Tein eilen aamuvuoron pumppukärryjen kanssa, jonka jälkeen olin sopinut mielenkiintoisen keikan. Pääsin nimittäin hetkeksi osallistumaan tyttöjen polttareihin!
Polttarit on muutenkin usein loistavia, ja jo pelkästään polttareiden takia kannattaa yrittää päästä naimisiin. Siis jos sulla on hyviä kavereita.
Munkin polttarit kesti viikonlopun, johon kuului ralliauton kyydissä kaahaamista, crosskarteilla ajelua, hohtopaintball-sotaa, ja viikonlopun mökkireissu. Ja kokoajan ajattelet, että nämä ihmiset on järjestänyt tämän kaiken mua varten, oonkohan mä ollut edes näin hyvä kaveri niille ansaitakseni kaiken tämän...
No jokatapauksessa, eilinen polttariporukka vaikutti iloiselta ja onnelliselta, ja heillä oli hauska teema jossa tuleva morsian ei tiennyt yhtään mitä seuraavaksi tapahtuu!
Minä asetuin kadulle soittamaan kitaraa sovittuun paikkaan, ja odotin että porukka kävelee minua vastaan, ja kun he tulivat, huikkasin morsiamen viereeni, ja soitin pari kappaletta. Oli hauskaa yllättää, ja ainakin he kertoivat että pitivät osuudestani! Ja yhtä hämillään kuin minä omissa polttareissani, tuntui olevan morsiankin tästä kaikesta, kuinka kaikki oli vain häntä varten ja kuinka hienoja ystäviä hänellä on. Ystävät on parasta.
Kiitos vielä polttariporukalle että sain olla osana hienoa päiväänne! Ja onnea tulevalle hääparille!
 |
| Iloinen polttariporukka ja mää! |
Särkänniemessä töissä kaksi kesää! Kysy mitä vaan Pikku Hinaajan käsittelystä, mä tiedän.
Pääsin vielä soittamaan tämän keikan hyvän ystäväni, taitavan muusikon, Viljamin kanssa, jonka kanssa meillä on ollut ihan erityinen yhteys (myös) soittohommissa. Se on vaan vilpittömän helppoa ja hauskaa. Viljamilla on oikeanlainen pelimannihenki. Se meinaa sitä, että vaikkei tietäis jotain biisiä, soittaa sen silti.
Ja näin akustisena duona tilaa oli vielä enemmän soittaa yhteen, ja yritimmekin toteuttaa mahdollisimman paljon yleisön biisitoiveita. Huh, hauskaa oli.
 |
| Viljami ja meikkis matkalla Oriveteen! |
Kiitos vielä myös Marika ja Marko häistä! Ikuista onnea!
Olen kuunnellut Davea koko viikon. Olen ihan myyty. Olenhan mä Dave Lindholmia kuunnellut ennenkin, mutta nyt olen ottanut niin sanotusti haltuun. Voi kun riittäis pieni taivas, Petin pienen linnun, Annan sinulle nimen, Riisuudu, Löysin hyvän veden... Vau. Arvostan ja ihailen Daven tapaa tehdä musiikkia ja lyriikkaa. Siinä on sitä Sielua.
Elämä on vähän kummallista. Kaikenlaista...
A-J/Parrakas Mietiskelijä
Ihanan hyväntuulinen kirjoitus, kiitos :)
VastaaPoista