Perjantai oli selkeästi trashmetal-päivä, kun lavalla kohkasi Lost Society, Stam1na ja Slayer! Hieman hitaampaa komppia tarjoili Triptykon, ja leveää haaraa Amorphis. Kuten edellisessäkin postauksessa taisin sanoa, minut yllätti positiivisimmin Lost Society! Vaikka en kauhea rässimies olekaan, minut vakuutti heidän lavatyöskentely ja rouhea meininki!
Slayer oli mukava nähdä, mutta jotenkin keikka jäi silti hieman latteaksi... Muutaman biisin välein pidetyt tuijotustauot olivat myös minusta vähän turhia, mutta toisaalta, onhan siinä tuotannossa aika sahaaminen, että varmasti jo ikämiehenä kaipaa hieman hengähdystaukoja säännöllisin väliajoin. Ja niin kuin sanottua, Slayer soitti aivan saatanan lujaa! Vaatteet vaan lepatti tuulessa, ja jouduin työntämään taskusta löytynyttä paperia syvälle korviin, jotta en kuuroutuisi...
Lauantaina ehdin hiukan myöhemmin pelipaikalle, ja mm. Mokoman missaaminen hieman harmittaa. Powerwolf painoi saksalaisella vakavuudella miehekästä heviä päälavalla kun kiirehdin toiseen South Park-päivään joka näyttäytyi paljon aurinkoisempana kuin perjantai.
Illalla ehdittiin vielä näkemään Reckless Love, Soilwork ja illan päättänyt Bullet For My Valentine, joista Soilwork oli positiivisin yllätys! Vaikka kyllähän me kaikki tiedetään että ruotsalaiset taitaa tuon hevin tekemisen!
Bullet For My Valentinestakin olen tykännyt aina, varsinkin eka levy oli kova, ja hyvä meininki oli keikalla, mutta joku silti jäi uupumaan vedosta...
 |
| Kuva: Alisa Komedova |
Joka tapauksessa, viikonloppu oli onnistunut, ja South Parkille on nostettava hattua järjestelyistä, päälavan ja telttalavan välinen bändien vaihto oli mutkaton ja toimiva, olutpisteitä riittävästi, ja muutenkin festarialueella oli leppoisa tunnelma!
Heviä on nyt saatu hyvä ja tiivis annos, katsotaan missä seuraavaksi heilutaan!
A-J/Parrakas Mies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti