Sen verran Matti Myöhäisiä olimme, että viikkoa ennen lippuja ostaessamme ei ollut enää paikkoja vapaana kuin ylimmältä parvelta, mutta näkeehän sieltäkin!
Löysimme tungoksen läpi paikallemme, ja aloimme innokkaina odottamaan keikan alkua. Oikealla puolella istui hieman keski-iän ylittänyt pariskunta, josta rouva katseli parvelta alas ja päivitteli miehelleen suureen ääneen, että "katso nyt, kaikilla kännykkä kädessä, hyvänen aika..." Jotenkin refleksinomaisesti liu'utin oman puhelimeni takaisin taskuun vähin äänin...
Keikka alkoi Anssin yksinesiintymisellä Vain Elämää-sarjasta tutulla Kelastinen-vedolla. Toiseen kappaleeseen lavalle pyydettiin bändin kosketinsoittaja Saara Metsberg, ja Anssi esitti yllättävän hienon version Queenin Radio Gagasta pianon säestyksellä! Yllättävää siitä tekee se, että Queenin biisit on monesti muiden esittämänä melko "antikliimaksisia", kappaleiden alkuperäiset sovitukset ovat niin teatraalisia ja suuria, ja Freddie Mercuryn skaala ja soundi oli omaa luokaansa, mutta Anssi selkeästi tietää mitä tekee ja mihin pystyy.
Loppusettiin tuli koko bändi, ja akustisella setupilla esitettiin monen monta tuttua biisiä, välillä mennen vahvasti bluegrass-tyyppisiin sovituksiin banjoineen, mandoliineineen ja slide-kitaroineen. Ja mikä parasta, stemmat oli treenattu ihan viimeisen päälle, bändi soi loistavasti yhteen!
Ainoa mikä setin aikana häiritsi, oli vieressäni istuva kolmen hengen jätkäporukka, jotka juttelivat melko kovaäänisesti koko ensimmäisen setin ajan. Se kuulosti kuin joku olisi aina selostanut toiselle mitä lavalla tapahtuu... Tasainen selostus alkoi häiritä jossain vaiheessa keskittymistäni konserttiin, ja meinasin jo tokaista että palaverin voisi suorittaa loppuun tuolla eteisen puolella... Yritin kuitenkin antaa sen olla häiritsemättä ja toivoin että toisen setin sähköisempi meininki peittää kolmen Höyry Häyrisen höpötyksen.
Toisen setin sähköinen meininki räjäytti potin jo ensi tahdeillaan, valot oli suunniteltu näyttävästi ja homma näytti ison maailman showlta!
Noin puolessa välissä toista settiä oli koko Tampere-talon iso sali noussut seisomaan(pois lukien Häyrisen veljekset ja ihmisten kännykän käyttöä moralisoinut pariskunta), ja konserttisalijäykkyys loisti poissaolollaan!
Anssi Kelalla on hieno taito kirjoittaa tarinoita joista saa kiinni, ja näitä tarinoita oli mukava kuunnella läpi illan. Yksi ajatus jäi keikan jälkeen kuitenkin vahvasti mieleen Anssin tekstien kautta. Ihminen on kuolevainen, ja sinulla on vain tämä yksi elämä aikaa uskaltaa elää. Mietipä sitä.
Tällä ajatuksella olimme vaimon kanssa valmiita jatkamaan alkavaa kevättä, joka on täynnä isoja muutoksia ja suurehkoja liikkeitä! Kiitos Anssi, sinä ja bändi olitte huikeita, ja takkiin tarttui hyviä ajatuksia ja fiiliksiä.
Jos vain mahdollista, käykää katsastamassa Anssi Kela yhtyeineen! Vaikka musiikki ei lähtökohtaisesti uppoaisikaan, tekee Kela esiintymisensä loistavalla otteella, josta on helppo tykätä ja fiilikseen on työläätöntä tarttua! Ja onhan hänellä säkillinen loistavia biisejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti