Luin partaharrastukseni alkuaikoina Beardbrandin, USA:n suurimman partatuotteita valmistavan yrityksen perustajan, Eric Bandholzin tarinaa siitä, kuinka hän päätyi perustamaan yrityksensä. Hän oli ollut pitkään sijoitusneuvojana, ja sillä alalla ei ollut mahdollista kasvattaa partaa. Firmat siis kielsivät sen. No, partakuume oli kasvanut hänellä kuitenkin niin isoksi, että hän päätti ottaa riskin. Hän otti lopputilin hyväpalkkaisesta työpaikasta, alkoi kasvattaa partaa ja perusti lopulta menestyvän partatuoteyrityksen.
Suoraan sanottuna, silloin kun minä aloin kasvattaa partaa, ei tullut mieleenkään varmistaa että onko se työpaikalla ok. Olin silloin asiakaspalvelu- ja myyntityössä, joten olin kuitenkin ns. ihmisten ilmoilla työskentelevä...
Tämä Bandholzin tarina sai minut kuitenkin ajattelemaan että onko se Suomessakin ongelma? Epäsiistihän ei tietenkään voi olla, sen ymmärtää jokainen, ja varsinkaan asiakasrajapinnassa työskentelevä työntekijä ei voi näyttää ihan miltä sattuu. Mutta tekeekö parta automaattisesti joissain firmoissa "epäsiistiksi"?
Olen saanut myöhemmin kommenttia parrastani mm. "meidän firmassa joutuisit tuon leikkaamaan" ja "ei kovin hyvällä minun alallani katsottaisi tuollaista partaa", eli melko negatiivinen kuva on edelleen joillain kokoparrasta.
Kävin itse työhaastattelussa eräässä suuressa maanlaajuiseksi kasvaneessa suomalaisessa yrityksessä, joka haki myyntipäällikköä. Ja jotenkin minusta tuntui, että myyntijohtaja tuijotti partaani melko usein haastattelun lomassa... Voi olla kuvitelmaakin, tai sen hetken epävarmuutta siitä, kuinka kyseisessä organisaatiossa suhtaudutaan partaan, mene ja tiedä. Mutta joka tapauksessa, tabu parrasta työmaailmassa oli omassa päässänikin kehkeytynyt.
On toki aloja joissa suhtaudutaan suopeammin partaan, esim. varastossa, jossa minä tätä nykyä työskentelen, ei ole suurtakaan väliä onko naama sileä vai karvainen. Myös rekkamies saa olla rauhassa partansa kanssa, ja moni muu ala ja ammatti on suopeampi, tai siellä ei ole parralla minkäänlaista merkitystä lähtökohtaisestikaan.
"Kerran on ihan suoraan kysytty että olenko valmis ajamaan partani pois jos tulen valituksi työhön"

Sain jo etukäteen yhdeltä lukijoistani ehdotuksen, että tätä aihetta käsiteltäisiin, koska hän oli kokenut samaa epävarmuutta siitä, onko parta ok.
Kysyinkin blogini kautta lukijoiltani kokemuksia parrasta työssä, minkälaisia kokemuksia he ovat kokeneet, ja sain monenlaisia vastauksia.
Negatiivisia kokemuksia parrallisena on valitettavasti saatu:
"Olen Insinöörinä toimistohommissa ja pukeudun aina siististi. Olen päivittäin tekemisissä asiakkaiden ja alihankkijoiden kanssa ja jokaisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä, partani huomioidaan joko positiiviesti tai negatiivisesti. – – Täytyy myöntää, että tämä on saanut minut muutaman kerran melkein tarttumaan partakoneenseen ja leikkaamaan koko lystin lyhyeksi. "
Oli myös mielenkiintoista saada kokemus myös työhaastattelutilanteesta.
En tiedä onko parrasta ollut enemmän haittaa kun hakee työpaikkaa mutta olen vahvasti sitä mieltä että jos ihmiset tuomitsee minut partani tai muun ulkonäön perusteella niin en kyllä halua heille töihin. Samanlainen ihminen olen kuin muutkin. Parta jää roikkumaan leukaan niin kauan kun minä sen omilla ehdoillani haluan pois ajaa."

"IT-alalla olen ja eipä tuo meikäläisen naamakarvoitus ole ketään häirinnyt, ei siitä kyllä ole tainnut olla mitään urakehitystä kohentavaakaan hyötyä."
Hoidettu parta on aina mielestäni siisti. Mutta onko joillain näkemys, että parta on automaattisesti epäsiisti....
Sain myös kommentin eräältä pirkanmaalaisen liikennöitsijän kuskilta, joka kertoi heidän säännöissään lukevan ohjeena, että kuskilla täytyy olla "parta ajettu tai viiksien ja parran tulee olla asiakaspalveluun soveliaat"... Tulkinnanvarainen muotoilu.
"Kaikenlaiset karvat ovat oikein ok"
Pienellä otannalla sain kuitenkin pääasiassa positiivista signaalia työkentältä.
"Postityöntekijänä käsittelen lähetyksiä postikeskuksessa ja parrasta ei ole ollut mitään haittaa, eikä sanomista ole tullut. Muitakin parrakkaita löytyy työkavereista."
"Olen nuorisotyössä ja teen pääsääntöisesti töitä alakouluikäisten kanssa. Ei mitään ongelmaa eikä kommentointia parrasta."
"Ei täälläkään mitään ongelmaa. Palvelualalla asiakaskontakteissa johtavassa asemassa. Hyvä meininki"
"Lähihoitaja tehostetun palveluasumisen yksikössä. Kun aloin partaa kasvattamaan niin kyllähän sitä jonkun verran tuli kommentointia työkavereilta,ja toi jonkun verran on aika suhteellinen käsite. Sai vastailla esim näihin kysymyksiin että onko mulla tässä joku aate takana? Asukkailta ei kovin paljon ole kommentointia tullut kun tuskin ihan kauheasti heitä liikuttaa onko hoitajalla parta jos vain hoitaa hyvin."
"Eläintarhassa kun työskentelee niin kaikenlaiset karvat ovat oikein ok."'
Vaikuttaako karva työkykyyn?
Mutta maalaisjärjellä ajateltunahan tämä keskustelu on melko absurdi. Eihän parta muuta kenenkään luonnetta, tai ammattitaitoa saati ulosantia millään lailla.
Ja tokihan, varsinkin jos työskentelet asiakkaiden parissa, pitää antaa huomiota sille, että on mahdollisimman huoliteltu, ja yleisilme on siisti.
Nykyään ollaan onneksi menossa meidän parrakkaiden miesten keskuudessa tapaan, jossa parrasta oikeasti pidetään huolta, ja sitä pidetään siistinä. Samalla kun kammataan tukka, kammataan se partakin. Ja käydään trimmauttamassa partaa ammattilaisella säännöllisesti, tai siistitään sitä kotona itse. Ja se ei liene enää tabu kenellekään.
Joten, partaiset miehet, hoidetaan jatkossakin partaamme parhaamme mukaan, ja muokataan loputkin ennakkoluulot parroista tässä maassa!
-A-J/Parrakas Mies
Itse alotin parrankasvatuksen 40-kymppisenä. Olen tyytyväinen itseeni uskallan olla itseni. Se on tärkeintä.Viihtyy äijänä ja miehenä.Ulkomaailman paineet saattavat muutoin musertaa sinut =) ja olet parraton muikku. Tsemppiä, jotka haluavat liittyä seuraan. Elämä on valintoja täynnä. Parta on jees.
VastaaPoista