Kamikaze-mummo, pyöräilijän kauhu!

Tiedän tiedän. En oo ollut maailman ahkerin bloggaaja viime aikoina, eikä kukaan taaskaan pyytänyt mua mukaan mihinkään blogi-gaaloihin, jotka on kuulemma tulossa. En silti katkeroidu!!

Tässä on ollut päällimmäisenä niin pal kaikkee, että ei ole enää viimeisenä illalla yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa. 

Olen päässyt siis sieltä varaston ikeestä, mutta alkanut heti pohjata uutta tulevaisuuttani yrittäjän olomuodossa, ja tehnyt duunia sen eteen, että duunia tulevaisuudessa löytyisi!

Ja eiköhän se tästä. 

Mutta, eniten pelottaa kamikaze-mummot! 

Kuljen työmatkat autopaikaltani pyörällä, ja väliin mahtuu esim. Tammelantori, jossa tänään kohtasin fysiikan lakeja täysin uhmaavan vanhan naisen! Ajoin siis mattamustalla kombillani iloisena jazzia kuunnellen Tammelantorin sivua aamuauringossa, ja osuin mielestäni hyvään reittiin jalankulkijoiden vähyyden suhteen, KUNNES! 

Torin laidalla uhmakkaasti vastaani taapersi kiukkuisen näköinen mummo, jonka näin jo kaukaa, ja jonka huomasin tuijottavan minua silmiin melko pistävästi!

Mittasin reittiä silmilläni, ja ajattelin että koukkaan vihaisen vanhuksen oikealta, jättäen hänet etsimään seuraavan kohteen katseelleen. Kun rullasin lähemmäs kiukku-Irmeliä, hän tekikin yllättävän peliliikkeen, ja alkoi virittää itseään jalkapallomaalivahtimaiseen asentoon, huutaen samalla jotain minua, lähestyvää tykinkuulaa kohti! 

JUMALAUTA!! SEHÄN NAPPAA MUT!! 

Tai no, kun yli satakiloinen aikuinen mies lähestyy kaksipyöräisellä hiukan reipasta hölkkää nopeampaa vauhtia, voi olla todennäköisempää että mummu jatkaa matkaansa samaan suuntaan kanssani hetken verran, kuin että sen räpsäkäsi heilahtaisi napaten minut ja pyöräni tiukkaan kainalosyleilyyn...

Sain kuitenkin viime hetkellä tehtyä väistöliikkeen, ja vältettyä vetämästä renkaanjälkeä ns. "alamummoon"... Mutta jumalauta kun säikähdin!

Tiedän tiedän, on pyörätiet ja liikennesäännöt ja delfiinitkin viedään meiltä salaa, mutta en minä nyt niin suurta syntiä aamuisella työmatkapyöräilylläni tehnyt, että siitä kannattaa henkeänsä alkaa uhmaamaan! Vaan opinpahan. 

Mää mitään oppinu. Ens kerralla lujempaa, katotaan uskaltaako hypätä eteen. 

-A-J/Parrakas Mies

Tässä olen juuri kypärä päässä lähdössä töihin... Olen olen!!