyttäjätunnus parrakasmies.fi ja saat kuvat heti silmillesi!

Palataan seuraavassa postauksessa syvemmin tähän iltaan! Loistavaa lauantaita kaikille!


-A-J

perjantai 19. helmikuuta 2016

Kuinka suureksi suu pitää aukaista, jotta syöminen parrallisena kannattaa?

Parran omistamisesta on vaikeaa keksiä huonoja asioita. Tai on siinä yksi.


Hyvästi, kesän paras ystävä...
Nimittäin syöminen ja juominen sen kanssa alkaa varsinkin karvan pituuden kasvaessa olemaan sotkun osalta luolamiehen tasolla.

Muuten elegantti ja hyvin muotoiltu parta, mutta lounaalla syöty pinaattikeitto kimaltaa vihreänä sellaisessa kulmassa jota et ole yksinkertaisesti omilla silmillä ilman peiliä voinut nähdä. No, kuivuneena se on helpompi rapsuttaa pois kotona vessassa kolmen tunnin jälkeen posket punaisena tajuten, että siksi ne kaikki minulle tänään hymyili...

Muuten miehekäs karvainen olemuksesi saattaa myös saada pienen kolauksen kun joudut pyytämään baarissa olut-tuoppiin pillin, koska muuten imeskelet puolet huikasta aina viiksien kautta. Ja mustaa pientä huomaamatonta juomanliikuttelutunnelia(jos sekään nyt mitenkään muka asiaa pelastaisi) ei tietenkään ole, vaan huomaat nojailevasi pystypöytään hymyillen tytöille samalla imien ohrapirtelöäsi ja tajuavasi että ne eivät tuijota partaasi vaan sitä räikeänvaaleanpunaista paksua pilliä...
Toinen vaihtoehto on hymyillä heille viikset kaljasta tihkuen kuin kuola idiootin suupielestä. Tai näyttää hauista.
Kesällä et voi syödä jäätelöä yleisellä paikalla. Mansikkapehmiksen jälkeen näytät servetin ja vammaisavustajan hukanneelta karvaiselta kesästä nauttijalta.

Hienolla ravintolaillallisella seuralaisesi häpeää sinua kun laskua tilatessasi parrastasi tippuu lankkuperuna.

Piimän ruokajuomana voit unohtaa.

Sunnuntaiaamuna pitkäksi venyneen illan jälkeen voit rapsuttaa leukaasi lavuaarin yllä ja arvuutella tippuneista sattumista missä söit ennen kuin tilasit taksin.

Siinä vaiheessa kannattaa myös kyseenalaistaa oma partahygienia kun parrasta löytyy jauhelihaa, mutta et ole varma, milloin viimeksi sitä olet syönyt.

"Parrasta löytyi ulostetta"-uutinen oli tuulesta temmattu. Parrasta voi löytyä kuitenkin esim. hammastikku. Nimim. "Kokemuksen rintakarvaääni"...

Joten ei muuta kuin partaa kasvattamaan, sen harrastuksen lomassa saattaa alkaa laihtumaankin, kun ei enää kehtaa syödä muualla kuin vessan peilin edessä. Ja kaupan päälle saa hullun maineen.


-A-J/Parrakas Mies


torstai 18. helmikuuta 2016

Repe & Lissu – 10 vuotta yhdessä

Reilu kymmenen vuotta sitten näin kantakapakkaani jonottaessani jotain sellaista, joka notkautti polveni.
Silloin Tampereella Murtokadulla oli "yökerho" nimeltään Jee Jee, rokkibaari jossa notkuttiin nuorina kajaalisilmäisinä kölveinä suurinpiirtein joka viikonloppu. Aika on siitäkin kapakasta kullannut kyllä vahvasti muistot... Kun oikein miettii, niin ei se mikään kovin tyylikäs ravintola ollut... Se olisi voinut olla, mutta sinne kyllä kokoontui laidasta laitaan ryhmää, ja meno oli toisinaan melko villi...
Siellä on kuitenkin tavannut monia hyviä tyyppejä, jotka ovat tänäkin päivänä kavereitani, osa jopa ystäviä.
Tärkeäksi tämän juottolan tekee kuitenkin vahvimmin se, että kymmenen vuotta myöhemmin voin vieläkin olla saman ihmisen vierellä, jonka silloin siellä tapasin.

Jonotimme baariin sisään, kun ovella käännyin katsomaan jonon pituutta, ja sieltä silmiini pisti vaaleatukkainen tyttö, todella viehättävä sellainen. Ajattelin, että huh, mitä tuollainen nainen tekee tällaisessa paikassa...?

Hetkeä myöhemmin sisällä minun oli pakko mennä juttelemaan hänelle. Monen rohkaisevan oluen jälkeen marssin hänen luokseen, ja avasin suuni. Tajusin, että olisi pitänyt varmaan etukäteen miettiä jotain nasevampaa, mutta suustani pääsi toteamus "Sä et käy täällä usein." ... Ei ollut ainakaan se perinteinen "käyksä täällä usein?"... Koska minä tiesin, että ei se käy.

No, arvata saattaa, että ihan siitä ei vielä meidän tulinen romanssi alkanut. Alkoi väsyttäminen. Tuo tyttö nimittäin alkoi näkymään useammin samassa baarissa, ja minä aina välillä moikkailin. Ongelmaksi tuli vain ns. kilpa-kosijat. Jos jonkinlaista kukkoa ja kekkeruussia roikkui tytön ympärillä, ja aina minä jäin rannalle ruikuttamaan. Luovutin.

Yksi lauantai tyttö tulikin minun luo, ja niitä rohkaisuoluita ottaneena tokaisin lyötynä ja torjuttuna että "painu vi...mpelin kotiotteluun" tai jotain sellaista... No, se ei tietenkään ollut kovin kivasti sanottu. Mutta niin vain jostain syystä tyttö kiinnostui, aloimme myöhemmin jutella syvällisemmin ja sain puhelinnumeron, josta pyytää tyttöä kahville.

Helmikuun 18. päivä 2006 juttelimme, ja tajusimme, että tässähän taidetaan seurustella... Ja kymmenen vuotta myöhemmin, ollaan asuttu neljässä yhteisessä kodissa, meillä on kohta 4-vuotias poika ja olemme olleet melkein kaksi vuotta naimisissa.

Aina ei ole – tietenkään – helppoa, ja on ollut muutama hetki, jolloin on cd:eidenjakotilaisuus ollut lähellä, mutta niin vain tässä vieläkin ollaan.
Helppo taival meillä ei ole tosiaan ollut muutenkaan, elämä on ollut useaan otteeseen selviytymistä kuukaudesta toiseen, mutta yhdessä kaikista ongelmista on selvitty. Ja ollaan päätetty selvitä tästä eteenpäinkin.

Ilman Jenniä en tiedä missä olisin. Olen kovin kiitollinen siitä että hän on ollut kaikki nämä vuodet rinnallani. Vaatii sitä eteläpohjalaista sisua minun kanssa oleminen toisinaan...
Seuraavia vuosia kohti! <3

-A-J

Kuva: Satu Aholin

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Radiohaastattelua ja 30-vuotisjuhlien suunnittelua – onko tämä kaikki totta?

Huh!
Tämä päivä on ollut kyllä ihmeellinen, eikä päivä ole vielä edes ohi! Aamu alkoi sillä, että vein pojan jo aiemmin päiväkotiin, että pääsin valmistautumaan eilen sovittuun puhelinhaastatteluun Radio Rockin Korporaation kanssa...
Kello alkoi lähestyä sovittua klo 8:30:tä, ja pikkuhiljaa kahvimuki alkoi tärisemään kourassa, aloin miettimään osaanko minä vastata minulle esitettyihin kysymyksiin, haukkuukohan ne minut ihan lyttyyn... Päätin että olen oma itseni, tuli sieltä sitten ihan mitä vaan. Ja sitten se puhelin soi! "Harri Moisio täällä Radio Rockin Korporaatiosta terve, oli sovittu suorasta puhelinhaastattelusta! Odota linjoilla, niin jatketaan kohta!"
Ja yhtäkkiä haastattelu oli ohi. Jotain muistin puhuttaneen vaaleanpunaisista housuista, selkäkarvoista, Onni Bussista ja mulkkuna olemisesta. Eli tyypilliset asiahaastattelun elementit siis...

Päivällä kävin Tampereella Kaijakassa juttelemassa mahdollisuudesta järjestää syksyllä 30-vuotisjuhlat heidän tiloissaan. Puitteet toimivat hyvin, ja kaikki elementit hyviin bileisiin löytyy kyllä heiltä! Joten ehkäpä saamme hyvät bileet siellä aikaan! Nyt on jotain mitä siis odottaa kesän jälkeenkin!

Sähköpostiini on myös kilahdellut useampi mielenkiintoinen yhteistyöehdotus, ja onkin mairittelevaa huomata, että meidän tavallisten parrakkaiden miesten mielipide kiinnostaa, ja mekin kelpaamme moneen mukaan!

Tärkeää tämän kaiken keskellä minulle on, että jokainen lukija tietäisi, että tässä tehdään blogia omana itsenään, täysin aidosti, ja tavallisista lähtökohdista, ei yritetä olla mitään muuta.

Ja tämä voi kuulostaa jonkun korvaan ihmeelliseltäkin, mitä se siellä intoilee, mutta en minä blogia perustaessani ja kirjoittamaan alkaessani ajatellut radiohaastatteluita antavani asian tiimoilta. Upeaa kuitenkin, että näin tapahtui!

Jatketaan samaan malliin, ja kertokaa minulle, jos on jotain parta-asioita, jotka mieltä askarruttaa, koitan etsiä vastauksen, jos en itse tiedä!  

Pidetään yhtä, hoidetut parrat rokkaa nyt!

-A-J
Mua hirvittää! Hyvällä tavalla!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Illan varjoon himmeään ja barber shopissa kyläilyä!

Hyvää sunnuntaita ja ystävänpäivää kaikille!

Meikäläisellä on ollut mukava viikonloppu! Perjantaina isoveljeni tuli meidän kummitytön kanssa kyläilemään, saunottiin vähän veljesten kesken ja otettiin muutama olut. Rentouttavaa.

Eilen oli sitten sellainen päivä kun oli pitkästä aikaa pari keikkaa samana iltana. Ensin soiteltiin bändillä yksi setti 60-vuotisjuhlissa Lempäälässä, jossa mukavasti juhlaväki tanssi Agentsin ja Baddingin jne. tahtiin. Heti setin jälkeen hyppäsin autoon ja ajoin Tampereen keskustaan Hämeenkadulle baariin soittamaan tunnin trubaduurisetin valmistujaisjuhliin.
Tunnelma sielläkin oli rennon leppoisa, joka tarttui mukavasti itseenkin, ja soittelin biisejä laidasta laitaan, muutaman biisitoiveenkin pääsin toteuttamaan, mm. suvivirren... Keikasta jäi todella hyvä maku, ja olikin kiva lähteä siirtymään takaisin Lempäälään synttäreille soittamaan menevämpää settiä.
Tanssisetti odottaa alkamistaan

Kaikenkaikkiaan oli oikein onnistunut ja mukava ilta, ei valittamista!

Kävin muuten Dick Johnsonin vasta-avatussa barber shop/myymälässä torstaina testaamassa palvelun laatua. Olin oikeasti(ilman maksettua mainosta) todella vaikuttunut paikasta. Ovat saaneet sisustuksineen ja taustamusiikkeineen loihdittua hyvän meiningin paikalle. Näytti pelikonekin nököttävän nurkassa, että saa aikaa (ja rahaa) kulumaan siellä enemmänkin jos haluaa! Odotellessa vuoroaan parturin penkkiin pelaa rahansa vaan sinne!


Partureilla oli selkeästi kaikilla homma hallussa, tiesivät mitä tekevät ja ymmärtävät miesten tukanleikkuun sekä parranmuotoilun päälle! Liikkeestä lähtikin tyytyväinen ja siistitty mies! Suosittelen piipahtamaan, vaikka vain partaöljytäydennyksille jos ei muuta, ja katsastamaan Tampereen rouheimman liikeen(no nyt menee jo kohta yli...)!


Ensi viikolla onkin juhlapäivä itselläkin, nimittäin torstaina tulee tasan kymmenen vuotta kun ollaan oltu rouvan kanssa yhdessä. Täytyy ostaa sille joku urhoollisuusmitali...



Hyvää sunnuntain jatkoa! Mää meen tekeen pizzaa!

-A-J

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Meidän legendaarisen mancaven loppu!

Käytiin tänään ystäväni Eeron kanssa tyhjentämässä meidän treenikämppä. Olen tainnut joskus blogin ensimmäisissä kirjoituksissa mainita, että vanhojen bändikaverien kanssa ollaan vuokrattu Nokialta pieni 18 neliön treenikämppä, johon oli tarkoitus laittaa sellainen poikien oma "mancave"... Kaikki meistä kun on aina soitellut sellaisissa treenikämpissä joissa on monta muutakin bändiä, ja haaveena oli ihan "ikioma" treenis. Hommattiin jääkaapit, sohvat ja kaikki, sisusteltiin miehekkäästi intoa piukeena yhdessä viime vuonna ja hehkuteltiin kuinka on kiva sinne sitten viikottain aina lähteä soittelemaan ja notkumaan...
No, kerran soiteltiin siellä vuoden aikana yhteiset treenit, ja pari kertaa olen käynyt siellä muuten vain istumassa... Eli meni ihan vihkoon koko suunnitelma ja samalla aika monta sataa euroa ns. pöntöstä alas....
Nyt tuli vuoden määräaikainen sopimus täyteen ja käytiin sitten heittämässä sohvat ja hyllyt kaatopaikalle ja loput romut nöyränä ja leuka rinnassa omiin varastoihin...
Yhtä viihtyisän näköinen näin tyhjänäkin...

Nyt olisi ehkä enemmän tarvetta sellaiselle isommalle tilalle, missä voisi vähän autoaan laittaa. Mikään bensalenkkari en vieläkään ole, mutta olisi kiva jos olisi lämpimät sisätilat jossa voisi öljyt ja renkaat vaihdella. Ja tuo rouvan sitikka tuntuu tarvitsevan kokoajan vähän silittelyä, että sille nyt ainakin joku "tekosyy kaljan juontiin"-luola tarvisi olla.

Mutta ehkä ei nyt hetkeen vuokrata mitään.

Lauantaina olisi sitten kaksi keikkaa, tuli vahingossa sovittua samalle illalle sekä trubakeikka että trio-keikka.... No onneksi aikataulut saatiin sovittua niin, että lähden bändikeikalta ekan setin jälkeen kohti trubakeikkaa, ja kun olen sen soittanut, palaan takaisin soittamaan toisen setin... Mää oon kun Kari Tapio kun kiidän tuolla edestakaisin laulukirja repsikalla.

Olipa muuten hienoa kun Tamperelaisessa oli lauantaina pieni haastis blogista. Pääsi isännät ihmettelemään parran föönaamista... :D

Palataan taas pian asiaan!
Ps. Dick Johnson Barber Shop Tampereella Aleksanterinkadulla on avannut kuulemma tänään ovensa... Aiotko mennä? Sinne kuulemma tulee tuotemyymäläkin, eli pelkästä parturista ei ole kyse.


-A-J

perjantai 5. helmikuuta 2016

Parta on miehisyyden mittari – vai onko?

Monet, varsinkin Instagramin käyttäjät, ovat varmasti törmänneet ilmiöön, jossa jaetaan kuvia eri teksteillä, joissa viitataan parran olevan jonkinlainen mittari miehisyyteen. Tämä ei onneksi ole ajatusmalli, jota kovinkaan moni meistä suomalaisista parrakkaista käyttää, mutta tyyli, jota meille tarjotaan monen eri "parran kautta operoivien" tahojen suunalta. Sillä kai halutaan samalla vähän hivellä meidän parrakkaiden miesten itsetuntoa. Ja jotkut ehkä oikeasti kulkee tuolla leuka pystyssä ja taputtelee siloposkisia päälaelle.









Minua suoraan sanottuna ärsyttää tuo tyyli. Tiedän, että se on pitkälti huumoria, mutta senkin voi tehdä niin monella tapaa. Tämä antaa meistä parrakkaista sellaisen kuvan, että me olemme jotain ylimielisiä äijäilijöitä, ja kun näitä leviää enemmän ihmisten silmille, alkaa yleistävät mielikuvat liikkua.
Okei, tämä voi olla vähän sellaista "virtuaalista hiekkaa henkisessä vaossa"-tyyppistä narinaa meikäläisen suunnalta, mutta olen sitä mieltä, että kun tämä juttu (ns. "parempi parrankasvattaminen") on lähtenyt niin hienosti käyntiin, ja raavaat ukotkin ovat alkaneet tajuamaan että on parempi hoitaa sitä leukaa, kuin pelätä että joku nimittelee neidiksi, jos käytät partaöljyä, olisi ikävä vesittää tämä meidän nykypäivän parrakkaiden miesten hyvä meininki tuollaisella douchebag-osaston leukailulla.

Niin kuin aiemmin sanottua, parrankasvuhan ei esimerkiksi ole merkki suuremmasta määrästä testosteronia, vaan kyse on vain puhtaasti perintötekijöistä. Joillekin kasvaa parta ja toisille ei.
Niin, ja tosiaan, eihän kaikki joille parta kasvaisi, haluakaan sitä kasvattaa. (Suosittelen, se on nykyään kivempaa kuin koskaan, mutta se ei nyt kuulu tähän.)

Ja eihän se kenellekään kuulu, jos tuollaista ylläolevaa "vain parta=mies" viestiä haluaa jakaa omalta taholtaan.
Mulkku on mulkku, oli sillä parta tai ei.


-A-J/Parrakas Mies







keskiviikko 3. helmikuuta 2016

TESTISSÄ: Shave Club Finland Partaöljy METSURI

Niin kuin jotkut minun blogiani lukeneet ovat ehkä huomanneet, minä olen metsäisten ja puun hajua jäljittelevien tuoksujen ystävä. Jokin niissä viehättää. Vaikka se metsuriseksuaali-nimitys on yksi väsyneimmistä jutuista, niin silti pidän parrassa metsän ja puun tuoksusta. Vahvistan siis inhoamaani termiä itse aika tehokkaasti...

Turkulainen alan tuotteita myyvä Shave Club Finland tarjoaa valikoimissaan Suomessa valmistettua omaa partaöljyään. Älkää antako siis kaupan nimen hämätä. Vaikka nimestä saattaisi päätellä että nyt on kysymyksessä enemmänkin parrattomien kerho, kuin karvankasvatusta tukevia tuotteita myyvä puoti, on heidän valikoimassaan tuttuja tuotteita Beardbrandista Angry Norwegianiin etc.
Heillä on myös kaksi omaa nimeään kantavaa partaöljyä, "natural" ja "METSURI".
Keskityn tässä kirjoituksessa "METSURI"-öljyyn.

Kuten nimestäkin saattaa päätellä, ollaan taas minun sydäntäni lähellä olevaa tuoksua, metsää.
"Hoitava partaöljy miehekkään metsäisellä tuoksulla." Näin lukee heidänkin määritelmässään nettisivuillaan tästä öljystä.

Partaöljy on pakattu 30ml pipetilliseen lasipulloon. Kun öljyä annostelee kämmenelle, ja sitä haistelee, ei tuoksu yllättäen olekaan kovin puuta tai metsää muistuttava...

Kun öljyn levittää partaan, alkaa tuoksu hieman muuttua... Mikä tämä tuoksu on... Kehtaanko sanoa... suolakurkku tulee ensimmäisenä mieleen...
Ilmeisen etikkainen on siis pintatuoksu tässä öljyssä.
Kun haistatan partaani vaimolla, ja kysyn, miltä partani tuoksuu, hän sanoo että "wc-raikastimelta."...
No on se sentään raikkaampi tuoksu kuin mitä minä saan tästä nenääni.

Tuoksu muuttuu hiukan hetken levittämisen jälkeen. Nyt se alkaa jo tuoksua hieman raikkaammalta omaankin nenään. Haju on kuitenkin voimakas. Tämän tuoksun voimakkuus saattaa sekoittaa oman odt:n tai partaveden tuoksua jonkun verran.
Kuitenkin muutama tunti levittämisestä on tämänkin tuoksu lähes kadonnut.

Vaikutus partaan ja ihoon on hyvä. Kutina pysyy poissa, ja partakarvakin on suhteellisen pehmeää vielä monen tunnin päästä levityksestä.

Mutta tuo tuoksu. Se ei valitettavasti ole minun mieleeni...

Öljy sisältää jojobaöljyä, rypäleensiemenöljyä ja hamppuöljyä, jotka ovat hoitavia ja hyviä öljyjä iholle.
Parfymoinnissa on käytetty mm. kumariinia(eli käytännössä kanelia) ja eugenolia(joka taas tuoksuu neilikalle).

Vaikka on hienoa, että Suomi saa omia partaöljyjään, olen silti hyvin pettynyt tuoksuun. Partaöljyn tuoksun nimi lupaa minulle paljon enemmän. Tämä voisi olla ehkä "METSURIN EVÄSLEIPÄ" tai "PUUTARHURI"?

Öljyn päätehtävästä, ihon ja karvan hoitamisesta plussaa, tuoksusta pitkä miinus. Nimi on todellakin harhaanjohtava.


METSURI-partaöljy Shave Club Finlandin verkkokaupasta!

maanantai 1. helmikuuta 2016

Quadrokoptereita ja Noitavasaroita!

Tervehdys!

Parrakkaan Miehen sosiaalisessa mediassa on alkanut tapahtumaan, hieno juttu! Muutamat parranhoitoon liittyneet kirjoitukset ovat saaneet selkeästi kiinnostusta, niitä on jaettu tykkääjien toimesta ja tykkäysmäärä Facebookissakin on kasvanut hurjalla tahdilla viime viikon aikana! Upea juttu! Se kannustaa taas kirjoittamaan ja keksimään lisää kirjoittamisen aihetta, kun kiinnostusta asian tiimoilta löytyy!

Viime viikonloppu oli vapaa omista keikoista, ja suuntasimmekin vaimon kotiseudulle Etelä-Pohjanmaalle. Samaan aikaan oli vielä lankomiehen keikka Ilmajoella, jo tottavie sitä piti lähtiä vahtaamahan!

Noitavasara, tuo perinteikkään melodisen hevin sanansaattaja, soitti paikallisessa anniskeluravintolassa miltei täydelle tuvalle, ja kyllähän se kulki! Tukka lepatti, terssiriffit sinkoili ja laulu nousi niin korkealle että ravintolan kristallilasit joudutaan kaikki vaihtamaan ehjiin tämän lauantain jälkeen!

Pääsin tuikkimaan minäkin osani keikkaan valojen muodossa! Räpsyttelin lediä sen minkä kerkesin, ja nyt on epilepsialääkityskin suurimmalla osalla juhlayleisöstä.

Vaan olihan hauskaa, kyllä tuollainen perinteinen melodinen hevi sopivana annoksena (täysiä ja kaks tuntia!) raikastaa mielen ja kehon! Käykäähän kuuntelemassa, Spotifysta löytyy heidän ensimmäinen pitempi hengentuotoksensa Malleus Maleficarum!

Vaan eipä flunssanperkele irrota otteestaan! Jo muutama viikko sitten valittelin tukkoista ääntä, ja keikkakin olisi pitänyt hoitaa. Sain silloin jonkinlaisen hevos-antibiootin jolla kolmessa päivässä saatiin pahin häviämään, mutta nyt se on sitten tullut takaisin. Ja taas olisi viikonlopulle yksi keikka tiedossa...

Ai niin! Nyt tarvis saada sellainen quadrokopteri! Oli lankomies sellaisen hommannut ja olihan se hauska peli! Kamerat ja kaikki löytyi! Eikä tainnut olla sijoituksena tämä vehje paljon 50€ päälle, vaan tapahtuihan silläkin! Ei sillä varmaan elokuvia kuvata, mutta omiin leikkeihin riittää vallan mainiosti! Nyt on leikkikalukuumekin sitten! Vielä minäkin sellaisen!


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja seuratkaahan Parrakkaan Miehen blogia! Otetaan tuotetestaustakin taas lähiaikoina!


A-J/Parrakas Mies